Autumn (2009)

Aka Autumn of the Living Dead koska pitäähän ne zompparit saada jotenkin heti esille.

Takakansi julistaa "based on the best selling cult novel and even more terrifying!" ja kirjan kirjoittanut David Moody on kommentoinut elokuvaa todeten "ultimately, although it has some redeeming qualities, and the main cast did a great job, I think it was a disappointment to a lot of people. The filmmakers were really stretched by having to work within a microscopic budget, and there are places where that really shows."

Enpä tuntenut tuota David Moodya entuudestaan joten piti googlata jo pelkästään sekin miten best selling kirja voi olla myös kulttitapaus, mutta se väliäkö sillä. Jos tämä elokuva on tarinallisesti kovinkin suoraan kirjasta niin eipä kuvallinen versio ainakaan innosta etsimään kirjaa luettavaksi. Ei edes vaikka se näemmä onkin julkaistu alunperin ilmaiseksi verkossa, eikä siten olisi ilmeisesti kovinkaan pahasti lompakkoa rasittava. Oletan että ainakin osa Moodyn mahdollisesta suosiosta johtuu siitä, että se Autumn useine jatko-osineen (Autumn [2001], Autumn: The City [2003], Autumn: Purification [2004], Autumn: The Human Condition [2005], Autumn: Disintegration [2011], Autumn: Aftermath [2012]) oli julkaistu aikana jolloin zombiekirjallisuus osoitti hyvinkin suurta kiinnostusta ja jokainen teos johon oli pistetty elävät kuolleet mukaan tuntui olevan lähes varma hitti, kertoi se sitten todellisuudessa perhokalastuksesta taikka botanisteista.

No, mutta eihän se markkinoiden ylitäyttö kerro ettäkö Moodyn kirja olisi ollut huono, mutta koska ainakin elokuvaversionsa on tarinaltaan seuraavanlainen...

tuntematon ilmateitse liikkuva virus rupeaa tappamaan ihmisiä ja ryhmä toisilleen vieraita henkilöitä on päätynyt kahvilaan puntaroimaan tapahtunutta. He surkuttelevat tilannetta, kiukuttelevat toisilleen ja kolme heistä päättää toimia yhteistyössä, ja kenties juuri he voisivat selvittää mikä tappaa ihmisiä. Sitten chillaillaan talossa kun kuolleet heräävät ja haluavat syödä muut ihmiset.

...niin ei siellä ainakaan tunnu olevan mitään normaalista poikkeavaa joka saisi elokuvan nähtyään lukemaan myös kirjan. Toki Moodyhan voi olla vaikka maailman lahjakkain kirjailija ja keksimättä pyörää uudelleen hän saattoi tehdä nimenomaan juuri sen, jolloin menetän paljonkin kun en miehen kirjalliseen työhön perehdy. Varsinkin kun oli elokuva sitten tosiaan kuinka yksi yhteen kirjaan tarinan kanssa niin elokuvana se on aivan saatanallisen puuduttava, eikä kirjalla siten olisi muuta kuin voitettavaa. Tylsiä kliseisiä hahmoja esiintymässä ja puhumassa puuduttavasti, kohtaukset ovat venytetty aivan liian pitkiksi jotta niissä olisi kertaakaan kunnollista dynamiikkaa ja hyvä luoja sentään, kuka valopää vastasi Autumnin värityksestä sillä tämä värifilttereiden oksennussaturaatio on yksinkertaisesti pelkästään rumaa.

Ymmärrän toki, että valittujen värien tarkoitus lienee ollut korostaa tapahtuma-ajan syksyä, mutta se on enimmäkseen sen oloista että ylivuotavilla vihreillä, punaisilla, etc. on vain koetettu väkisin saada piilotettua pieni budjetti. Se onkin lievästi huvittavaa, että Autumnin puolen miljoonan kanadalaisen dollarin budjetti ei ole näkyvissä millään muotoa yhtään sen parempana elokuvana kuin tuon edellisessä postauksessa esiintyneen The Zombie Diariesin 8000 puntaa. Plussana tuohon vertailuksi otettuun rahanpuutezombie-elokuvaan se, että tässä Autumnin tapauksessa rahaa on ilmeisesti sentään pistettä palamaan kahteen näyttelijänimeen, joista tosin kumpikaan tuskin oli kallis työläinen, mutta ainakin tuossa budjetissa varmasti suhteessa juurikin sitä ja sentään enemmän kuin zombiepäiväkirjoissa. Muun muassa Puuta, heinää ja muutama vesiperä-leffasta tuttu Dexter Fletcher ei ole lähelläkään suosikkejani näyttelijöistä ja pidänkin häntä aika pitkästyttävänä esiintyjänä, mutta tässä tapauksessa hän kuitenkin edustaa sitä suurta lahjakkutta kun kaikki muut ovat unilääkkeiksikin väsyttäviä. Se toinen ns. iso nimi on David Carradine joka ilmeisesti ehti kuvata osuutensa ennen kuin kuoli samaisena Autumnin vuonna 2009. No, ainakaan hän ei esiinny zombiena... tai en ainakaan usko niin päätellen siitä, että hänen hahmonsa puhuu. Rehellisesti sanoen eipä Carradinekaan mikään järin hyvä näyttelijä ole, mutta hänessä on aina ollut tiettyä cooleutta joka on korvannut muut puutteet. Carradinen osuus koko elokuvassa onkin enemmän tai vähemmän venytetyn cameon luokkaa, mutta on hän silti jonkinlainen pelastus kaiken edeltävän tylsyyden jälkeen. Vaikka eipä hänkään saa juuri mitään järkevää tekemistä, kunhan on vain joku katsojille tuttu naama joka on saatu houkuteltua vierailemaan. Hän on tavallaan samanlaisena lisäyksenä kuin isänsä oli lukuisissa elokuvissa vielä pitkään kuolemansa jälkeen, jolloin kyseessä on joku houraileva pappa joka ei tunnu tietävän edes mitä teki viisi minuuttia aikaisemmin (hyvä on, hän on se pakollinen surusta sekaisin oleva heppu joka ei usko kuolleen läheisensä olevan zombie).

On tässä hyviäkin puolia kuten vaikkapa se, että vaikka elokuvasta on selvästi budjettirajoitusten vuoksi koetettu saada hitauden vuoksi muka pohdiskeleva ja värioksennuksellaan visuaalisesti erilainen ja siksipä osittain juuri näiden vuoksi se hivenen vertautuu nykytrendin sijaan enemmänkin Romeron Night of the Living Deadiin joka oli mustavalkoisena eri nälkäinen kuin muut aikalaisensa ja tarinallisesti enemmän henkilölähtöinen, ollen siten keskustelevamman ihmissuhdedraamainen (okei, sittemmin samaa pienyhteisötemppua on käytetty jo kuoliaaksi asti). Molemmissa elävät kuolleet ovat myös ensialkuun harhauttavan vaarattoman oloisia löntystelijöitä. Romerolta lainataan myös se, että zompparit tuntuvat kulkevan kohti ääntä taikka paikkaa vanhan tottumuksen vuoksi kuin vain saadakseen aivoja syötäväksi, mutta toki tässäkin zombiekehitys muutetaan loppua kohden sinne modernimpaan raivotautiluokkaan. Huonoa tässä tosin on se, että nuo positiiviset asiat kertovat enemmänkin omien originellien ajatusten puutteesta kuin mistään muusta.

Kannen zompparikin muistuttaa Zombie kakkosesta aka Zombie Flesh Eatersista:

Tai no, Burial Ground-versiolta Zombie kakkosesta.

Niin ja Romerolta maistuu myös se, että aika paljon vietetään aikaa pienessä puutalossa ja koetetaan pitää elävät kuolleet ulkona.

Okei hei, on tässä pari kohtausta jotka olisivat aika varmasti pelottaneet jos Autumnin olisi nähnyt muksuna. Kun yön pimeydessä kasa zombeja koputtelee auton ikkunoita niin ei siellä sisällä haluaisi olla.

Pitkästyttävä, ruma ja arvatkaa vaan todetaanko tässäkin, että ihminen on pedoista vaarallisin? Juonipaljastus: joo!

Tähdet: *

Autumn