IMDb rating 1.9/10.
Hyvin alkaa.
No mutta, kyseessä on sentään David DeCoteaun elokuva joten arvosana kuulostaa tehdasasetukselta.
Amerikkalainen yliopisto on saanut arkeologisen näyttelynsä avajaisia varten lainaksi hyvin säilyneen meksikaanimuumion ja kai se nyt on hyvin säilynyt kun hengityksestä päätellen on vain unessa eikä kuollut kuten professori taikka ääliöoppilaansa olettavat. Yksi persoonattomista miesihmisnuorista haluaa tehdä vaikutuksen vastakkaisen sukupuolen edustajaan ja kähveltää muumion rannekorun joka luonnollisesti johtaa toruihin sekä kielitoimintaan, mutta suututtaa myös Normanin (Trent Latta), koulun hikipinkonörtin joka ei oikeasti edes välitä kummastakaan äskeisen tapahtuman osapuolesta, mutta aikoo silti kostaa kaikille herättämällä muumion jonkinlaisilla auranpuhdistusliikeillään. Ai mutta tietenkin, Norman on viimeinen asteekkipapeista ja hänen tehtävänsä onkin herättää muumio koska... no kun vaan pitää niin pitää. Pääasia on, että muumio tappaa talossa ja puutarhassa, ja varsinkin silloin tappaakin jos joku erehtyy harrastamaan haureutta tai jotenkin muutoin iloitsemaan elämästä. Sitten tuleekin tosi kiire ja kaikki lopetetaan kuin seinään, koska mitä hittoa sitä muutakaan keksisi.
"Briefly spent time in the #1 slot on IMDb's "Bottom 250" list of worst movies."
Okei, onhan tämä ihan silkkaa roskaa, mutta sen verran hauskaa katseltavaa (tahatonta komiikkaa, tietenkin) ettei sitä mitenkään voi sanoa surkeimmaksi elokuvaksi edes IMDb:n näkökulmasta, koska oikeasti surkea teos ei edes hymyilytä. Huvittavaa on tapahtumapaikka joka yliopistoksi on hämmentävän paljon jonkin halvan motellin näköinen, kaljavatsainen tönkösti taapertava muumio, näyttelijät jotka DeCoteaulle tavanomaisesti eivät osaa näytellä edes elossa olevaa (eivätkä todellakaan kuolleita) ja heistä erityismaininnan ansaitseva Normania esittävä Trent Latta jonka voisi vannoa olevan sama kaveri kuin Troll kakkosessa:
Ei tietenkään ole, mutta ehkäpä esikuva on nähtävissä.
Mainion ihastuttava sielusta kumpuavan näyttelemisen osoitus oli kohtaus jossa muumio lahtaa poikarukan erään neidon edessä ja ensinnäkin pojan tuskanhuudot ovat tasoa Futurama ("What are you hacking off? Is it my torso? IT IS! MY PRECIOUS TORSO!"), mutta tilannetta chillisti katsova neiti jaksaa sentään kiltisti odottaa paikoillaan vuoroaan reagoida ja sanoa repliikkinsä vasta kun muu tilanne hiljenee. Ei siis yritystäkään esittää kauhistunutta tai vaikkapa koettaa paeta paikalta. Odotan rauhassa, no nyt se edellinen on pilkottu palasiksi ja äänet ovat vaienneet, on siis minun vuoroni saada puheeni kuuluviin ja kiljua keuhkoni pihalle.
Mukaan aavemainen pianonpimputus (myönnettäköön tosin, että ajoittain pidin elokuvan musiikkia oikeasti hyvänä), kliseinen nonstop-ukkonen uu! uu! ja muut kauhutunnelman luojat suoraan 30-luvun uutuuksista.
Ancient Evil on halpaa trashia ja sellaisena luonnollisestikin kömpelö, typerä ja ruma, mutta sentään ihastuttavan pölhö tapaus jonka katsoo mieluusti läpi ja naamupalmuilee siihen malliin, että kasvot puutuvat enemmän kuin juurihoidon aikana. Juuri sellaista roskaa kuin roskan tulee ollakin, eli elokuva jonka tekijät ovat uskoneet tekevänsä vakavasti otettavaa kauhua eivät jotain joka saisi Ed Woodin hyväksynnän.
Ainoa kerta kun muumio ääntelee elokuvan nimen mukaisesti kuulostaa se vanhan papan istumisähkäisyltä.
Tähdet: ~ (tai *****)
6 kommenttia:
Muumiot mitään pysty huutamaan. Niiltähän on kieli leikattu pois ja silleen.
Silence of the Mummy olisikin ollut ihan hyvä nimi.
Korkeintaan yskivät pölyjä kurkustaan. Cough of the Mummy.
Tuskin maltan odottaa Astrid Lindgren-filmatisointia Muumio, poikani Muumio.
Ja kokoperheen piirrettyä Muumiopappa ja meri.
Seis! Tai muumio ampuu...
Lähetä kommentti