The Dead (2010)

Zombie-epidemia on hallitsemattomasti leviämässä Afrikassa jolloin ihmisiä pyritään evakuoimaan maasta parhaimman mukaan ja luonnollisesti sillä viitataan pääosin ihmisiin jotka ovat vähintään ylempää keskiluokkaa. Yksi rahtikoneista putoaa ja ainoana henkijääneenä rannalle huuhtoutuu palkkasotilas Murphy (Rob Freeman), jolla on edessään vaivalloinen matka ulos maasta josta jo koetti poistua. Zombiet laahustavat ehkä hitaasti, mutta eivät väsy milloinkaan ja jos ne eivät saa Murphya hengiltä niin kenties savanni sen tekee.

Yksi asia joka on pitänyt ottaa jo vuosia zombie-elokuvien kohdalla pikemminkin varoituksena kuin kehuna on se kanteen iskettu maininta siitä kuinka nyt taas on tarjolla paras ja innovatiivisien zompparileffa sitten koskaan ja silti kyseessä onkin jälleen kerran Night of the Living Dead, mutta vähäisemmällä ajatuksella. Paljon, paljon vähäisemmällä. Aivan kuin tekijät itse olisivat eläviä kuolleita joita on jo ammuttu päähän. The Deadin kannessa on myös tällaista hehkutusta ja olisin sivuuttanut sen täysin jos en olisi vilkaissut jotain making of-pätkää jossa kerrottiin The Deadin kohtaamista ongelmista ja niiden voittamisesta. Rahaa ei ollut ja siitäkin vähästä oli annettava osa paikallisille viranomaisille jotta mitään ikävää ei sattuisi (ts. suojeluraha) ja koska varaa ei ollut niin zombiemaskeerauksien määrää vähennettiin palkkaamalla ihmisiä joilta oli raajoja amputoitu joita kuvauspaikkana toimivalla alueella oli valitettavankin paljon tarjolla. Kamat katosivat, malaria iski, kohdattiin rosvoja jotka jättivät heidät rauhaan koska luulivat leikkiaseiden perusteella näyttelijöiden olleen jonkinlainen jengi ja sitten he auttoivat kuvauksissa. Armeija epäili kuvausporukan olevan terroristeja uhkaamassa presidenttiä, kuvauspäivät venyivät ja venyivät eikä rahaa ollut edelleenkään, etc. The Dead kuuluu elokuviin joiden kohdalla (indie)elokuvanteon raadollinen todellisuus on sen verran kiehtovaa, että se saattaa helposti häivyttää itse elokuvan taka-alalle ja mielelläni lukisinkin The Deadin teosta kertovan kirjan Surviving the Dead.

Tämä nyt ei saanut minua automaattisesti uskomaan The Deadin olevan elokuvana kehujensa arvoinen, mutta se sai kiinnostumaan siitä sen verran, että halusin nähdä voitaisiinko erittäin ongelmallisen elokuvatuotannon seurauksena oikeasti saada aikaiseksi teos josta joku sanoisi rehellisesti sen olevan hyvä. Kyllä voi ja mikä parasta The Dead on riippumatta sen taustoista erinomainen elokuva, vaikka uskonkin ongelmien vavhasti pakottaneen aivosolujen onnistuneeseen käyttämiseen. Rahapuute oli selvästi saanut tekijät pyrkimään parhaimpaansa ja keksimään keinoja joiden vuoksi elokuva ei näyttäisi samalla tavalla halvalta kuin suurin osa kollegoistaan. Ei siis yritystäkään saada aikaiseksi efektejä joiden onnistumisesta ei olisi takeita, ei sortumista found footageen jotta voitaisiin valehdella katsojalle kaiken olevan tarkoituksellista eikä koska todellisuudessa muuta ei muka keksitä. Ei piilotteluyrityksiä kovan metelin taikka sinifiltterin alle, ei ylinäyttelemistä koska ainoat kyvyt joihin oli varaa olivat karjankutsuntakilpailun osanottajat. Yksinkertaisesti lopputulos on keskittyen tehtyä elokuvaa jossa ei olla juostu paniikissa työntämään päätä piiloon, vaan haluttu ylittää esteet ja kertoa hyvä tarina mahdollisimman hyvin tehtynä. The Dead toimiikin kuin unelma. Okei, rampa unelma, mutta unelma kuitenkin. Se on sopivan rajoitettu tarinaltaan, näyttelemiseltään, ulkoasultaan ja tunnelmaltaan jotta hyödynnettäisiin parhaiten saatavilla oleva. Se on elokuva joka on just eikä melkein täydellinen kokemiensa esteiden vuoksi, koska nyt kaikki on tarkkaan mietittyä jotta ei tehtäisi harha-askelia, mutta ei yleisömääriä laskien vaan silkasta vakaumuksesta, polttavasta halusta saada elokuva kunnialla valmiiksi ja sellaisena jotta sitä voi ylpeänä esittää. Toki pohjimmiltaan The Dead on edelleen Night of the Living Dead, jossa siten siis jotkut etsivät turvapaikkaa, mutta matkasit kuinka pitkälle taikka turvallisen oloiseen paikkaan tahansa tulevat zombiet vääjäämättä luoksesi. Rajoittamalla henkilömäärää lähes yksinäisyyteen saakka (jonka vuoksi dialogi on myöskin minimissään) ja sijoittamalla tarina alueelle joka on suurelta osin aavaa joka suuntaan jolloin erakoituminen tuntuu olevan vielä vahvemmin läsnä on The Dead onnistunut tuomaan genreen jotain erilaista varsinaisesti keksimättä pyörää uudelleen, mutta uskotellen niin ja koska se on toteutettu pystyssä päin voin helposti yhtyä kansiin iskettyihin kehuihin. Saattaa kuulostaa hölmöltä, mutta kyseessä on elokuva jonka vuoksi voi uskoa tällaisen olevan mahdollista ja kun helvetissä ei ole enää tilaa, kuolleet kävelevät maan päällä.

The Dead on parhaimpia zombie-elokuvia sitten Romeron kulta-ajan ja Pontypoolin ohella 2000-luvun kirkkaimpia valopilkkuja lajityypissä jota pitäisi ampua päähän. Tai ainakin joitakin genren saastuttaneita ihmisiä.

DVD:n takakannessa kerrotaan lisämateriaaleina olevan poistettuja kohtauksia, making of, etc. Ei ole. Pelkkä elokuva kielivaihtoehtoineen.

Tähdet: ****

The Dead