Vapaalla oleva Joulupukki (Douglas Seale) sattuu ottamaan kyydin puheripuliselta, kaikille pelkkää hyvää tahtovalta kömpelystaksikuskilta Ernestilta (Jim Varney), mikä johtaa myös kohtaamiseen kapinallisen karkulaisteinitytön Harmonyn (Noelle Parker) kanssa. Syy miksi Joulupukki on lähtenyt viidakosta kulkemaan kuin tavallinen mies ihmisten keskuuteen on siinä, että hän tuntee työikänsä olevan lopussa ja seuraajakseen hän toivoo suositun lastenohjelman vetäjän Joen (Oliver Clark), mutta urakehityksellinen kapitalismi pyrkii pakottamaan potentiaalisen korvaajan toiseen suuntaan kuin koko maailman hyväntekijäksi. Valitako siis jouluaiheisen actioelokuvan Joulurettelön ("se kertoo avaruusolennosta, joka pelottelee lapsia joulun aikaan") pääosa vaiko joulupukkeus. Kenties jos Joulupukki voisi todistaa olevansa kuka on niin hänen sanoillaan olisi suurempaa painoarvoa, mutta kuinka ollakaan todisteeksi kelpaava lelusäkki unohtui Ernestin taksiin ja pian hourailevana pidetty valkopartakin joutuu pidätetyksi. Pääseekö Joulupukki vapaaksi? Ymmärtääkö Joe tulevaisuutensa olevan rekiretkissä? Lopettaako Harmony angstaamisen? Pysyykö Ernest hengissä jouluaattoon saakka?
No hei, kyseessä on hyvän mielen elokuva.
Kuinkahan moni sanotaan vaikkapa alle 30 vuotias tuntee Jim Varneyn ja hänen Ernest-elokuvansa? Vanhemmat arvatenkin ainakin muistavat törmänneensä Ernesteihin videokasettien kultakaudella, sillä eipä tainnut vuokraamoa olla josta ei useampaa niistä olisi löytänyt ja kuten esimerkiksi Poliisiopistot näitä oman kokemukseni perusteella katsottiin ja katsottiin. Olen joillekin kuvaillut Ernestia jonkinlaiseksi jenkkien Uuno Turhapuroksi, kommentti joka pohjautuu pääosin elokuvien runsaaseen lukumäärään, vahvaan oman maan huumoriin (ts. muualla ei samalla tavalla tajuta suosiota [vrt. Kummeli]) ja molempien hahmojen vahvaan hölmöilyhuumoriin, mutta siinä missä Uuno on laskelmoiva, hyväksikäyttävä laiska paskiainen on Ernest hyväntahtoinen energinen toope joka piirrettynä versiona olisi Hessu Hopo. Näin ollen Ernest-elokuvan ovat enimmäkseen hahmoon soveltuvasti lapsekkaita ja vaikka mukana onkin satunnaisia aikuismaisia vitsosia niin kyllä näitä voi suurimmalti osin näyttää koko perheelle. Naamanvääntelyyn ja kompurointiin vahvasti tukeutuvat Ernestit ovat siis elokuvia joilta on turha odottaa mitään Paul Thomas Andersonia, mutta Leslie Nielsenia sitäkin enemmän. Lapsena minä tykkäsin näistä aivan sikana (Ernest Goes to Jail on suosikkini) ja pakko myöntää, että vaikka nostalgia varmasti värittäneekin osaa mielipiteestäni niin kyllä tämäkin Ernest Saves Christmas tuntuu edelleen hyvin miellyttävältä ja huvittavalta, jopa sen ilmeisestä Coca Cola-sponsoroinnista huolimatta (ts. joulupukki ei ole vain se vakiintuneen imagon mukainen cokispukki, vaan useammassa piirroskuvassa myös näkyvästi juo tuota virvoitusjuomaa joka saa hampaat tuntumaan nahalta). Ernest Saves Christmas on hassu, lapsellinen, helppo ja rooliinsa täydellä tarmolla uppoutuva Varney on kuin Jim Carrey ilman hänen aceventuramaisiin hahmoihiinsa kuuluvaa ilkeämielisyyttä.
Ernest Saves Christmas on tietenkin amerikkaiseen (ja miksei myös suomalaiseen taikka globaaliin ylipäätään) tyyliin hyvin laskelmoidun oloinen jouluelokuva jossa tarinan kulku on perinteisen disneymäinen menetyksestä varmaan voittoon ja hölmöilykomedioille asiaankuuluvasti väli täytetään suurestikin irrallisen oloisella törmäilyillä, mutta se toimii juuri siinä missä pitääkin: siitä tulee hyvä olo.
Ei pisteytystä? Vain toivotus kaikille tänne eksyneille:
6 kommenttia:
Hyvää joulua myös itsellesi :D
Hyvvää joulua täältäkin..
Yritin kovin etsiä tätä nyt joulun alla, mutta ei osunut kohdalle. En ole edes nähnyt sitä ikinä, mutta luulen, että tykkäisin.
Hyvää joulua! :)
Tykkäsin myös Ernest-elokuvista, etenkin Ernestin leirikesä tuli katsottua useaan kertaan.
Hyvää joulua!
Ho ho ho, now i have a machine gun.
Hyvää joulua! :)
Lähetä kommentti