Star Wars: The Force Awakens (2015)

Tuhman keisarin sekä Darth Vaderin kuoltua vaikuttaisi siltä, että imperiumi olisi kaatunut, mutta näin ei ole vaan ote on ainoastaan jonkin verran löystynyt. Nyt mustiin pukeutunut kypäräpäinen imperiumin aluejohtaja Kylo Ren (Adam Driver) iskee kapinallisiin, joista eräs onnistuu piilottamaan tulevaisuutta ajatellen tärkeän viestin pieneen lapsekkaasti inisevään robottiin. Luonnollisesti tämä robotti, BB-8 ajautuu aavikolla chillailevan itsensä yksinäiseksi ja erilaiseksi tuntevan Reyn (Daisy Ridley) seuraan joka viestin kuultuaan päätyy siten universumin viimeiseksi toivoksi matkaten ei-mistään jonnekin ja hän on erilainen koska on jedi. Eli joo, A New Hope päivitetyillä tehosteilla ja sukupuolesta taikka ihonväristä riippumatta täsmälleen samoilla hahmoillakin, mutta ainakin väliin on saatu Harrison Ford, Carrie Fisher ja muut tekemään sukupolvenvaihdoksesta helpompaa.

Terminatorin ohella Tähtien sota kuuluu niihin elokuvasarjoihin joiden uusimpia osia en ole välissä olevien pökälejaksojen vuoksi odottanut minkäänlaisella innostuksella ja niinpä kun Force Awakensista tuli ensimmäisen vihjailut ei se aiheuttanut oikeastaan muuta kuin ajatuksen, että olen tainnut jo henkisesti, tms. ohittaa tämän sarjan koska olankohautuskin tuntui liioittelevalta reaktiolta. Toki kolmen edeltävän osan perusteella olin muiden tavoin hyvilläni, että George Lucas ei enää ollut (Lionel) messissä mukana sillä niillä elokuvilla hän pilasi kaiken sen hyvän mitä oli aikaisemmin ollut rakentamassa ja oli siksi osittain syypää siihen miksi uusi Tähtien sota ei vaikuttanutkaan muulta kuin katson sen kun kerkiän-odotuksen arvoiselta tekeleeltä. Ne kolme surkeaa välielokuvaa eivät kuitenkaan olleet ainoat syyt jotka saivat minut vähättelemään Force Awakensia, koska esimerkiksi suurempi syy siihen oli myös se, että nyt puhuttiin yhden elokuvan sijaan jo lukuisista elokuvista. Jatko-osista, sivutarinoista, etc. ja nyt aina aika hyvin pinnalla ollut sarja alkoi kokemaan saman asian kuin Frendit televisiossa. Ylisyöttöä, liikakäyttöä, pussit tyhjänä, poltettu karrelle. Antakaa minulle edes hieman aikaa kaivata Tähtien sotaa jotta pystyisin iloitsemaan siitä, enkä näkisi sitä vain arkisena maidonjuontina. Mutta ei, saatanallinen määrä animaatioita, pelejä, legoja, reppuja, sukkia, lakanoita ja elokuvia aiheuttivat sen, että Tähtien sota ei ollut enää kiinnostava vaan jokapäiväistä kuin kenkien laittaminen jalkoihin. Kyllähän ne ovat ihan hyvästä, mutta koska ne laittaa ajattelematta jalkoihinsa niin kuka oikeasti jaksaa erikseen revetä riemusta saadessaan pistää sorkilleen suojat kun jos niissä ei lue päällä bad motherfucker eivät ne sitä todellakaan ole? Siinä mielessä Phantom Menace on kaikesta kakkaudestaan huolimatta edelleen vaikuttavampi, että kun se ilmestyi oli odotukset nostettu huippuunsa ja syystäkin, koska tuolloin Tähtien sodan oli annettu pysyä ainakin näkyvimmän median osalta rauhassa eikä sitä hakattu kuin Fight Clubissa Jared Letoa.

Pysy vahvana, Jared.

Joskin vielä näkemättä Force Awakensia uskalsin olettaa sen olevan parempi kuin Phantom Menace, koska sehän ei juuri yrittämistä vaatisi, mutta samoin kuten nyt vielä pinnalla olevien sarjakuvasankarileffojen ja niistä etenkin Marvel-tapausten kohdalla, ei minun kiinnostustani pidetä yllä pakkosyöttämisellä. Se aiheuttaa vastareaktion ja jotta tuollainen elokuvatapaus voittaisi puolelleen tulisi sen olla muutakin kuin vain edellistä parempi, sen pitäisi olla aika saatanan hyvä. Mitä esimerkiksi Marvel-leffat eivät ole koska tyytyvät enimmäkseen vain toistamaan jo hyväksi todettua kaavaa ja ovat siten liian turvallisia, saaden jonkin ei todellisuudessa yllättävän Deadpoolinkin vaikuttamaan hyvinkin erilaiselta. Sillä ettei odotuksia ollut ja tiedolla kuinka helppo edeltävien osien perusteella olisi onnistua paremmin oli aika varmaa, että tulisin kuitenkin pitämään Force Awakensista ja niin tapahtuikin. Onhan tämä aika älyttömän nätti elokuva jossa on onnistuttu kolmea edeltävää osia paremmin olemaan siinä linjassa jossa elokuvasarjan halusi kolmen alkuperäisen elokuvan perusteella pysyvänkin. Mukavasti nostalgista fiilistä, varsin hyvät näyttelijävalinnat ja ihastuttavaa seikkailullisuutta. Samalla on kuitenkin myönnettävä, että vaikka Force Awakens tulee aika varmasti katsottua jossain vaiheessa uudestaankin niin ei se kyllä tule elämään elokuvana jonka pariin palaisin uudestaan ja uudestaan kuten edelleen teen alkuperäisen trilogian kohdalla. Joten jos A New Hope on crackia on Force Awakens Jaffaa, mutta ei niin kuin Teal’c vaan maittavaaa appelsiinilimodia jota juo silloin tällöin, mutta johon ei tunne pakottavaa tarvetta palata. Nyt, Teal’c:

Osittain syynä siihen on tietenkin se, että sen ohella kuinka ne ovat hyviä elokuvia toisin kuin seuraavat kolme niin niitä kohtaan minulla on ymmärrettävästikin nostalgisia tunteita ja siten se väkisinkin värittää jonkin verran näkökulmaani. Force Awakens on myöskin hyvä elokuva ja siksipä ainakin osittain suosionsa ansainnut, mutta tekee oikeasti pahaa sanoa että se ei ole kovinkaan muistettava elokuva. Niin surkeita kuin Phantom Menace ja papanansa ovatkin ja vaikka näistä ensimmäisestä unohtaa sen aiheuttaman ennakkohypen niin juuri kaiken nolostuttavuutensa vuoksi ne jäivät ainakin mieleen. Kauppaliiton sammakot ovat edes jotenkin uuden oloisia kuin laiska keisarin kopio Snoke. Snoke, Snoke! SNOKEEE!!! Eli mieleen jäädään toki vain pahassa, mutta siltikin. Force Awakens kun ei vain tyydy palauttamaan alkuperäistä trilogiaa mieleen vaan se koettaa aivan liikaa olla niistä ensimmäinen ja vaikka se ei tuoreimman Ghostbustersin tavoin saanut roolitusratkaisuistaan noottia niin kyllä tässäkin sorrutaan siihen laiskaan temppuun, että se on heti uusi ja erilainen jos vain vaihdetaan sukupuoli. Minä tykkäsin kovastikin Reysta ja Daisy Ridley esitti roolin hyvin, mutta koska koko elokuva liikkuu aivan liian lähellä A New Hopea en voinut olla ajattelematta, että ei hän ole Rey vaan Luke Skywalker ja aivan kuten Brandon Routhin versio Teräsmiehestä joka oli suuresti Christopher Reeven imitointia, en pitänyt pitämisestäni huolimatta Reyta kovinkaan kiinnostavana. Toisin varmasti olisi ollut jos taakkana ei olisi aiempia elokuvia ja niiden pauloissa olemista, koska kyseessä on hyvä hahmo hyvin esitettynä, mutta kun se ei jäänyt vain Reyhin, sillä BB-8 oli R2D2, Kylo Ren Darth Vader taikka Darth Maul joka puolestaan oli oman elokuvansa Darth Vader. Force Awakensin hahmot/näyttelijät ja tilanteet olivat hyviä, mutta eipä tästä joitakin irtohetkiä lukuunottamatta tarttunut kouriin juuri mitään sen ihmeellisempää kuin, että nyt tehtiin faneja miellyttävä elokuva jossa uudistus tarkoitti vain sukupolvenvaihdosta samoin kuin koettamalla tehdä Harrison Fordista Shia LeBeef. Eh! Kyllä sekin tietysti kelpaa kun se on näin taidokkaan viihdyttävästi tehty, mutta 10, 20, 30 vuotta eteenpäin ajassa ja vakuutan ihmisten edelleen yhdistävän Tähtien sodan muuhun kuin Force Awakensiin. Eivät he tule tätä unohtamaan, mutta jos tämä ei ole ollut se oman lapsuuden ensikosketus Tähtien sotaan niin se ei tule olemaan myöskään se merkittävin osa saagaa. Siksi Halloween on edelleen John Carpenterin ei Rob Zombien. Force Awakens on täydellisen tyylikästä viihde-elokuvaa josta ei nauttiakseen tarvitse jättää aivoja naulakkoon, mutta ettäkö IMDb Top Rated Movies # 214? Valitan, mutta se vain osoittaa kuinka helposti tuolle listalle pääsee ja vaikka alkuinnostuksessa onkin luvallista antaa tolkun sumentua niin sillä voi olla ikävän kauaskantoisiakin seurauksia.

Todettakoon tosin se, että tietenkin olin itse elokuvan ajan jonkin verran täpinöissäni, mutta niin olin myös Phantom Menacen ensi-illassa, mutta onneksi sentään en nyt elokuvan jälkeen ajatellut että oliko se nyt oikeastaan hyvä ja tajunnut, että ei, ei se ollut. Koska Force Awakens sentään on hyvä.

Ainoa asia joka kopioinnin ohella jonkin verran ärsytti oli John Boyegan Finn, koska hän oli aivan liiaksi se elokuvan koominen tyyppi joka sitten koko ajan kompuroi ja huutaa voi ei! Vaikka hän ei olekaan niin ylivedetty hölmöläinen kuin Jar Jar Binks niin vertailussa elokuvien vakavuusasteita on hän nimenomaan rastafarisammakko, joten "ooh mooey mooey I love you!"

Vastaavasti se mistä pidin todella paljon oli se, että vaikka ymmärrettävästi kyseessä on tehostepainotteinen elokuva niin toisin kuin kolme edeltäjäänsä tässä luotettiin varsinkin miljöön osalta hyvinkin luonnollisen oloisiin elementteihin (kalliot, puut ja vastaavat) kuin väkisin tietokoneistettuihin mukaihmeisiin ja siksi Force Awakensin maailma vaikuttaa sekä fantastiselta että todelliselta.

Hyvä avaruusseikkailuelokuva joka tuntuu uusintakierrokselta ja jos tässäkin ei olisi sitä Mos Eisley Cantina-kohtausta, tulin pelastamaan sinut-kohtausta, piilotan kartan robottiin-kohtausta, saimme Kuolemantähden tuhosäteen viimein valmiuteen-kohtausta, etc. Eli juttuja jotka olivat enemmänkin uusintaversiointiin kuuluvia kuin uuteen tarinaan ja jos ne eivät siksi painaisi alkuperäisesta trilogista palon saaneen fanin kokemusta olisi Force Awakens paremman pisteytyksen teos, koska sitä se varmasti uudemmalle sukupolvelle on koska tämähän on heidän elokuvansa ja hyvä niin. Mutta hitto, kun Kylo Ren tappaa Han Solon ja Rey huutaa nouuu! on se sama kun Darth Vader tappoi Obi Wanin Luken huutaessa nouuu!

Kun J.J. Abrams teki vuonna 2009 Star Trekin päivityksen ja onnistui siinä varsin hyvin minua otti jonkin verran pannuun se kuinka hän jo silloin hehkutti Tähtien sotaa, antaen mielikuvan kuin olisi "tyytynyt" Star Trekiin jonkinlaisena kakkosvaihtoehtona, mutta kyllä tämän perusteella Tähtien sota on enemmän häntä. Mikä sitten on ikävää siltä osin, että nyt miettii että vaikka hän tekikin onnistuneen etuaskeleen Star Trekille niin olisiko sille löytynyt vieläkin osuvampi ohjaaja?

Oli muuten ihme ettei Maz Kanatan ääninäyttelijänä toiminut Linda Hunt ja samalla totean, että Darth Vaderin sulanut kypärä näytti ihan Jason Voorheesilta.

Tähdet: ***(*)

Star Wars: A Force Awakens