Rahapulainen hanslankari Arkin (Josh Stewart) päättää epätoivossaan korjata tilannetta murtautumalla työnantajansa, rikkaan perheen kotiin jota oli juuri remontoimassa ja täten tietää missä kaikki rahanarvoinen olisi. Vaikka porhoperhe onkin viikonloppumatkalla niin Arkinin pahaksi onneksi hän ei ole talossa yksin, saman viikonlopun samassa talossa on omalle harrastukselleen varannut The Collector (sama se kuka, kaikki Jasonia esittävätkin olivat eläväisempia) joka on nahkanaamioinen psykopaatti keräämässä kokoelmaansa ihmisuhreja ja estänyt asunnon omistajien matkan voidaakseen kiduttaa heitä, lopulta siis ottaakseen yhden mukaansa. Seuraa kasa naurettavaksi muuttuvia verenvuodatusansoja ja ajanhaaskuuta katsojilta. Kuka ikinä kehuukin The Collectoria hyväksi valehtelee, koska tämä on parhaimmillaankin vain ihan ok ajantappoa kehnoilla näyttelijöillä ja tekosyyllä pistää kidutuskohtauksia kidutuskohtausten perään, koska hei, saahan niilläkin 90 minuuttia täyteen.
Termi yllätyshitti tuntuu esiintyvän kauhugenressä usein ja miksipä ei, suhteellisen moni lajityyppinsä edustaja on ns. halpatuotantoa ja kauhu on kuin mustat vaatteet, aina muodissa, joten se ehkä on hivenen vähemmän riskialtis verrattuna muihin elokuvan lajityyppeihin. Ehkäpä ei, mutta toisaalta Roger Corman on tuottanut lähes yksinomaan kauhua ja tunnetusti todennut että vain yksi elokuvistaan oli tappiollinen ja sekin draama, joten kun The Collectorin kerrottiin olleen ilmestymisvuotensa yllätyshitti en voinut muuta kuin tuumia, että mikäpä ei olisi? Se varmasti vieläpä edesauttoi suosiossa, että The Collectorin vihjaistiin olevan Saw-tyylinen elokuva, varsinkin kun tämän oli alunperin kaavailtu olevankin osa tuota elokuvasarjaa. Kyllähän The Collectorin synkässä tyylissä on paljon samaa kuin Saw:ssa (enemmänkin ajatellen jatko-osia), mutta toisaalta niin monessa muussakin elokuvassa on ja jos tämän kohdalla ei olisi ollut mainintaa sen olleen ajateltukin osaksi edellä mainittua sarjaa niin The Collectoria pitäisi vain pelkkänä apinointina, mutta nyt se tuntuu hieman ikävämmin sivuraitelle päätyneeltä ahneelta mockbusterilta. Ilmeisesti itse nimihenkilön on ollut tarkoitus olla Jigsaw, mutta tiedä sitten miten paljon tarina on alkuperäisestä ajatuksesta muuttunut kun siitä ei sitten Saw-elokuvaa tullutkaan, koska jos The Collector on Jigsaw niin tällaisenaan se aiheuttaisi enemmän jatkuvuus- ja motiiviongelmia kuin se sarja tekee jo nyt itselleen. Ehkäpä uhriperheen synti oli olla rikas, mutta surkeimmillanakin itse oikean Jigsawn motiiveissa tuntui olevan jokin perustelu, tässä tapetaan vain koska se on hubaa ja vielä hauskempaa on sitä ennen kiduttaa mahdollisimman paljon. Itse ihmiskeräily oli hyvä idea kauhuleffalle, mutta sen toteutus oli suoraan sanoen perseestä, koska esimerkiksi talon varustaminen lukuisilla ansoilla oli yksinkertaisesti mukana vain koska se oli sen hetken kovin juttu kauhuelokuvissa eikä niillä siten ollut muuta merkitystä kuin aiheuttaa tarpeetonta kärsimystä ilman että se johtaisi mihinkään minkä väitettiin olevan syy. Itse asiassa elokuvassa yksi henkilöistä kertookin juonen lyhyesti siten, että The Collector kerää ihmisiä, ottaa mukaansa vain yhden ja tappaa muut koska heillä ei ole virkaa. Ei, se ei selitä miksi hän näkee vaivaa pitkittääkseen niiden muiden kärsimyksiä, koska sitähän hän ei juonen mukaan ollut aikeissa tehdäkään, mutta ne vaijeri siellä naula täällä-ansat ovat mukana jotta katsoja voisi sanoa "v*ttu ku veri lentää!" ja olla miettimättä, että miksi se v*tun veri lentää. Ja ilman perusteluja The Collector on vain kasa raakoja kohtauksia joista joku gorehound saa varmasti kicksinsä, mutta nyt tällaisena se on kuin Yksin kotona verenvuodatuksella ja muuttuu siten koomiseksi kauhistuttavan sijaan. Joskin katsoi elokuvaa miten päin tahansa niin loogisuus kannattaa unohtaa ja erityisen rasittavaa on se, että The Collector on varustanut talon kaikenlaisilla vertavuodattavilla ansoilla, mutta jo pelkästään ajallisesti se ei olisi ollut mahdollista. Sen välillä kun Arkin oli remontoimassa taloa tietäen siis täsmälleen millainen se oli ja sen kun ansat (joita on ihan sikana) oli rakennettu ei ollut aikaa kuin ehkäpä päivä joten lopputulos ei olisi ollut mitenkään mahdollinen, etenkin tämä on pitänyt tehdä suurimmalta osin salassa joka sekään ei olisi onnistunut. Jigsawn temppujen kohdalla sentään annettiin ymmärtää hänen panostaneen niihin kunnolla aikaa ja vaivaa, tässä sama on vedetty peliin vain koska on tosi fantsua nähdä kun tyyppi astuu naulaan kerta toisensa jälkeen. Se tekee kaikesta ryppyotsaisesta kidutuksesta enemmänkin Joe Pescin saamassa puhalluslampun liekistä kupoliin.
Mielenkiinnoton pääpahis, kehnot näyttelijät, rutiiniansat ja värisävytys joka oksuvihreydessään meni muodista jo viimeistään vuoden 2000 ensimmäisellä puoliskolla. Satunnaisina irtokohtauksina The Collector antaa jotain onnistunutta katseltavaa ja onhan mukana muutama hyvä biisivalintakin, mutta kaikin puolin se on kokonaisuutena vain kolmastoista tusinasta ja niin käsikirjan oppien mukaisesti tehtynä, että voisi vannoa nähneensä tämän jo lukuisia kertoja aiemminkin, koska on. Arvatkaa vaan onko tässäkin ansat tehty siten, että oli se miten monimutkainen tahansa niin uhri valitsee juuri sen vaihtoehdon joka avaa gorillahäkin joka pillastuttaa karvaeläimen tönäisemään dominorivin nurin joka sitten sytyttää takan jossa grillaantuva makkara houkuttelee paikalle dogen ja hauve kaataa samppanjalasitornin jonka päällä oleva kirves putoaa uhrin varpaille, eikä siis vapaalla tahdolla tai sattumalla ole mitään väliä koska tämä ainoa valinta vain siksi, että se on muka makein temppu koskaan eikä siten B-suunnitelmaa tarvita (naurettavimmillaan tämä on kohtauksessa jossa The Collector astuu omaan ansaansa). Suurin osa yllätyshitteydestä tuli siis ansioitta.
Taitanee jäädä jatko-osa väliin ja tämä lähtee kierrätykseen.
Tähdet: **
2 kommenttia:
Aloitin katsomisen, mutta en jaksanut kiinnostua niin paljon, että olisin loppuun asti tuijotellut.
Ei edes vaihtoehtoinen lopetus palkinnut sinnittelyä.
Lähetä kommentti