Vankilasta vapautunut Johnnie (Matthew Modine) pyrkii jättämään menneisyyden taakseen ja pysytellä kaidalla tiellä, missä auttaa työpaikka autiomaan huoltoasemalla seuranaan vain paikan omistaja McGurdy (Bruce Dern). Keskellä ei-mitään ei myöskään tapahdu mitään mikä on vain hyvästä, mutta veri on väitetysti vettä sakeampaa joten onhan se käytävä sukua tapaamassa. Tämä ei ole hyvästä jos aikoo vältellä rikollisia elementtejä sillä niin sekä isä Sean (John Hurt) kuin veli Jamie (Kevin J. O'Connor) ovat auliimpia varastamaan ostoksensa kuin maksamaan ne. Kyseessä on siis niin sanottu dysfunktionaalinen perhe ja suhteet sen mukaisia, joten ei kannata odottaa päiviä ilman riitoja ja taikka jotain mikä saa ohikulkijat sanomaan "hulluja ovat." Siksipä esimerkiksi Jamien tärähtänyt tyttöystävä Judy (Lisa Marie) istuu joukkoon kuin täysin sopiva hanska käteen.
Jamien ylireagointi johtaa harhaluuloon ehdonalaisvalvoja Gilmoren (David Keith) kuolemasta jonka vuoksi veljesten on paettava Meksikon puolelle, jossa he sitten päätyvät paikallisen rikollispomo Villalobosin (León Singer) leipomoon töihin ja kiristyksen avulla hän haluaa pitääkin veljekset palveluksessaan sillä ilmeisesti heidän käärimänsä tortillat ovat taidetta. Tijuanassa Jamie innostuu ajatuksesta ryöstää härkätaisteluareena, mutta Johnnie on toista mieltä joka kuitenkin käännetään puoliväkisin muiden painostuksesta, eikä tilannetta paranna mammanpoikameksikolaisgangsterit joiden kanssa Jamiella oli aiemmin yhteenotto. Isä Seankin tulee paikalle toimimaan yhtä epäluotettavasti kuin on tehnyt koko ikänsä.
Heti alussa noin kahden ja puolen minuutin kohdalla tulee jatkuvuusvirhe kun John Hurtin käsi on taskussa tai ulkona riippuen kuvakulmasta, mutta ei anneta sen häiritä.
Nyrkki, etc. on Matthew Modinen debyytti täyspitkän elokuvan ohjaajana sekä käsikirjoittajana ja vielä toistaiseksi ainoa sellainen useamman lyhtyelokuvan joukossa, mutta tämän perusteella hänen ehkä kannattaisi ehkä ohjata useamminkin ja harjaannuttaa kykyään kokopitkien tekijänä. Olen aina pitänyt Modinesta, mutta kuten olen varmasti täälläkin sen aikaisemmin todennut (todennäköisesti Bill Pullmanin yhteydessä) on hän aika harmittoman oloinen, hieman väritön näyttelijä joka tarvitsee avukseen erinomainen elokuvan sekä ohjaajan ollakseen muistettava ja siten valtaosa hänen elokuvistaan uppoaakin sellaiseen mitäänsanomattomuuden suohon jossa unohdus on enemmänkin vakio kuin harvinaisuus. Siinä yhteydessä Nyrkki, etc. tulee varsin persoonallisena elokuvana esille ja vaikka se ei tunnu hahmoiltaan taikka tarinaltaan järin uniikilta, rytmitys on ajoittain hieman hakusessa ja muutenkin huokuu sellaista ensiaskeleiden tuntua jota aina tyyliään etsivät ohjaajat esittävät esikoisessaan, niin kuten Ben Affleck vastaavana tapauksena saa tämä silti ajattelemaan näyttelijänä tunnetun Modinen olevan lahjakkaampi ohjaaja joka saisikin sillä puolella uransa suurimman arvostuksen. Vaikka tällainen eksentrinen pikkurikollisperhe ja vankilasta vapautuva rikoksen poluille tahtomattaan päätyvä ns. hyvä poika ei olekaan juoneltaan poikkeuksellinen ja elokuvassa on välillä turhantuntuista joutokäyntiä niin Modinen käsistä lähti teos jossa on letkeä tunnelma, miellyttävän erikoiset tavalliset hahmot, mukavan nenäkästä tekstiä ja pääosin erinomaiset näyttelijät (tai vähintäänkin osiinsa sopivat) pitävät suvannoissakin kiinnostavuuden yllä. Se rentous pysyy aika hyvin yllä vielä loppupuolellakin kun mennään väkivaltaiseen loppurykäisyys jossa kaikki valuu käsistä ja poislukien se on tämä hieman kuin jos Alexander Payne tekisi rikoselokuvaa jonka sen perusteella olisikin kiva tietää mihin Modine ohjaajana päätyisikään jos oikeasti keskittyisi siihen.
Tähdet: ***
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti