San Andreas Quake (2015)

Seismologi Molly (Jhey Castles) ennustaa suurimmista suurimman maanjäristyksen iskevän kaupunkiin ja tuhoavan kaiken tieltään, mutta kuka kuuntelisi naista joka on aikaisemmin kertonut samanlaista tarinaa vailla todellisuuspohjaa? Samaa vanhaa kakkaa eikä edes uusissa kuorissa.

San Andreas Quake on Asylumin tekemä mockbuster The Rockin tähdittämästä San Andreas-katastrofiseikkailusta, mutta pois lukien ymmärrettävät erot tuotantoarvoissa on kyseessä ihan samanlaisesta kevyestä nopeasti unohdettavasta popcornviihteestä. The Rockin San Andreas onkin aika masentava esimerkki siitä kuinka nopeasti elokuvat katoavat mielestä sillä kyseessä ei ole kuin parin vuoden takainen tapaus ja joka takoi teatterikierroksellaan massiiviset lähes 500 miljoonaa taalaa, mutta joka silti muistetaan huonommin kuin sanotaan vaikkapa The Rockin Journey 2: The Mysterious Island (jep, sellainenkin on). Elokuvista on tullut kertakäyttötavaraa eikä sillä enää ole merkitystä kuinka isosta taikka pienestä on kyse ja elääkseen pidemmälle kuin kuukauden kaksi on tapahduttava jotain mullistavaa. Tuntuu jotenkin ikävältä ajatella, että ei niin kaukana historiassa ollutta tapaa jossa elokuvat julkaistiin (huom. ei suoraan videolle-julkaisut) ensin teatterissa ja sitten sen runsaan kierron jälkeen pidettiin oikeasti tauko ennen kuin se päätyi kotimarkkinoille saakka. Silloin se ajoittain kiukutti kun joutui jotain elokuvaa odottamaan puolisenkin vuotta vaikka se oli jo teattereista poistunut, mutta nyt ajatellen se tavallaan nosti jopa puolivillaisempienkin elokuvien arvostusta ja silloinkin niitä villasekundoja julkaistiin aika rutosti joten valinnan varaa oli. Nyt sieltä tulee joku samperin iso Marvel-leffa jossa on tähtivoimaa ja maailman suurin sen hetkinen budjetti ja sitä on vain, että mitä sitten? viikon päästä tulee toinen jossa on pääosassa kaksi Robert Downey junioria ja vielä suurempi budjetti jolla kaksi Downeyta katetaan. No mutta kuitenkin, kyllä The Rockin elokuva sai enemmän kuin mitä ansaitsi, joskin onneksi sitä sentään vain rahallisesti eikä jäämällä mieleen. Ehkäpä siinä kuitenkin on osasyy miksi mockbusterit menestyvät. Toki ne ovat halvalla tehtyjä pienen riskin elokuvia ja ihmiset katsovat niitä huumorilla, mutta esimerkiksi näiden kahden San Andreas-elokuvan kohdalla on helpompi ymmärtää Asylumin version porautuvat paremmin päähän vaikka molemmat tosiaan ovatkin vain selvää kertakäyttöviihdettä johon ei suuremmin ole ajatuksia uhrattu tekijöiden puolelta, eikä sitä tee katsojakaan. The Rockin elokuvassa kenties oli The Rock ja isot tuotantoarvot syinä miksi sen katsoi, mutta mitä sitten, niin on kaikissa muissakin The Rockin elokuvissa ja se ei ole mieleenpainuvaa. Siinä ei kuitenkaan ole kohtausta jollainen mockbusterille sekä ylipäätään Asylum-tuotannolle yllättävänkin asiallisessa (idioottimaisessa toki, mutta normaalia sharknadokamaa paljon normaaliasenteisemmassa toimintaelokuvassa) San Andreas Quakessa on, koska aivan yllättäen, kesken kaiken ja puun takaa törmätään babyhippoon!

Jonka jälkeen ihastuttavan surkeasti animoitu äitihippo tulee vetämään pultit.

Hitto se oli outo hetki ja tarkoitan sitä todella sillä San Andreas Quake on pääosin ihan tavallinen katastrofielokuva samaan tapaan kuin mikä tahansa sitä edeltänyt Dante's Peak, Day After Tomorrow tai jokin muu mikä. Onhan niissä kaikissa aina jokin koominen hetki taikka sivuhahmo, mutta jokainen on kuitenkin omien sanojensa mukaisesti vakavasti otettava elokuva kuvaamassa jotain muutakin tragediaa kuin Ben Affleckia Armageddonissa. Jos unohdetaan se hippokohtaus niin suurin koomisuus San Andreas Quakessa jää naispääosan esittäjän kontolle sillä jostain syystä Jhey Castles esittää roolinsa lempeän hymyn takaa aivan kuin hän uskoisi olevansa kotiäiti kivassa sitcomissa sen sijaan, että seuraisi epätoivoisena maailmantuhoa joka nielee useita viattomia ihmisiä kiduksiinsa ja tuolloin hymyileminen on aika irvokas ratkaisu ellei sitten toivokin kaiken katoavan liekkeihin. Mikä ei kuulosta oikealta ottaen huomioon, että hänen esittämänsä hahmo on se joka koettaa varoittaa tulevasta katastrofista ja pelastaa perheensä sen alta. Tietenkin hän olisi voinut varoittaa aikaisemmikin kuin tasan kaksi minuuttia ennen tappavan järistyksen alkamista, mutta hei, nyt oli kiire päästä näyttämään kun talot sortuvat et cetera. Paitsi niinhän ei tietenkään tapahdu koska ilmeisesti koko 50 dollarin budjetti upposi siihen hippotehosteeseen ja näin ollen San Andreas Quake sortuu pahimpaan mahdolliseen mokaan jonka katastrofielokuva voi tehdä: se ei ole näyttävä.

Surkeat näyttelijät ja olemattoman juonen voi antaa anteeksi sillä nämä ovat ensisijaisesti erikoistehoste-elokuvia ja siten oikeastaan isompi on parempi ja jos mukaan on saatukin joku Paul Newman on se vain plussaa, koska edelleen suurin täky on hienosti tehty maailmanloppu ja sitä San Andreas Quake ei tee, vaan valtaosa sen katastrofitilanteista jää pelkän puheen tasolle. Taloja sorruttava maanjäristys ei ole vaikuttava kun siitä kuulee vain puhuttavan samalla kun katsotaan seismologin ipadilta vanhaa ataripeliä muistuttavaa animaatioennustetta järistyksen kulkusuunnasta.

Lisäksi jos osasi odottaakin täydeltä huuhaalta kuulostavaa muka-ammattijargonia niin se asiantuntijapuhe jota tässä elokuvassa harrastetaan on niin ääliömäistä, että oikein hävetti kirjoittajan puolesta. Melkein olisi voinut luulla Ulli Lommelin siellä runoilevan.

San Andreas Quake olisi voinut olla hauskaa viidettä ja yhden kohtauksen verran se sitä olikin, mutta muutoin kyseessä on vain kuolettavan tylsää ajantappoa joka ei saa edes aikaa hengiltä. Vakavasti sitä ei ota edes unissaan, joten se siitä sitten.
Ja arvatkaa vaan onko elokuvassa kannen mukaista kohtausta? Vihje: ei ole.

Tähdet: *

San Andreas Quake