Vuosi on 1945 ja tositapahtumiin (eikös ne kaikki) pohjautuvassa elokuvassa natsit aikovat kiireellä räjäyttäää sotastrategisesti tärkeän sillan estääkseen jenkkien lähentymisen, mikä samalla tarkoittaa sitä kuinka omia joukkoja olisi jätettävä väärälle puolen jokea. Tämä ei miellytä projektista vastaavaa majuri Kreugeria (Robert Vaughn) joka pyrkiikin tekemään saman kuin ei-vielä-virallisesti-lakkoilevat työntekijät, eli hidastaa toimintaa siten ettei valmista meinaa syntyä sitten laisinkaan. Ajatuksena tietenkin saada omat turvaan ja silti ehtiä räjäyttämään silta ennen vihollisen saapumista. Samaan aikaan jenkit suunnittelevat myöskin samaisen sillan räjäyttämistä, mutta aikomuksenaan tehdä se ennen kuin natsit ehtivät perääntyä turvaan oikealle puolelle jokea ja sitten ilmeisesti teurastaa umpikujaan jääneet vastustajat. Puhutaan liittoutuneista, mutta kyllä ne ovat vain ja ainoastaan jenkkisotilaita jotka täällä temmeltävät ja heistä huomioarvoisimpana kyynistynyt luutnantti Hartman (George Segal) joka Kreugerin tavoin haluaa pitää omat hengissä eikä taluttaa heitä tieten tahtoen varmaan kuolemaan, joten kun päällystöltä tuleekin käsky kuinka sillan räjäyttämisen sijaan se onkin vallattava ei se kuulosta kovinkaan miellyttävältä, tämä kun tarkoittaa itsemurhaksi luokiteltavaa iskua keskelle pommitusta ja sarjatulta.
Varsin hyvä ja nykysilmin katsottuna klassiseksi amerikkalaiseksi maailmasotakuvaukseksi luokiteltava Viimeinen silta yli Reinin on vetänyt mukaan kaiken mitä asiaan kuuluukin, joten joka nurkassa tuntuu olevan joku tunnettu naama jonka voidaan sanoa olevan enemmänkin karaktäärinäyttelijä kuin pintasiloiteltu trendistara, patarummut soivat ja torvet tööttäävät sankarimarssia (Elmer Bernstein) ja kuvaan on saatu runsas määrä tankkeja sekä se pakollinen kivilinna. Saksalaiset erottaa muista brittiaksentin avustuksella ja vaikka elokuvassa varsin onnistuneesti osoitetaankin, että kummallakin puolella on samanlaisia ihmisiä jotka eivät usko sodan mielettömyyteen niin tottakai lopulta amerikkalaiset ovat rehdimmin suoraselkäisiä kun natsit - joita ovat ilmeisesti automaattisesti kaikki saksalaiset - tappavat omiaan jos vähänkin närkästyvät jostain. Tänään tai ainakin muutama vuosi sitten ennen Trumpin hirmuvallan alkamista olisi Viimeinen silta yli Reinin tehtykin siten, että nimenomaan molempien puolien samanlaisuutta olisi korostettu ja vaikka tämä ei ilmeisestikään mitään skandaaleja aikoinaan aiheuttanutkaan niin voisin uskoa Robert Vaughnin natsimajurin inhimillisyyden olleen jonkinlainen puheenaihe, että miten tuollaista voidaan valehdella kun paha on paha vaikka voissa paistaisi ja sauerkraut on aina pahasta koska on natsi. Kuitenkin juuri tämän ei-vain-pelkkä-pahan-muotokuvan uskoisin palkkion ohella olleen osasyy miksi Vaughn roolin otti vastaan. Joskin tämän elokuvan kohdalla sen työhevosmaisuutta osoittava vakaa jolkottelu on se mikä sillalle asti kantaa.
Mielenkiintoista realismia elokuvan lajityyppiä ajatellen tuo se tieto, että Tšekkoslovakiassa tehdyt kuvaukset keskeytyivät Neuvostoliiton vallatessa maan mikä johti kuvausryhmän evakuointiin.
"Tšekkoslovakian miehitys vuonna 1968 oli seurausta yrityksestä vapautua stalinismista ja löytää itsenäisempi rooli Neuvostoliiton johtamassa kommunistisessa blokissa kylmän sodan aikana.
Tšekkoslovakia ”normalisoitiin” eli uudistukset peruttiin ja maan kommunistipuolue palautettiin tiukasti Moskovasta johdetulle linjalle."
-Wikipedia
Tähdet: ***
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti