Ilmeisesti opettajien välillä on ollut sisällissota joka on ajanut oppineisuuden kaaokseen ja pisa-tulokset ovat siten laskeneet dramaattisesti, mutta onneksi legenda kertoo pelastajasta joka palauttaa koulut niiden ansaitsemalle jalustalle. On alusta asti selvää, että tuo pelastaja on aiemmasta koulusta kenkää saanut ns. häirikkönuori eli taivaanrannanmaalari Kyung-soo (Jang Hyuk) jolla on ties mitä telekineettisiä kykyjä ja tietenkin ihan hillittömät lähitaistelutaidot. Kyung-soo saa siirron Volcano-lukioon joka ei maineeltaan ole yhtään muita paikkoja parempi, kenties huonompikin ja hän saakin heti tultuaan kohdata kaksintaistelussa myöskin yliluonnollisilla kyvyillä siunatun Song Hak-rimin (Kwon Sang-woo), joten alku ei ole kovinkaan ruusuinen. Kyung-soon ei kannattaisi tästä huolimatta olla kovinkaan huolissaan Song Hak-rimista sillä todellista kiusantekoa koulussa harrastaa bully Ryang (Kim Su-ro). joka vetää muun muassa pultit siitä jos joku syö pilaantunutta papusoppaa, mutta myös siitä että ihan mitä tahansa niin turpaan tulee. Kyung-soon Song Hak-rimin kanssa käymä kamppailu olikin pelkkä vahinko ja enemmän vaaraa löytyykin Ryangista tarkkisjengeineen, kuten myös rehtorista, agentti Smith-opettajasta sekä rugbyjoukkueesta joka värvää joukkoonsa pelaajia hakkaamalla heidät. Kaikki halajavat itselleen kääröä joka sisältää... no varmaan jonkin tosi hyvän linssikeiton reseptin tai jotain ja sillä voi hallita koulua ja kaikkea mitä siihen lukeutuu. Ihan puppuahan se on, koska sitä aluksi itsellään pitävä rehtori ei varmasti pysty hallinnoimaan edes omaa rakkoaan.
Onhan siellä vielä romanssikin mukana kun Kyung-soo tykkää Chae-yista (Shin Min-a) johon myös Ryang on iskenyt silmänsä. Tapellaan ja onhan se Ryangkin vain väärin ymmärretty poika.
Ihan alkuun on todettava, että tämän täytyy olla väärässä kuvasuhteessa taikka sitten ohjaajalla on huono näkö kun kamera on lähes koko ajan niin liki, että jättipäiden perusteella voisi luulla katsovansa jotain saippuaoopperaa. Se voi olla kyllä myös tarkoituksellinen tehokeino sillä elokuva leikittelee ja liioittelee kaikella, joten äärilähikuvat, vinot kuvakulmat, ylidramatisoidut hidastukset, pienestäkin liikkeestä tehdyt maailman ison asia-eleet, joka suuntaan poukkoilevat äänitehosteet, värit, valot ja asenne ovat kaikki silkkaa Speed Raceria, go, go! Valitettavasti vaikka ymmärränkin tarkoituksena olleen tehdä leffa joka vaikuttaa elävältä sarjakuvalta vauhtiviivoineen niin tehokeinot vaikuttavat väkinäisiltä, aivan kuin vasta leikkausvaiheessa oltaisiin päätetty muuttaa tyyliä johonkin musiikkivideomaisempaan suuntaan. En kylläkään usko näin ainakaan kokonaan käyneen koska leikkaus ei kuitenkaan muuttaisi niitä eleitä ja ilmeitä jotka jo alusta alkaen ovat osoittamassa tietoisia ylilyöntejä, mutta se miten leikkaus on muuttanut varsinkin visuaalista ilmettä on johtanut siihen, että se kielii markkinointiosaston päätöksestä tehdä extremestä vielä enemmän xtrm! Se ei siis enää ollutkaan luonnostaan tullutta vaan sellaiseksi muutettua koska sen uskotaan myyvän ja aiemmin tekemäni The Matrix-viittaus ei ole pelkkä vitsi, sillä tämä noudettelee joiltakin osin kopioon saakka The Matrixia. On samanlainen aika pysähtyy-hidastus sekä ylösnousemus ja muun muassa käytäväjuoksut seiniä pitkin ovat paperin läpi piirrettyjä.
Tämä minun levyni on kaksituntinen korealainen versio, mutta näemmä tästä on olemassa jokin MTV-painos jossa hiphopstarat Snoop Doggista johonkuhun muuhun ja toisaalle ovat dubanneet äänet, ja kokonaispituuskin on typistynyt 80 minuuttiin. Se MTV-versio (eli Music Television, ei Mainos-tv) kuulostaa varsin loogiselta Volcano High:n suhteen, sen jo kaksituntisenakin tuntuvan skeittinuorille tarkoitetulta kamalta, mutta ei kuitenkaan Sonic Youthilta vaan Pretty Fly For a White Guylta, jolloin vaikka se 80 minuuttiin lyhentäminen sekä dubbaus ovat ilmeisesti muuttaneet lähes kaiken hahmoista heidän tekoihinsa niin ei se voi olla yhtään sen sekavampi kuin tämäkään ja kenties lyhyempänä jopa miellyttävämpi kokemus. 120 minuuttia pelkkää huitomista kun käy aikalailla voimille samaan tapaan kuin se Wachowskien Speed Racer-filmatisointi. Vaikka mukana on supervoimia, erikoistehosteita yli äyräiden, hosumista, sekoilua ja scifistelyä niin loppujen lopuksi kyseessä on silti vain perinteistä kouludraamaa nörtteineen, kiusaajineen ja muine odotettuinen asioineen kuten kuka saa koulun kuumimman tytön, uskaltaako kertoa tunteistaan, etc. Päällä vain sateenkaari joka on vetänyt lsd:tä ja ajaa nyt Hunter S. Thompsonin kanssa ammuskellen William Burroughsia kun väärällä nopeudella soiva Avril Lavigne vetää nauhan solmuun. Oikeasti jos haluaa saada tiivistetyn, paremmin keskittyvän ja hauskemman version Volcano High:n supervoimaisesta koulunkäynnistä kannattaa kuunnella Starbombin Mortal Kombat High-biisi.
Volcano High toimii hyvänä esimerkkinä elokuvasta joka kulkee hillittömällä vauhdilla, mutta on silti niin tylsä että meinaa uni tulla. Liikaa liian laskemoitua pintaa ja aivan liian vähän sisältöä joka sopii siihen.
Tähdet: **
3 kommenttia:
Special effects lollabalooza...
Not so special.
Kuinkas muutoinkaan.
Lähetä kommentti