Xtrememotocrossaaja Johnny Utah (Luke Bracey) aiheuttaa holtittomuudellaan ystäväkollegansa kuoleman ja ryhtyy siksi FBI-agentiksi. Loogista. Utah saakin eteensä kokemuksiinsa soveltuvan tehtävän kun joukko henkisyyttä ja rahaa hamuavaa extremeurheilijaa suorittaa laskuvarjohyppyjä sekä mahdottoman tuntuisia ryöstöjä. Jengin johtaja Bodhi (Edgar Ramírez) toivottaa soluttautuvan Utahin tervetulleeksi osaksi ryhmäänsä ja kun Utah alkaa nauttimaan olostaan adrenaliinin tavoittelussa ja siten ystävystyy fyysishenkisen mentorinsa kanssa alkaa myös lojaalisuus oikeutta ja dudeismia kohtaan sekoittamaan arkea. Onneksi Monster-energiajuomalla voi aina pyyhkiä pois kyyneleet.
Alkuperäinen Point Break eli tuttavallisemmin Myrskyn ratsastajat on mielestäni se mahdollisesti kaikkien aikojen paras ns. normaali toimintaelokuva, mikä siis karsii joukosta pois kaikki jonkinlaiseen yliluonnolliseen tai muuhun vastaavaan humpuukiin tukeutuvat elokuvat (ts. Terminator, Robocop, etc.). Ja tottakai siellä on elokuvia kuten Die Hard tai The Raid: Redemption jotka katseluhetkellä saattavat tönäistä Myrskyn ratsastajat pos korkeimmalta pallilta, ettei kyse on täysin aukottomasta toteamuksesta, mutta arvostan silti fiiliksestä riippumatta Keanu Reevesin tähdittämän surffaripummiactionleffan niin korkealle, että tällä vuoden 2015 remakella oli aika suuri vastus edessään. Enkä oikein ymmärrä tämänkään uusintaversioinnin kohdalla sen merkitystä, että miksi se piti tehdä muutoin kuin korkeintaan päivittääkseen hiusmallit, vaatteet sun muut vastaavat 2000-luvun muottiin. Kun pois lukien juuri tuollaiset seikat ei alkuperäinen elokuva ole ollenkaan vanhentunut ja sen tärkein seikka, toiminnallisuus on edelleen tänä päivänäkin katsottuna sekä tyylikästä, hengästyttvää että kaikin puolin muutoinkin ihan fuckin' coolia. Jos nitä remakeja on pakko vääntää vaikka väkisin niin miksei sitten vain elokuvista jotka eivät alunperin päässeet lähellekään tavoitettaan (en puhu kaupallisesta maalista, vaan elokuvan varsinaisesta tarkoituksesta olla hyvä oman lajityyppinsä edustaja), sillä mielummin se remake pitäisi tehdä jostain Alien kolmosesta tai vastaavasta jolle ei edes annettu mahdollisuutta päästä tavoitteeseensa. Tosin tuollaisissakin tapauksissa uusintaversiointia suotavampi vaihtoehto olisi jokin ohjaajanleikkaus, tms.
Lähtökohtani tätä uutta Point Breakia kohtaan olivat siis ehdottoman puolueelliset, mutta ajatellen remaken tarpeellisuutta ei edes puolueellisuus vähennä sitä seikkaa ettei tätä olisi tarvinnut tehdä. Toki niin sanotulle uudelle sukupolvelle tämä saattaa olla oikeampi vaihtoehto kuin Reevesin elokuva, mutta se pohjautunee enemmän vain siihen että kyseessä on heidän aikansa elokuva kuin siihen kuinka hyvä tai nimenomaan tarpeellinen teos on kyseessä. Tämä kun on ihan kelvollinen toimintaelokuva joka suorituu siltä osin tehtävästään, mutta ei kuitenkaan ole muuta kuin tehostepäivitetty versio. Utahin jenkkifutaajamenneisyyden vaihtaminen moottoripyöräilyyn tai surffauksen lumilautailuun ovat juuri sitä perinteistä kamaa joita kaikki laiskat, mielikuvituksettomat jatko-osatkin hyödyntävät, eli eivät oikeasti muuta mitään oleellista kunhan vain laittavat mukaan isompia räjähdyksiä, etc. Itse asiassa kaikki se xgames-kama jota uusi Point Break vetää esille saa väkisinkin tuumimaan, että eikös tämä olisi kannattanut tehdä ainakin jo 10 vuotta sitten kun kaikenlaiset parkourtäytteiset leffat olivat tosi hip ja pop, koska silloin tällä ehkä olisi ollut myös paremmat mahdollisuudet erottua joukosta. Nyttemmin pelkkä vauhdikkuus, vihreä valaistus ja muut Point Breakin pelinappulat eivät ole tarpeeksi EXTREME!!! ollakseen muuta kuin ihan ok nykyajan toimintaelokuva.
Ja onhan tämä ok toimintaelokuva, ei siinä mitään.
Mutta silti se on vain ok.
Alkuperäinen kun tuntui ilmestyessään kaikesta yksinkertaisuudestaan huolimatta lähes taivaalliselta ilmestykseltä ja sitä vain koska oli sellainen adrenaliiniryöppy ettei pystynyt edes virtsaamaan osumatta kattoon. Point Break 2015 on nätin värinen, vauhdikas, siinä on periaatteessa kaikki samat elementit hahmoista heidän motiiveihinsa kuin alkuperäisessäkin elokuvassa, mutta nyt tänään se on vain yksi tuikitavallinen toimintaelokuva muiden joukossa. Huomenna ilmestyy toinen joka on ihan samanlainen. Ylihuomenna ilmestyy seuraava joka on ihan samanlainen.
Joskin oudosti uudempi Point Break onnistui yksinkertaistamaan aiemman jo alunperinkin simppelin tarinan ja esimerkiksi siinä vaiheessa kun Utah paljastaa Bodhille olevansa FBI-agentti heidän välillään pitäisi olla jo side jonka vuoksi edellinen ei voi pystäyttää jälkimmäistä, mutta sen tapahtuessa he vaikuttavat olevansa yhtä lheisiä keskenään kuin ihmiset jotka eivät ole koskaan edes tavanneet tai edes elossa. Joten liiallinen kiire seuraavaan lumilautailukohtaukseen tai vastaavaan ei todellakaan ole hyväksi tälle elokuvalle. Eikä se että se tuntuu loppuvan kolmesti. Mitä, häh? Onko tämä kuninkaan paluu tai jotain?
Kovin pettymys tosin tuli siinä, että Utahin rehvakas old school-pari, Pappas jota esitti aiemmin Gary Busey ja nyt Ray Winstone on sysätty niin sivuun, että hän on melkein eri elokuvassa. Hitto, Pappas oli yksi Myrskyn ratsastajien parhaimmista ellei jopa paras hahmo ja nyt hän on suurinpiirein joku statisti joka seisoo epäfokuksessa lukemassa sanomalehteä.
Maisemakuvaukset ovat hienoja, vanhan faneille isketään silmää parilla aiemmasta tutulla näyttelijällä ja joillekin muille tarjolla on urheilusankareiden cameoita. Niin ja Youtube mainitaan sen verran usein, ettei jää ainakaan epäselväksi mikä se on. Missä siis oli Pewdiepien cameo?
Jostain syystä kaikilla muilla paitsi Delroy Lindolla on todella rasvaiset hiukset.
Lopuksi tänään löytämäni alkuperäisen Myrskyn ratsastajien huvittavan kömpelö kansikuvavaihtoehto.
Tähdet: **
2 kommenttia:
Hah, aika nolo tuo löytämäsi originaalin Point Breakin kansi. Tahtoo sen, heh.
Parhautta
Lähetä kommentti