Syrjäkylän Bryan (David Hallyday) haaveilee poptähteydestä, mutta on aika reppana nyhverö joka tarvitsee jotakuta potkimaan kankulle ja se joku on hänen paras ystävänsä kautta managerinsa Reggie (T.K. Carter) jolla riittää intoa ja energiaa useammankin ihmisen edestä. Reggie huomaa televisiossa ilmoituksen levy-yhtiön kilpailusta jonka voittaja pääsisi lomalle ihan Los Angelesiin saakka ja jopa backstagelle tukkarokkari-Sledgen (Warwick Sims) comebackkeikalle. Se jos mikä olisi keino saada jalka tähteyden oven väliin ja Bryanin nimissä lähtetty kortti arvonnan voittaakin. Edessä tosin on yksi mutta, voittaja saa kyllä ottaa mukaansa seuralaisen joskin tuon henkilön tulee jostain syystä olla naispuolinen eikä Reggie sitä ole. Ei hätiä mitä, Reggie vetää vain naistenvaatteet päälleen, kutsuu itseään Reginaksi ja sillä on sekin ongelma ratkaistu. Perille tultuaan Reggie ihastuu levy-yhtiöpomon assistenttiin Tashaan (Misha McK) ja Bryan puolestaan tarjoilijana työskentelevään Lisaan (Jennifer Tilly), mutta miten hoitaa hommat kun toinen miehistä joutuu teeskentelemään olevansa nainen ja toinen esittää seurustelevansa hänen kanssaan. Samaan aikaan ongelmia muodostaa dokaava Sledge jolle annetaan levytettäväksi Bryanin kirjoittama laulu, mutta kukaan ei vain muista kertoa siitä alkuperäiselle esittäjälle. Ei se mitään, lopussa kaikki oikaistaan ja sitten poppikoneet soivat aamuun asti.
Kundi mekossa - kaksi parhaassa on täysin tekoajaltaan näyttävä ja kuulostava joten suuria hiusmalleja löytyy niin sekä naisilta kuin miehiltäkin, nahkatakin alta paljastuu ylös asti napitettu valkoinen kauluspaita, pastellisävyiset pikkutakit kääritty hihoistaan, korvikset ovat suurenmoisia muovirenkaita ja musiikkina on tietenkin kamaa joka saa Johnny Hates Jazzin vaikuttamaan death metallilta.
Ristiinpukeutumishuumori on ihan samaa mitä näkee vielä nykyäänkin eli naiseksi pukeutunut mies istuu vahingossa leveässä haara-asennossa, puhuu väärällä hetkellä möreästi taikka astelee väärään vessaan ja kerran tietenkin nolataan tarinan ilkimys siten että vikitellään häntä naisena ja sitten paljastetaan olevankin raavas äijänköriläs, mutta koska kyseessä on kiltti romanttinen komedia jossa kaikki ovat lopussa onnellisia niin sävy on enemmän disneytä kuin White Chicksin navanalusta. Joskin kaikessa umpipaskuudessaan White Chicks sentään jää hampaita kiristävästi mieleen kun Kundi mekossa on sen verran valjun harmiton, että pelkkä sen loppuun saakka pääseminen voi olla vaikea haaste heräillä pysymisen kannalta.
Tähdet: **
2 kommenttia:
"Näillä kahdella on paljan selitettävää."
Mielenkiintoisesti kertoileepi asioita tuo kansi.
Kuitenkaan missään vaiheessa ei mekkoa pidä kuin yksi mieshenkilö.
Lähetä kommentti