Viimeinen manaus (The Last Exorcism, 2010)

Evankelisti Cottonista (Patrick Fabian) tehdään dokumenttia ja kyseessä on aika tyypillinen amerikkalaiseen kaupalliseen kirkollisimagoon soveltuva käärmeöljykauppias joka kaksihaaraisella kielellään myy vaikka mummonsa niissä luteisissa peitoissa jotka sitten kaadettuja hyväuskoisia riivaavat. Sen verran Cotton myöntää itsestään ettei manauksia tehdessään usko demoneihin vaikka mielenkiintoisesti juuri äsken väitti, että jos uskoo Jumalaan uskoo myös Saatanaan joten nyt sitten demonit ovatkin humpuukia? No kuitenkin, eihän se tarkoita ettäkö Cotton huijaisi seurakuntaansa koska hänhän vain palvelee asiakasta halutun toimenpiteen mukaisesti. Cotton kutsutaan suorittamaan manausta maaseudulle missä ihmiset ovat vielä yksinkertaisia ja tehostaakseen taikatemppujaan saarnaajamme virittelee kaikenlaisia kommenvenkkeja (ts. siimalla liikutellaan tauluja, etc.), mutta mitä ihmettä, teinityttö Nell (Ashley Bell) onkin kenties oikeasti riivattu ja tämä demoni ei taida pahemmin diggailla huijareista.

Kannessa rumeileva Eli Rothin nimi ja tämä tiedonjyvä "contrary to popular belief, every single person on screen in the film is a proper actor" eivät lupaa hyvää, sillä eikö riitä kuinka mukana on kädetön ohjaajajatuottaja vaan siellä pitää vielä ilmeisesti olla myös esiintyjiä joiden kohdalla on korostettava, että joo, kyllä he ihan ammatikseen näyttelevät. Hämmentävää kyllä Rothin nimi ei tunnu karkoittavan ihmisiä, mutta toisaalta viisaus kertoo jotain miljoonasta kärpäsestä ja niinpä Viimeinen manaus ei jäänytkään viimeiseksi kun rahaa virtasi sen verran runsaasti ovista ja melkein ikkunoistakin, joka tuskin oli kuitenkaan ihan mahdoton tehtävä ottaen huomioon tämän elokuvan olleen Amerikkalaisen elokuvateollisuuden mittapuulla halpatuotantoa alle 2 miljoonan budjetillaan. Vaikka sama se paljonko rahaa kulutettiin kun vaikka kuinka Fast and the Furious-fanit uskovatkin ei se takaa hyvää elokuvaa ja tämän kohdalla merkit eivät lupaa hyvää sillä vaikka unohdettaisiin ne kaksi aiemmin mainittua niin kauhuleffa ja found footage kertoo yleensä karua kieltä siitä kuinka mennään sieltä missä aita on matalin ja kyynisesti rahastetaan trendillä jonka olisi pitänyt kuolla heti eikä 15 pv. Siispä budjetti määräytyy sen mukaan, että ei tällaiseen tarvitse rahaa käyttää kunhan vain kuvataan huolimattoman rumasti, pistetään joku kalkkinaama suorittamaan muutama hyppysäikäytys ja tuottajakaartin (12kpl) tunnetuimman nimi kanteen ja taas p*ska houkuttelee idiootteja. Siksipä oli oikein ilo huomata ettei Viimeinen manaus ole lähelläkään found footage-genren huonoimpia ja vaikka ei ideoiltaan kaikkein uniikein olekaan niin aihe sopii muka dokumentaariseen toteutustapaan ja demonin valtaamaa teiniä esittävä Ashley Bell hyppää rooliinsa intensiteetillä jonka vuoksi elokuva pikemminkin palkitsee katsojansa kuin saa ajatelemaan sen olevan esimerkiksi vain halpahintainen Manaajan tai vastaavan huojukameraremake. Osittain plussaa myös Cottonia esittävälle Patrick Fabianille joka on juuri sopivan pintakiiltoinen tyhjänpuhuja tuntuakseen pelottavankin oikealta raha ennen aitoutta-saarnaajalta joka sitten tosipaikan tullessa onkin pulassa kun ei pelkillä silmänkääntötempuilla pötkikään pitkälle. Joskin todettakoon, että Fabian on roolissaan uskottava vain kun pysyttelee siinä pinnallisuudessa koska jos jotain hän ei osaa niin muuttaa esiintymistapaansa ja varsinkin feikkimanausta suorittaessaan on vain noloa, että hän ei osaa edes teeskennellä eläytymistä fyysisesti ja henkisesti rankkaan kokemukseen vaan on edelleen kuin jossain hammastahnamainoksessa. Onneksi tässä vaiheessa Bell rupeaa vääntämään kroppaansa kuin Cirque du Soleilin esiintyjät ja ottaa tilanteen haltuunsa menemättä siltikään liiallisuuksiin vaan onnistuu pysyttelemään rajalla joka saa epäilemään ainoan demonin olevan ehkäpä pikemminkin viinapiru kuin Pazuzu. Siten vaikka rivoudet ja breakdanceliikkeet ovat hallussa niin Regania odottavien kannattaa huomioida se, että mitään pyöriviä päitä, hernekeittoefektejä, tms. ei ole tarjolla koska tämä on olevinaan totta.

Tosin jos rahaa olisi käytetty vaikkapa Brad Pittin palkkaamiseen niin totta vie Viimeinen manaus olisi ollut täynnä kompuutteriefektejä, eikä ainoastaan siloittelemassa herra Pittin ryppyjä.

Found footage-toteutustavasta pitää mainita se, että jälleen kerran minua kyrsii se kuinka tekijät eivät ole huomioineet missä vaiheessa sen käsivarakameran pitää olla mukana ja milloin ei. Joten kun Cotton on kameran edessä on ymmärrettävää sen olevan huojukuvaa koska nyt tehdään sitä dokumenttia, mutta kun sama kuvaustapa on päällä silloinkin kun sama mies järjestelee niitä huijaustemppujaan ei asia toimi koska esimerkiksi näiden osuuksien olisi tarkoitus pysyä piilossa ja siten erillään dokumentin kuvauksesta, ja sellainen valitettavasti puolustaa sitä syytöstä, että found footage on vain tekosyy halvalle toteutukselle. Miten minä toivoisin, että elokuvissa kuten tämä jossa found footage on selitys tietylle osaa siitä sitä myös käytettäisiin vain siinä tietyssä osassa jossa se on perustellumpaa. Kohta varmaan joku James Cameron rupeaa vääntämään jokaisesta elokuvastaan 3D-version vain koska voi eikä koska sen olisi ollut tarkoitus olla sellainen.

Siltikin, miinuksistaan huolimatta Viimeinen manaus on suurelta osin positiivisempi kokemus kuin odotin ja oli Rothin osuus mikä tahansa niin se ei enimmälti osin tässä varsin tyynesti kulkevassa kauhun nostatuksessa näy, mistä me kaikki olemme iloisia aina siihen saakka kunnes elokuva saavuttaa kliimaksinsa ja mistä lyödään vetoa niin se p*skakasa mitä sinne loppuun on laitettu on nimenomaan Rothin ajatus. Verinen demonivauva, mölisevä satanistikultti ja näköjään Maissilapsi. Kiitos herra Roth kun pilasit positiivisen kokemukseni Viimeisestä manauksesta.

Tähdet:

*** (10 minuuttia ennen lopputekstejä)

* (loppujen 10 minuutin kanssa)

Viimeinen manaus