Kuten edeltävästä kuvasta sen saattaa päätelläkin on KMFDM mielestäni varsin mainio laulu- sekä soitinyhtye ja kun tämä Rocks: Milestones Reloaded-kokoelma ilmestyi ei minua tarvinnut pahemmin houkutella sen ostamiseen. Etenkin tämä painos jossa on mukana 30-vuotisuraa juhlistava konserttitaltiointi on seikka joka viimeistään myi Rocksin minulle. 30 vuotta on kunnioitettava ikä yhtyeelle joka toki on myynyt runsaasti levyjä ja jolla on vannoutunutta fanikuntaa ympäri maailmaa, mutta joka ei myöskään ole oikein koskaan lyönyt itseään globaalisti täysillä läpi ja siten on jokseenkin tuntematon suuruus. Mikä ei siis ole vähättelyä yhtyettä taikka materiaaliaan kohtaan sillä KMFDM on hemmetin hyvä bändi, industrialrokin parhaimmistoa ja kuuntelijalle riittää se että musiikki on hyvää. Kuitenkin nimenä ja kaupallisesti isoimmillaan KMFDM lienee ollut pääasiallisesti joidenkin leffasoundtrackvierailujen ansiosta, kuten vaikkapa Juke Joint Jezebel-viisun soidessa Will Smithin Bad Boysissa. Mikä on sittemmin ajatellen aika erikoista kun Smithin leffojen soundtrackien olettaa aina pikemminkin kuulostavan Fresh Princelta. Nimenä KMFDM oli niin sekä maailmalla kuin Suomessakin valitettavan väärällä tavalla esillä kun yhtye oli yksi niistä jotka yhdistettiin väkisin väärästä paikasta syntipukkia etsivien silmissä Columbinen kouluampumisiin ja myöhemmin sama tapahtui vielä kun ilmeni Jokelan koulusurmien kohdalla että tekijä oli siteerannut KMFDM:n Stray Bullet-kappaletta jossain videossaan, jonka innoittamana 7 Päivää-lehti alentui sitten repostelemaan niinkin reippaasti, että lietsoi tarpeetonta vihaa ja pelkoa suomentamalla kyseisen biisin sanoituksia (muuten, hän muistaakseni kuunteli myös Children of Bodomia, mutta eipä sitä vain otettu esille) ja koettaen siten maalata ylimääräisiä piruja seinille. KMFDM on aina ollut sekä vahvasti kieli poskessa että myöskin poliittisesti kantaaottava, joten yhtyeen materiaali on suurelta osin sekä luotu kaikenlaisten manifestisten huutojen polttoaineeksi kuin myös väärissä käsissä pahasti väärin ymmärretyksi.
Oli KMFDM esillä sitten jonkinlaisena industrialrokin edelleen vahvasti potkivana esikuvana joka ei koskaan noussut listahitiksi kollegoidensa kuten Ministryn ja etenkin Nine Inch Nailsin tavoin, tai sitten se oli outona lintuna Willeniumin pintakiiltoisessa elokuvassa, tai sai kuraa niskaansa kun joku muu teki jotain väärää eivätkä lappusilmäiset ihmiset ymmärtäneet kuka teki ja mitä teki. 30 vuoteen sisältyy kuitenkin sen verran monta levyä ja tapahtumaa, että niiden pohjalta oli syytäkin tehdä kokoelmalevy kuvastamaan merkkitapahtumia ja sitä tämä Rocks: Milestones Reloaded edustaa.
Se ei ole hyvä esimerkki yhtyeen urasta, enkä oikeasti ymmärrä niin sekä sitä että mitä sillä on ajettu takaa kuin myöskään sitä miten niin moni musiikkikriitikko on pisteyttänyt Rocksin hyvinkin korkealle. Kokoelmana tämä on aika kehno ja etenkin jonkinlaisia merkkipaaluja esittämään vielä huonompi. Ymmärrän että kokoelmia on vaikea koostaa jo ilman noin pitkää uraakin johon mahtuu niin monta levyä, että materiaalia karsittavaksi on liikaakin ja Rocks toki tekee pari asiaa oikein minunkin silmissäni: se ensinnäkin sisältää yhtyeen jäsenten omia valintoja jolloin ei tukeuduta vain ns. tunnetuimpiin (ts. jonkinlaiset hitit) biiseihin ja kuten Reloaded nimenä osoittaakin eivät mukana olevat kappaleet ole jo omassa levyhyllyssä entuudestaan olevia, jolloin voidaan sanoa kokoelman olevan ensisijaisesti faneille suunnattu kuin uusien kuuntelijoiden kalasteluun. Se on kuitenkin tuo Milestones joka minua tässä tapauksessa vaivaa, eikä niinkään se ettei mukana ole monia omia biisisuosikkejani. Valinnathan ovat aina erilaisia eri ihmisten välillä ettei täysin onnistunutta kokoelmaa kenties koskaan saataisi aikaiseksikaan, mutta kun 30 vuoden uran aikana noin parikymmentä levyä (miinus remixlevyt, etc.) tehtaillut yhtye julkaiseen ikäänsä juhlistavan merkkipaaluja sisältävän kokoelman ja sitten sen 14 kappaleesta yhdeksän (Amnesia esiintyy kahdesti eri versioina) on 2000-luvulta ja niistäkin viisi (jo mainittu Amnesia kahdesti) on julkaistu 2010 jälkeen niin hetkinen vain, eivätkö he todellakaan keksineet enempää kuin viisi kappaletta kuvastamaan uraa ennen millenniumia? Ja menneiden niidenkin joukossa on yksi biisi kahtena versiona (A Drug Against War), jolloin koko 80- ja 90-luku on tungettu vaivaiseen neljään kappaleeseen. Mainittakoon siihen liittyen, että Juke Joint Jezebel on vuodelta 1995 ja Stray Bullet vuodelta 1997, jolloin yhtyeen mahdollisesti isoin hitti ja vaikkakin sitä väärällä tavalla niin silti kenties nimenä eniten mediassa esillä ollut kappale ovat liian merkityksettömiä ollakseen uran merkkipaaluja? Ja jos rupean ylipäätään nurisemaan kappalevalinnoista niin missä ovat Megalomaniac, Looking For Strange, Revenge ja näin pois päin? Jos nyt Rocksissa olevat kappaleet ovat yhtyeen mielestä niitä merkittäviä biisejä niin hyvä on, kukapa minä on väittämään heidän olevan väärässä, mutta silti minun on hyvin vaikea uskoa sen todenperäisyyteen. Masentavinta tässä kokoelmassa on kuitenkin se, että vaikka se onkin positiivista kuinka kappaleet eivät ole niitä jo aiemmin ostamiani versioita ja täten sain jotain uutta kuunneltavaksi, on valtaosa remixeistä aika yhdentekeviä jumputuksia jotka sopivat varmasti ihan hyvin torimunkkilaisten soittolistoille, mutta ne kuulostavat enemmän B-puolen jämämateriaalilta ja enimmäkseen päälleliimatun tumt!tump!-ratkaisunsa vuoksi ne sekä peittävät liiaksi alkuperäisiä kappaleita (ei siis siten, että ne muuttaisivat kappaleet tunnistamattomiksi ja olisivat siten täysin uusia, vaan siten kuinka kuulet alkuperäisen biisin, mutta ohi ajava rekka jyrää päälle) että myöskin pahasti katkaisevat sen aiemman jalkaa nytkyttävän flown. Jos kyseessä olisi remixkokoelma nimellä Rocks: Reloaded ei asia vaivaisi minua niin paljoa, mutta Milestoneja nämä ovat vain jos niillä mitataan pelkästään osaa matkasta ja sekin kuljetaan vähän miten sattuu. No, menee se ihan kelvollisena ekstramateriaalina aiempien rinnalle, mutta teemaansa nähden kyseessä on yllättävänkin heikko ilmentymä.
No, sehän olikin se 30th Anniversary Concert DVD joka minua enemmän kutkutti.
19 kappaletta ja sama ongelma. Jotenkin sitä olettaisi, että 30th-konsertti kävisi läpi koko uraa, mutta neljä biisiä vuoden 2013 levyltä Kunst, kolme vuoden 2011 levyltä WTF?! ja muutenkin hyvin enemmän nykyhetkeen nojautuva kuin menneeseen ja siten koko uraan, että sillai. Plussana tosin se, että nyt kappaleet pääsevät live-esityksinä jumputusremixejä paremmin oikeuksiinsa ja vaikka suht' pieni klubi on keikkapaikkana ehkäpä hivenen arkinen sekä ahdas 30-vuotisjuhliin niin yhtyeen punkimagolle ja beat by beat by beat-musiikille se on varsin sopivan sotkuisen kodikas, tehden siksi yhtyeestä mukavan maanläheisen. Tällaisia keikkojen tuleekin olla: seksikäs kissa ja rumia miehiä lavalla käden ulottuvilla, säkkipimeässä meinaa happi loppua ja musiikki kuulostaa siltä kuin sydänkohtaus rupeaisi joraamaan.
KMFDM onkin aina ollut miellyttävä yhtye jo siksikin, että he ovat vahvasti fanipainotteinen ja eivät sen vuoksi tunnu elävän liiaksi muussa maailmassa kuin ihmiset jotka heidän musiikkiaan kuuntelevat. Dvd:llä mukana oleva haastatteludokumentti vain vahvistaa sitä ihmisläheisyyttä. Miinuksena tosin se, että dokkari painottuu oikeastaan täysin nykyiseen KMFDM-yhtyeen jäsenistöön, samoin kuten konsertti ja kokoelmacd heidän aikaiseen musiikkiinsa. Historiaa tosin ennen heitäkin käydään ohimennen läpi, mutta aiemmat jäsenet ovat käytännössä yhtä kuin eivät olemassa. Ehkä tämän olisikin pitänyt olla mielummin 15th Anniversary, tms.
Tähdet: cd **/dvd ****
Jos haluatte kuunnella niin edellä mainittu konserttitaltiointi löytyy ainakin vielä tällä hetkellä myös Youtubesta, mutta sen linkityksen sijaan tässä musiikkia ajalta jolloin KMFDM toimi nimellä MDFMK.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti