perjantai 9. maaliskuuta 2018

Armored (2009)

Rahakuljetusfirman uunituoreen vartijan Tyn (Columbos Short) elämä ei ole helppoa, jos sotatraumat eivät riitä niin angstisen pikkuveljen huoltajana toimiminen ei sekään auta tyynnyttämään mieltä ja kun pankki uhkaa vielä häätöilmoituksella on stressitaso koetuksella. Onneksi sentään töissä on hyvä fiilis kun vartijat ovat keskenään suurta perhettä ja heihin voi luottaa kuin kiveen, mutta mukavampaa olisi jos tunteja olisi enemmän jotta olisi varaa maksaa ruoka sekä vuokra. Vartijoiden välinen luottamus on niinkin suuri, että ystäväkollega Mike (Matt Dillon) ehdottaa Tylle osallisuutta tulevaan keikkaan jonka tarkoituksena on kuljettaa pankin rahat omiin taskuihin ja vaikka Ty onkin läpeensä rehti mies niin rahaongelmat sekä lastensuojeluviraston yhteydenotto saavat hänet suostumaan varkauteen. Viedään rahat hylättyyn tehtaaseen piiloon, väitetään yhdestä suusta muiden varastaneen ne ja kukaan ei missään tapauksessa loukkaannu. Hyvä suunnitelma aina siihen saakka kunnes huomataan, että valittua piilopaikkaa käyttää asuntonaan eräs puliukko joka säikähtää vieraita ja tulee päästään sekaisin olevan vartija Bainesin (Laurence Fishburne) ampumaksi. Tämä saa Tyn perumaan osallisuutensa ja hän lukittautuu rahojen kanssa toimintakyvyttömän panssariauton sisuksiin. Samalla kun hän koettaa keksiä keinoa päästä ulos pyrkivät muut sisään ja jos jälkimmäisen onnistuvat aikeissaan ei Tyn tulevaisuus ole kovinkaan pitkäikäinen.

Armored on aika tiukaksi puristettu, hyvännäköinen ja onnistuneesti ääniraidoitettu suoraviivainen toimintaelokuva joka saa mainiota vakautta karismaattisilta esiintyjiltä kuten Jean Reno, Fred Ward ja Laurence Fishburne, joten viihdyttävää toimintaelokuvaa kaipaavalle tämä ajaa asiansa varsin mallikelpoisesti. Juonen yksinkertaisuus ei sinänsä haittaa kun rytmitys on toimivaa, mutta tarinan suhteen toki hieman kiusaa se kuinka ns. keltanokkahahmon kohdalla pitää ottaa esille se viimeinen oljenkorsi-motiivi jotta saadaan hänet siten mukaan peliin ja samalla ymmärretään miksi hän on sitten se suunnitelman heikoin lenkki koska haluaa tehdä oikein. Vaikka sen ymmärtääkin miksi hänen kohdallaan pitää kertoa jotain taustaa niin miksi jopa näin simppelin tarinan puitteissa sen tulee olla sitä kaikista kliseisintä sontaa rahaongelmista talon/perheen säilyttämiseksi ja sitä sotatraumaattisuutta, se tuntuu erityisen pinnalliselta kun muiden kohdalla ei syyksi anneta muuta kuin ahneus jolloin yksi on puhtoinen enkeli ja muut tosi roistoja. Olisivat antaneet joillekin muille edes jotain perusteluja teoilleen ja näinhän oli alunperin ollutkin kun Matt Dillonin kohdalla tarina kertoi halusta auttaa syöpään sairastunutta vaimoaan ja sitä ajatellen hänen elokuvassa tekemät ratkaisunsa vaikuttavat oikeutetuimmilta kuin millaisina ne nyt esiintyvät, mutta sellainenhan olisi vain hidastanut elokuvaa ja siksi leikkaushuoneen lattia kutsui. Miksi siis yhden kohdalla sen annetaan tehdä niin kun olisihan se pelkkä sivullisen tappo riittänyt syyksi perua osallisuus ja kääntyä tovereita vastaan, eikä täten olisi aluksi tarvinnut osoittaa hänen olevan jo valmiiksi hyvä tyyppi. Olisin siis joko toivonut hahmotarinoiden syventämistä yksinkertaisen hyvä ja paha-pinnallisuuden sijaan tai vielä mielummin koska rytmi on nyt hyvä niin olisin tosiaan typistänyt Tyn taustaa ja jättänyt hänen motiivinsa samalla tavalla mahdollisen ahneuden pimentoon. Toisin sanoen tämä olisi voinut olla vielä hivenen enemmänkin suoraviivainen ja keskittyä pelkkään kaikkien ylitse jyräämiseen kuten myös kaverisuhteiden kiristymiseen koska niissä se on parhaimmillaan. Kyllä tämä näinkin toimii ja tuo mieleen erään Walter Hillin aliarvostetuimmista elokuvista, Trespassin, vaikkakin hieman vähemmän tarkkaan kirjoitetulla dialogilla.

Laurence Fishburne esittää tässä elokuvassa hahmoa joka on epäluotettava, vaarallisen kovaotteinen ja ehdottomasti päästään sekaisin, joka nyt ajatellen tuntuu mielenkiintoisesti harjoittelulta seuraavan vuoden Predatorsia varten jossa esitti saman ohjaajan alaisuudessa hyvin samanlaista hahmoa.

Tähdet: ***

Ei kommentteja: