Lokakuu kuuluu kauhulle pt.9: Devil's Pass (The Dyatlov Pass Incident, 2013)

Djatlovin solan tapahtumat ovat hyvin mielenkiintoista luettavaa, mysteeri vailla vertaa jos ei vertaa sitä muihin yhtä kiinnostaviin tapauksiin, tarina joka on sen verran kiehtova, että sitä pitää jo hieman yrittää jotta siitä ei saisi aikaiseksi elokuvaa joka on jo lähdemateriaalinsa ansiosta mielenkiintoinen. No, annetaan se Renny Harlinin käsiin, miehen joka nimenomaan on tunnettu eteeristen tunnelmien luomisesta jotta pystytään kunnolla keskittymään mystiseen ytimeen.

Kaikella kunnioituksella herra Harlinia kohtaan, mutta kun ajattelen tarinaa jolla on enemmän yhteistä Blair Witch Projectin kuin Deep Blue Sean kanssa en oikein usko hänen olevan oikea ohjaaja toteuttamaan sitä, mutta hei, ehkä ja toivottavasti olen tyystin väärässä. Tokihan Harlin on satunnaisesti onnistunut hahmokeskeisyydessä ja kärsivällisyydessä tarinankulussa, mutta huom! avainsana on satunnaisesti ja sekin on ollut aika satunnaista.

Ryhmä amerikkalaisia opiskelijoita on innostunut tekemään dokumentin Djatlovin solan vuonna 1959 useaan kuolemaan johtaneesta mysteeristä. Miksi tuolloin ihmisjoukko tuhosi leirinsä, kulki vailla tarvittavaa vaatetusta kuolemaan lumeen ja miten heillä paleltumajälkien ohella oli murskaantuneet aivot sun muut sisukset mutta ei ulkoisia merkkejä jotka olisivat siihen johtaneet. Minne hävisi tuonkin yhden tyypin silmät tai kieli? Kaksi ns. dokumentaristeista lähtee päästääkseen seikkailemaan, yksi koska hei miksipä ei, toinen koska on salaliittoteoreetikko jonka asenteestaan päätellen pitäisi vuorata itsensä foliolla ja tietenkin päähenkilömme, todella pahasti paperista repliikkejään lukeva neiti joka on oikeasti kiinnostunut asiasta koska se ilmeisesti on ihquu. Muutama venäjänkielinen haastattelupätkä joissa kerrotaan lumimiehestä, alkuperäisasukkaiden universumien kohtaamispaikasta, valtion osallisuudesta ja muusta perinteisestä joilla korostetaan kuinka mikä tahansa voi olla mahdollista ja sitten jenkkinuoret ovatkin jo kadonneet ja siirrytään tutkimaan löydettyjä videonauhoja. Sieltä löytyy aivan järkyttävä määrä pitkästymistä ja lopussa meinaa pokkaa pettää kun teleportaatiomutantit iskevät. Enkä oikein ymmärrä sitä, että miksi kun loppupuolella väännetään rautalangasta elokuvantekijöiden näkemys siitä mitä nyt ja alkuperäisessä Djatlovin solan mysteerissä tapahtuikaan niin silti lopputeksteissä pitää olla maininta siitä kuinka vielä tänäpäivänäkään ei tiedetä mitä oikeasti tapahtui. Mitä sitten mitä oikeasti tapahtui, tehän juuri kerroitte mitä muka "oikeasti" tapahtui ja sitten kuitenkin nynnyilette ja sanotte että ehkä ei sittenkään. Kuka Perussuomalainen siellä oikein on kääntämässä takkiaan?

Renny Harlinin astuminen found footage-genreen ei järisytä tajuntaa sitten hiventäkään, hän ei tuo mukanaan yhtään mitään uutta taikka ihmeellistä. Toisaalta eipä hän kyllä tässä ylitäytetyssä lajityypissä kyllä heitä joukkoon huonointa mahdollista elokuvaakaan, joskin kuitenkin huonoimman oman filmografiansa tuotoksen. Kyllä, jopa kehnomman kuin Hercules-pökäleensä. Tässä korostuu kaikki se mistä Harlinia on aina kritisoitu kuten se ettei hän osaa ohjata draamaa tai saa näyttelijöistään irti yhtikäs mitään jos he eivät jo tehdasastuksiltaan ole hyviä (ts. mukaan tarvitaan siis Samuel L. Jacksonia tai muita ns. oikeita näyttelijöitä, jolloin esimerkiksi uransa alkupuolella olevat kasvukykyiset paikkaansa hakevat esiintyjät eivät saa Harlinilta tarvittavaa sykäystä tuoda mahdollisia lahjojaan kameran eteen) ja vaikka Harlin osaa muka pienelläkin rahalla tehdä tehokasta viihdettä/toimintaa ja sen ansiosta pääsee usein plussan puolelle ei sitäkään ole tällä kertaa tukena. Nyt found footageen kuuluvan vaihtelevatasoisen kuvalaadun ja kuvaustyylin vuoksi sitä huomaa liiaksi, että jos Harlin ei saa rahaa tai niitä kyvykkäitä näyttelijöitä ei hänen elokuvansa ole muuta kuin tavanomaista B-bulkkia jonka oikea paikka on haudattuna kaikkien niiden Steven Seagal-eurotrashien sekaan joista ei katsoessaankaan muista juuri mitään. Devil's Pass siis näyttää siltä mitä on, halpatuotannolta joka puskettu markkinoille vain nappaamaan viimeisiä pennosia suosiossa olleelta lajityypiltä, mutta mitään intoa ei ole mukaan pistetty jotta perusteltaisiin sen olevan mitään muuta kuin voi ei, taas yksi näistä. En äkkiseltään löytänyt mitään budjettitietoja, mutta kovin kallis tämä ei ole voinut olla tai jos on ollutkin niin se raha ei ainakaan näy millään tavoin. Okei, muuten sanoisin että pari logististista ongelmaa on saattanut viedä pennosen tai pari koska osa vuoristomaisemasta näyttää hienolta ja suht' hankalalta kuvauspaikalta, mutta toisaalta, tämä on found footagea joten esimerkiksi kuvausryhmä ei ole voinut olla kovinkaan suuri. No, samapa tuo sillä eihän näiden tämän lajityypin elokuvien tarvitsekaan olla esimerkiksi visuaalisesti feikatun rikkaita koska aitous on tärkeintä. Sitä ei ainakaan tuo näyttelijäkaarti joista yksikään ei vaikuta luontevalta kameran edessä ja esittävätkin kaiken puuduttavan monotonisesti ja kuin muistellen mutta siinä epäonnistuen mitä kuuluikaan tässä vaiheessa sanoa.

Muistatteko kun sanoin jotain sellaista kuin, että pitää jo hieman yrittää jotta saa tehtyä tästä aiheesta elokuvan joka ei olisi pelkästään jo sen ansiosta vähintäänkin kiinnostava: Harlin yritti ja onnistui. Missään vaiheessa päähenkilöihin ei samaistu tai välitä heistä, heidän katoamisensa kuten myös aiempi vastaava tapahtuma ovat kuin ohiheittoja jotka ovat mukana vain koska jotain pitää olla ja siten koko Djatlov on ainoastaan napattu aiheeksi koska sitä ei oltu vielä käytetty. Paitsi että oli ja vieläpä oikeasti jännitystä luoden, se on nimeltään The Blair Witch Project joka vuonna 1999 teki sellaisen uskottavan vaikutuksen, että vieläkin tulee vastaan ihmisiä jotka uskovat kaiken olleen totta ja kolmen ihmisen oikeasti kadonneet noidan valtaamaan metsään.

Devil's Passin loppuselityksessä on sentään hivenen mielikuvitusta, mutta yletön selittely tekee siitä rasittavaa kuunneltavaa ja muuttaa sen ainoastaan hupsuksi sekoiluksi joka oli enemmän paikallaan jossain Tom Bakerin ajan Doctor Whossa.

Tuntuu siltä, että jokainen kerta kun Harlinilta tulee uusi elokuva sitä toteaa ettei se nyt kovin hyvä ollut, mutta on hän huonompiakin tehnyt. Devil's Pass on ensimmäinen jonka kohdalla en ajatellut sitä mahdollisuutta kertaakaan, mutta mikä pahinta tämä oli ensimmäinen kerta kun totesin ettei Harlin koskaan nousisi korkeammalle kuin keskinkertaisuuteen. Kun jopa sellainen kikkare kuin The Covenant vaikuttaa hyvältä vertailussa Devil's Passiin ei enää juuri toivoa tunnu olevan. Ennen oli kaikki paremmin on rasittava ja usein muistojen kultaama harhainen klisee, mutta Harlinin kohdalla se vaikuttaa olevan valitettavan totta.

Harlin on joskus sanonut, että tykkää palkata elokuviinsa uusia nousevia tähtiä ja sillä saatetaan antaa käsitys siitä kuinka hän haluaisi nostaa heidät esille koska heillä on jotain annettavanaan ja hän näkee sen piilevän lahjakkuuden. Puppua, nämä "nousevat tähdet" ovat mukana koska ovat tuntemattomuudessaan vielä halpoja ja eipä tässä tule mieleen kuin tasan yksi nimi jonka pinnalle nousu on jotenkin yhdistetty Harliniin, mutta ei hänkään ollut kenellekään tuntematon uusi stara: Sylvester Stallonen uusi tuleminenhan oli Cliffhangeriin yhdistetty seikka ja se ei olekaan vähäinen saavutus, mutta missä ovat ne nykytähdet joiden kohdalla se oli juuri se jokin Harlinin elokuva joka tähän paikkaan heidät toi? Enkä nyt puhu mistään purilaispaikasta.

Tähdet: ~

Devil's Pass