Enpä voi väittää Hamtaron olevan itselleni tuttu kuin nimeltään ja olen aina kuitannut sen hieman jonkinlaisena Hello Kittyn kaltaisena ällösöpönä lastenjuttuna jonka suurin merkitys on olla pelkkä logo jonka voi iskeä kaikkeen kahvikupeista reppuihin ja sarjakuvista kimeä-äänisesti laulettuhin coverlevyihin joissa Barbie Girlit sekä Coco Jamboot ovat liiankin kotonaan. Jos aikuiset Hamtarosta diggaavat niin joko ironisessa mielessä laittaessaan jyrsijäpinssin Dee Sniderin ja David Hasselhoffin väliin, taikka sitten se on vain yksinkertaisesti jotain mille nauraa ilman pilkettä silmäkulmassa, mutta ettei sitä kuitenkaan seuraa samanlaisella kiiluvasilmäisellä hurmoksella kuin jo nyt aikansa ohittaneet bronyt pikku hevosiaan. Tämä tietenkin pelkkänä mielikuvana koska en tosiaan ollut aikaisemmin Hamtaroon tutustunut, mutta onhan se pakko myöntää otuksen olevan aika houkuttelevan söpö ja ajatus jostain mutanttihamsterista joka kerääntyy lajitovereidensa kanssa salaisiin kokouksiin leveilläkseen sankariteoistaan olevan aika hauska, että tokihan tähän oli tutustuttava ennemmin taikka myöhemmin.
Nyt sitten on se ennemmin taikka myöhemmin.
Jonkinlainen ilmeisesti geneettisesti muunneltu hamsteri Hamtaro haluaa viettää aikaa kahdestaan omistajansa Lauran kanssa, onhan sentään jälkimmäisen syntymäpäivä ja ilma täynnä kaikenlaisia psykedeelisia värejä sekä kuvioita. Laura kuitenkin huomioi myös ihmisystävänsä mikä saa Hamtaron mustasukkaisuuden valtaan ja hän karkaa muiden polymorfisten olentojen seuraksi maanalaiseen Ham-Ham-maahan seikkailemaan. Ham-Ham-maa on kuin Ihmemaa OZ, Disneyland ja sienireissu yhteensä, eli Escherin visiot ovat täällä arkipäivää. Yht'äkkiä revetään keipoppaukseen jossa lauletaan siementen syönnistä, että okei ihan oikeasti, ymmärsin jo aiempien esimerkkien perusteella kyseessä olevan jotain joka edellyttää Hipgnosiksen levykansia:
Vaikka ympärillä iloitaan tuntee Hamtaro olonsa yksinäiseksi ja surulliseksi (i feel you, bro), mutta onneksi kanssahamsterit neuvovat etsimään taika-auringonkukkasiemenen jolla Hamtaro voi muuttua ihmiseksi ja täten hän voisi palata takaisin maan päälle ollakseen tasavertainen olento Lauran kanssa. Tosin kannattaa varoa sillä seurauksena voi olla brundlefly.
Auringonkukat lentävät, dj soittaa fättiä biittiä ja naamioitunut noitahamsterilohikäärmekissa Tarmo Lohinen sylkee suustaan kuplia kun lähettää ninjat estämään Hamtaron aikeet koska haluaa taikasiemenen itselleen. Jotenka lohikäärmehyökkäys, valoefektejä, tyttöbändi ja hamsterit nostavat kolpakoitaan koska yeah baby, hyvä show! Sitten ilmenee, että Tarmo oli päiväkodissa tosi hyvä jalkapallossa joten hän luopuu maailmanvalloitusaikeestaan tai ainakin siitä miksi halusi itselleen muodonmuutossiemenen.
Hiukan sääli ettei tällä levyllä ole kuin suomenkielinen ääniraita sillä olisi kiva kuulla ne oikeatkin äänet, mutta myönnettäköön toki suomisubbauksen olevan tähän animaatioon sopivaa ja jopa ne ylilyödyimmätkin falsettiäänet sekä liitutauluvinkunat sopivat ham-ham-maailmaan sen ollessa niin 2001-avaruusreikähuuruista ettei edes William Hurt kokenut yhtä vahvoja muutostiloja. Hamtaro-elokuva! on siten syystäkin saanut huutomerkin oheensa sillä tämä on 50 minuuttia sellaista wat?!-käsien heiluttamista, että välillä tuntui ainoan tavan saada tapahtumista mitään tolkkua olisi katsella sitä ruutu kerrallaan analysoiden ja silti pyytää jotain Stephen Hawkingia ja Neil deGrasse Tysonia kertomaan mitä hittoa tapahtuu. Okei, ei se tarina ole mikään kovinkaan vaikea. Siinä on vain kyse väärinymmärryksestä minkä takia Hamtaro karkaa kotoaan ja oltuaan hetken poissa ymmärtää erheensä palaten kotiin koska siellä on kuitenkin kaikista paras olla. Mutta kun kaikki on niin uskomattoman hektistä ettei henkeä saa ja suora viiva on täynnä joka suuntaan repiviä valoja, ääniä ja leikkausta joka aiheuttaa epilepsiaa niin voi olla vaikeaa kaiken häiriön vuoksi seurata sitä punaista lankaa. Piirros on juonen tavoin varsin yksinkertaista, mutta tosiaan kaikki sen ympärillä oleva onnistuu suht' hyvin piilottamaan simppeliyyden ja jos aiemmin oletin Hamtaron olevan ainostaan jokin lastenjuttu jolla halutaan vain myydä kaikenlaista romua niin nyt totean, että varmasti lapset tästä pitävät sen äänekkyyden ja värioksennuksen vuoksi, mutta tässä on samaa sekopäisyyttä kuin jossain Tehotytöissä jolloin kaikki ei todellakaan ole vain pelkästään suunnattua. Hamtaro siis onnistuu olemaan jotain joka sopii molemmille eri syistä. Samalla siten uskon, että he aikuiset jotka Hamtarosta pitävät tekevät niin koska ainakin tämän elokuvan perusteella se on jonkinlaisessa tolkuttomuudessaan oikeastikin hyvin hauskaa katseltavaa ja jos Hamtaron pääasiallinen motiivi onkin olla olemassa ainoastaan myydäkseen jotain, niin hitot siitä, ostakaa. Kokemattomuuteni vuoksi en osaa sanoa onko Hamtaro-elokuva! hyvä kuvastamaan varsinaista tv-sarjaa tai ilmiötä ylipäätään ja jos se sitä on niin jaksaisiko tätä enempää kuin tämän 50 minuuttia, mutta ainakin nyt Hamtaro oli niin viihdyttävä, että se sai janoamaan lisää.
Yksinkertaista piirrosta, yksinkertainen tarina, mutta mukana on niin paljon energistä iloa ettei sitä voi kuin viihtyä. Hetken tosin miettii, että jos tämän Lassie palaa kotiin-tarinan pitäisi saada onnen tai jonkin muun kyyneleen tirahtamaan poskelle ja tuntemaan ennen sitä melankoliaa, niin sydämellisyys jää kyllä happohyökkäyksen jalkoihin, menettäen tehon siltä osin. Toisaalta...
Tähdet: ****
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti