Ryhmä huonoille teille joutuneita nuoria tuomitaan yhdyskuntapalveluun hylättyyn pöpilään, siivoamaan se uudiskäyttöä varten. Voi, siellä on gootti ja punkkari ja bitch ja varmaan tuolla tummallakin tytöllä on jokin kliseepersoonallisuus.
Tuo yksi on sentään brotha!
Tokihan pöpilällä on menneisyytensä kuten esimerkiksi se, että siellä on ollut pöpejä. Paikan huoltajana toimii epäilyttävä tirkistelijäpappi, nuorten valvojana epämääräinen nilkuttajamies ja kohta nähdään näkyjä käärmeistä ja tunnetaan edellisten murhanhimoisten asukkaiden pahaa karmaa. Vedetään jointtia, sekstaillaan ja madafaka! madafaka!-puhetta riittää. Sitten oletan, että porukkaa rupesi kuolemaan syystä taikka toisesta. En ole aivan varma koska vaikka tiettävästi katsoin elokuvaa ja olin hereillä niin uskoakseni nukuin samalla ja unelmoin jostain paljon, paljon, paljon paremmasta, kuten vasaraniskuista kasseille. Ai joo, toi yks on joku demoni nyt. Onneksi Snakeplisskencheechmarinpappi osuu paikalle ajamaan pahuuden pois.
En kyllä muista onnistuiko hän.
Joko tämä elokuva on skaalattu väärin dvd-julkaisua varten taikka sitten kuvaaja on vasta opetellut ammattiaan koska toistuvasti rajaus tuntuu olevan pielessä, joko painottaen toista reunaa taikka ollen liian lähellä jättäen molemmat reunat leikkaamaan hahmoista osan pois. Noissa juonikuvauksen yhteydessä olevissa kuvissa sellainen on perusteltua koska tilaa oli jätetty tekstille, mutta samaa tapahtuu toistuvasti muuallakin ja hassuksihan se tekee tilanteet joissa keskustelijat ovat toistuvasti puolikkaita ihmisiä, tms.
Samapa tuo kun valon käyttökin on sitä luokkaa, että nyt se kaihi sitten peitti koko silmät.
Ei nyt sentään, mutta kyllä tämä näyttää ja kiitos esiintyjien rasittavuuden myös tuntuu tavanomaisen kömpelöltä halpaelokuvalta, vaikka erikoisesti on näemmä maksanut miljoonan verran joka on suurinpiirtein kolme kertaa tyypillisen Asylum-tuotoksen budjetti ja yksikään niistä ei sentään näytä perunalla ja ole sen kuljetussäkissä kuvatulta. Ehkä se miljoona oli sitten ruplina. Mielenkiintoisesti myös Asylum-tuotosten tavoin tämänkin pitäisi olla hauska elokuva, lukeehan genremäärityksessäkin horrorin ohella comedy, mutta jos edellinen tyylilaji on kaukana poissa niin jälkimmäinen ei koskaan paikalla vieraillutkaan. Kyseessä on vain yksi niistä nuoret pössyttelevät ja kiroilevat jossakin paikassa ja jokin mörökölli tulee pilkkomaan heidät-rutinointi, eikä edes mitenkään kiinnostava sellaiseksi. Se kuinka goottityttö on kovin dramaattinen ja näkee jotain visioita toi mieleen Blair Witch kakkosen, varsinkin kun sen lisäksi pöpilän atmosfääri yrittää luoda samanlaista kaikki me sekoamme-rakennetta, mutta jos jotain ja ainoastaan sitä niin tämän borefestin ansiosta Blair Witch kakkonen nousikin yllättäen vertailussa mestariteokseksi epäonnistuneen räpellyksen sijaan mitä se oikeasti on.
Kyllä minä oikeasti haluaisin tietää mistä se komedia-määritelmä on keksitty? Jos jokainen tahattomasti huvittava elokuva on vain sen vuoksi komedia niin silloinhan sen merkinnän voisi iskeä jokaiseen Steven Seagalin eurodonitsielokuvaan, Resident Evileihin, Twilighteihin, Avatariin, Scary Movie yksi viiva sataan, etc. ja luoja tietää ettei mikään niistä ole oikeasti hauska. Harva edes muutoinkaan viihdyttävä. Demon Slayerin kohdalla olen kyllä varma jotta se on sen komedialuokituksensa saanut nimenomaan siksi, että se on aika naurettava vaikka sen ei pitäisi olla. Se ei vain oikea tapa lajityypitellä elokuvia koska sillä tavoin voidaan puolustella itseään ja sanoa että joo, me tarkoitettiinkin se komediaksi. Jep, ja Martin Lawrence on hauska. Ei, ei ole.
Demon Slayer on... no, se on sontaa.
Tähdet: *
Ps. Jotta tästä kauhukuukaudesta joku saisi jotain iloakin päätin, että jokaista katsomaani kauhuelokuvaa kohden ostan kissanruokapakkauksen (monipakkaus) jotka lahjoitan paikalliselle eläinsuojeluyhdistykselle. Joten niitä tulisi vähintään se yhdeksän, joskin päätin myös motivoida itseäni vielä enempään ja ostaisin sanotaan vaikkapa 12 kissanruokapakkausta. Joten jos en kuukauden päätteeksi ole saanut katsottua ja kirjoitettua kahdestatoista kauhuelokuvasta hukka minut periköön, ja kehitellään sitten vaikka yhdessä jonkinlainen rangaistus epäonnistumisesta.
Hyväksytyt tekosyyt epäonnistumiselle ovat kaikkien raajojen menetys taikka eksyminen Haminassa.
Kissatalo kuitenkin sai jo omahaasteellisen osuuteni hedelmät koska tänä samaisena päivänä ne mainitut ruuat ostin ja epäonnistuin tai en niin en ainakaan siltä osin kaatunut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti