perjantai 7. lokakuuta 2016

Timantit ovat ikuisia (Diamonds are Forever, 1971)

James Bond (Sean Connery) kertoo katsojile kuka on jotta varmasti tietäisimme Conneryn palanneen takaisin ja mies etsii Blofeldia (Charles Gray) jotta saataisiin jonkinlainen päätös edelliselle elokuvalle, mutta itse tarinaa ja sen jatkumoa ei oikeasti haluta käsitellä taikka laisinkaan edistää vaan se siivotaan mahdollisimman pikaisesti maton alle. Tästä syystä salaperäinen ja vaikeasti saavutettava SPECTREn pomo Blofeld jonka etsimiseen Bond oli edellisen elokuvan mukaan kuluttanut jo kaksi vuotta löytyy nyt alta aikayksikön ja Bond voi hukuttaa hänet perunamuusiin. Joten jos Blofeld aiemmin oli jo muuttunut naurettavaksi geneeriseksi rivipahikseksi, on hän nyt Star Trekin punapaita ja kuolee ensimmäisenä.
Nyt voimme siis aloittaa muka puhtaalta pöydältä.
Bond joutuu peiteroolissa avustamaan veritimantteja salakuljettavaa seurapiirineitiä Tiffany Casea (Jill St. John) jotta saisi kiinni operaation pääpomon Willard Whyten (Jimmy Dean). Perässä kulkevat ilmeisen homoseksuaalit koomiset pahislakeijat Wint sekä Kidd (Bruce Glover ja Putter Smith [ja miksi Putter Smith ei esiinny omalla nimellään Bond-pahiksena?]) ja eipä sillä mahdollisella seksuaalisuudella ole varmastikaan väliä, mutta siitä piti kuitenkin elokuvassa tehdä muka humoristinen viittaus, että ilmeisesti se on tärkeää. Kohta Tiffany saa huomata, että Whyte ei halua jakaa vaurauttaan ja pyrkii poistamaan yhteistyökumppaneiltaan heidän pahan tapansa hengittää happea, jolloin neiti joutuu jättämään rikollisen uran taakseen ja liittoutua Bondin kanssa, joka siis tarkoittaa että hän poseeraa sängyllä, tms. Whyte onkin vangittu ja hänen paikkansa on ottanut kuolleeksi oletettu Blofeld, mutta jos luulette Bondin olevan esimerkiksi kiukkuinen edellisen elokuvan tapahtumista ja tämän elokuvan alusta niin ne ovat unohdettua, sillä vaikka sen intron poistaisi voisi Timantit ovat ikuisia olla muuten aivan sama elokuva. Aloitus oli vain keino kuitata edellinen elokuva pois ajatuksista. Samapa se, sillä Blofeld on vain pelkkä tavallinen isopäinen maailmanvalloittapahis, ei mikään henkilökohtaisen koston kohde.
Ja tottakai Blofeld pukeutuu naiseksi.
Ja näyttää Leatherfacelta:
Hei, arvatkaa mihin niitä timantteja tarvitaan? Tapposädesatelliitin rakentamiseksi. TOTTAKAI! Voi. Hyvä. Luoja! Kaiken lisäksi tämä idea on jostain syystä toistuva teema Bondeissa.

Tämän ultimate edition-version kakkoslevyllä on monien muiden lisämateriaalien ohessa lyhyt Sean Conneryn haastattelu samalta ajalta kuin itse Timantit ovat ikuisia on ja kyseinen osio lienee mukana pääasiassa aiheensa vuoksi sekä mainiona osoituksena ajastaan, ei koska se olisi kovin hyvää edustamista elokuvaa ajatellen. Aluksi se ei vaikuta muulta kuin suht' huvittavan kömpelöltä haastattelulta jossa toimittaja kysyy niinkin fiksuja kuten ovatko Bondin naiset edelleen hemaisevia, tms., mutta kun huomaa miten innottomasti Connery puhuu Bondista ja kuinka herää eloon tilaisuuksissa puhua toisesta Bondiin liittymättömästä elokuvasta sekä ylipäätään Bondin ulkopuolisista projekteista pistää merkille tämän olevan kaikkea muuta kuin positiivinen mainos elokuvasta jota sen pitäisi promotoida. Etenkin kun Connery selvästi osoittaa ettei ollut kiinnostunut palaamaan Bondiksi, mutta edellisen saatua sen verran kovat haukut olivat tuottajat käytännössä valmiita antamaan mitä tahansa jotta saisivat alkuperäistähtensä takaisin, ja tällöin Connery huomasi tilaisuuden todellakin saada kaiken mitä halusi ja olla siten kukkona tunkiolla. Connery ei mainitse Lazenbya nimeltä, mutta osoittaa kuitenkin sen miten tuottajat olivat pitäneet juuri häntä syypäänä Hänen majesteettinsa epäonnistumiseen ja kun tähän Conneryn en voisi välittää pätkääkään-asenteeseen yhdistetään edellisen elokuvan ekstroissa olleet Lazenbyn haastattelut on näissä ultimate editioneissa mukana jotain ylen harvinaista lisämateriaaleiksi: haastatteluita joissa päätähdet osoittavat vastenmielisyyttään elokuvaansa kohtaan. Edellisen elokuvan haastatteluissa jotka olivat kuvattu hetki ennen elokuvaa ja hetki sen jälkeen Lazenby kertoo olleensa valmis astumaan Bondin saappaisiin, mutta heti teoksen valmistuttua toteaa kuinka alentuvasti häntä kohtaan käyttäydyttiin ja kuinka mies jopa blokattiin pois elokuvan promokiertueelta väitetysti vain koska hän oli kuvausten jälkeen kasvattanut parran. Muut näyttelijät kyllä kelpasivat mukaan. Tarina ei kyllä kerro kasvattivatko muutkin sukupuolesta riippumatta partaansa ja toki voidaan todeta, että se ettei päänäyttelijä vaivaudu ajamaan partaa työhönsä liittyvän mainoskiertueen vuoksi on aikamoisen diivailun kuuloista, mutta se ettei sellaisesta päästä karvoituksen määrästä ja pituudesta riippumatta kompromissiin osoittaa ettei Lazenbya enää haluttukaan Bond-brändin lähelle. Yksittäisinä ja erillään katsottuina lisämateriaaleina ne eivät niinkään vaikuta aivan yhtä negatiivisilta, mutta varsinkin yhdessä ne kertovat paljon siitä millaista karjaa näyttelijät suurista rooleistaan huolimatta saattavat olla ja miksi ollaan ajauduttu siihen naurettavaan tilanteeseen, että joillekin näyttelijöille maksetaan 20 miljoonaa pesoa taikka arvokkaampaa valuuttaa ja enemmänkin yhdestä leffaroolista, sillä jos tuottajat saavat säkeittäin rahaa lienee ymmärrettävää että kasvot jotka saattavat ne säkit täyttää haluavat kunnollisen osan niistä itselleen. Mikä taas johti kierteeseen jossa pieni ei enää ole jossain Hollywoodissa kelvollinen, vaan kaiken pitää olla suurempaa ja suurempaa. 007-tuottajat ovat yksi syy miksi raha eikä taito ratkaisee kaiken.
Koska Hänen majesteettinsa ei ollut niin suuri kaupallinen menestys kun sen toivottiin olevan (rahaa tuli silti aika hemmetisti, eikä tappiosta ollut tietoakaan), sen aikainen kritiikki oli suurelta osin tyrmäävää ja fanit tietenkin vetivät herneen sieraimeen jo varmuuden vuoksi kun Bondina ei enää ollutkaan Connery, niin oli aika selvää sen jäävän Lazenbyn ainokaiseksi riippumatta hänen näyttelijäkyvyistään (joskin on myönnettävä, että kun miestä on nähnyt muissakin elokuvissa ei hän oikeastaan koskaan kehittynyt sitä paremmaksi kuin oli jo alussa. Tosin samalla on todettava, että lähes kaikki mitä hän Bondin jälkeen teki oli tasoltaan heikkoa ilman häntäkin). Timantit ovat ikuisia oli siis se Conneryn paluu Bondiksi ja luonnollisesti pelkästään se varmisti suuremmat kassavirrat, mutta tuo aiemmin mainitsemani haastattelu kyllä kertoi selvästi sen ettei tällä tiellä kukaan varmastikaan halunnut jatkaa. Toki kaikki halusivat rahaa, mutta Conneryn ja tuottajien sukset olivat selvästi ristissä, umpisolmussa ja pirunnyrkissä, ja kun päätähti osoitti että palaisi takaisin vain tekemään pikaisesti ison tukun rahaa sekä muita etuja eivät tuottajat varmastikaan enää halunneet kuulla mitä seuraavaksi olisi vaatimuslistalla josta he eivät aikaisemminkaan halunneet antaa suurempaa siivua. Conneryhan oli jo pari elokuvaa sitten huomannut arvonsa ja nostanut jo silloin syystäkin palkkavaatimuksiaan. Mutta nyt kun päätähti puhuu mielummin muista projekteistaan ja suurinpiireitein facepalmaa kun 007 nousee puheeksi oli varmaa ettei hän jatkaisi Bondina ja syntyneestä välirikosta mainitsen jotain todella mainiota muutaman elokuvan päästä. Tosin koska Connery oli näinkin haluton jatkamaan Bondina ei tuottajilla tosin varmaan ollutkaan pelkoa siitä mitä hän vaatisi lisää seuraavan tekemisestä, koska ei hän sitä aikoisi tehdä.

Timantit ovat ikuisia on ollut itselleni se suurin Bond-pettymys, johtuen sen pelkurimaisesta asenteesta koettaa palata menneisiin kulta-aikoihin ja olla siten se kaikille pusipusihellanduudelis sopiva, mutta juuri siksi kovin nynnerö elokuva. Koska Hänen majesteettinsa ei uskaltanut rakentaa itseään sen juonellisesti parhaimman ideansa päälle, olisi ollut enemmän kuin toivottavaa että näyttelijävaihdoksesta huolimatta Timantit ovat ikuisia olisi uskaltanut jatkaa siitä mihin edellinen jäi. Mutta ei, sitä mielummin pyrittiin pyyhkimään Hänen majesteettinsa pois kartalta, mikä on jo siksikin minusta typerää, että jos kerran luotto Conneryn pelastaviin otteisiin oli niin suuri, että aiemmista kiistoista huolimatta hänet haluttiin takaisin niin miksei samalla uskallettu luottaa siihen, että Connery voisi uskottavasti jatkaa edellisen tarinaa? Sitä siis mielummin peräännyttiin ja ajateltiin kuinka te halusitte tätä, joten saatte juuri mitä halusitte. Siksi Connery, siksi halu toistaa jokin Kultasormi ja siksi jopa Shirley Bassey takaisin laulamaan. Erityisen absurdia on se, että elokuvan ekstroissa toistellaan sitä kuinka tuottajat kuluttivat lukuisia unettomia öitä miettiessään uutta suuntaa Bondille, sillä aiempaan ei haluttu palata ja samalla ei kuitenkaan haluttu riskeerata brändin toimivuutta ja siksi nimenomaan todellisuudessa unohdettiin uusi suunta. Ellei sellaiseksi laske Bondin muuttamista amerikkalaisemmaksi, joka tosin tarkoitti näköjään vain sitä mitä se lähes aina tarkoittaa ja näkyy etenkin jenkkien tavassa uudelleenversioida elokuvia: isompaa, isompaa, isompaa (niin ja näköjään paljaita naisten nännejä, joita en ainakaan näin äkkiseltään muista pahemmin Bondeissa nähneeni vaikka kovasti koettavatkin pelata naisten vartaloilla). Hitot sisällöstä, kunhan se näyttää hyvältä. Mutta kun Timantit ovat ikuisia ei näytä hyvältä. Se näyttää kyllä siltä, että rahaa on palanut visuaaliseen ilmeeseen, mutta maku on kuin halvalla hutsulla ja niinpä silmät saavat syfiliksen kun tämän elokuvan Las Vegas-porttomeininkiä katselee. Tarinallisesti kyseessä on tavallinen 007-seikkailu joka koettaa väkisin tunkea kurkusta alas sitä, että näit sen jo aiemminkin, mutta nyt siinä on taas Connery mukana, jonka näit siinä aiemmin näkemässäsi. Eikä tässä ole mitään näyttävämpää kuin mitä on jo monasti aiemmissa Bondeissa tehty, joten se siitä sitten. En kyllä laisinkaan ihmettele miksi Timantit ovat ikuisia menestyi kaupallisesti ja oli suurempi menestys kuin Hänen majesteettinsa, sillä Sean Connery Bondina varmisti sen. Joten siinä mielessä tuottajat tekivät oikein kun junailivat hänet takaisin, mutta ei se muuta sitä kuinka tämä oli askel taaksepäin, kun riippumatta siitä mitä Hänen majesteettinsa lopulta oli, oli se ainakin sitä uuden suunnan etsimistä mitä tuottajat muka halusivat Timantit ovat ikuisia olevan. Ehkä me (tarkoitan siis teitä, en minua) emme tällöin ansainneetkaan parempaa. Tyydy kopioon.
Conneryn kunniaksi pitää mainita se ettei hän ainakaan anna haluttomuutensa näkyä elokuvaa haittaavana tekijänä, vaikka kenties suuri osa hänen läpänheittoon pohjautuvasta esiintymisestä juontuu enemmänkin juuri piikittelystä tuotantoa kohtaan kuin esimerkiksi iän aiheuttamasta ratkaisusta käyttää suuta kehoa enemmän. Sinänsä tämä huuliveikko-Bond on kyllä mainiota ensimakua siitä mitä tuleman pitää, koska Roger Mooren aika tunnetaan reippaasti huumoripainotteisempana kuin Conneryn tai Lazenbyn Bondit.
Toki Connery vetää edelleen kavereita pataan, mutta nyt enemmän ähkien ja puhkuen kuin iso paha susi. Jolla on sydänvaivoja. Ja korkea verenpaine. Maksakirroosi. Borrelioosi.

En minä tätä elokuvaa vihaa, mutta en pidä myöskään tarpeellisena. Se on toki sopivan vauhdikasta ja rutiinilla toimivaa agenttiseikkailua, mutta on myös pelkästään keino ostaa hieman aikaa ennen kuin tiedetään mitä pitäisi tehdä. Jos unohtaa aiemman ja tulevan on Timantit ovat ikuisia ihan kelvollinen toimintaelokuva. Tosin kelvollisia toimintaelokuvia oli jo vuonna 1971 ihan tarpeeksi ilman tätäkin.
Ainakin Timantit ovat ikuisia toi mukanaan kaksi kungfudominoivaa naishahmoa, joista toisen voi nähdä May Dayn esikuvana. Enkä tarkoita sillä vain ihonväriä taikka hiusmallia, vaan ulkonäön yhdistämistä bad ass-naiseen joka kenkii James Bondin nurin vaikka unissaan.
Pidän myös kolmannen naissivuhahmon nimestä: Plenty O'Toole. Mutta myös eräällä miessivuhahmolla, kyynisellä standupkoomikkopahiksella on mainio nimi: Shady Tree. Hän muuten onkin suosikkini koko elokuvassa.
Jill St. Johnissa on jotain kovin Bowiemaista:

Blofeld oli säälittävämpi hahmo kuin kertaakaan aiemmin ja voisiko joku selittää miten tämä oikein toimii: Blofeld aikoo plastiikkakirurgisin keinoin teettää itsestään kopion, mitä ilmeisemmin harhauttamaan Bondia ja jostain syystä tämä prosessi aloitetaan upottamalla leikattava mies altaalliseen perunamuusia. Vaatteet päällä ja aseistettuna, mutta pää muusin alle ilman hengityslaitteita. Sitten Bond hukuttaa tuon miehen samaiseen muusiin. Miksi? Eikö hän olisi tukehtunut sinne ilman yritystäkin. Ja miksi leikata kuollut mies Blofeldin näköiseksi, paitsi no tietenkin jos sillä lavastetaan kuolema. Mutta jos oletetaan ettei se uhri tiedä suostuvansa kuolemaan vain pelkästään kasvoleikkaukseen, niin miten hänelle vakuutettiin että siihen tarvitaan hukuttautuminen perunamuusiin? Vaatteet päällä ja pistooli kädessä. Ihan hemmetin typerä kohtaus.
Tämä elokuva myös ennusti tulevaa siten, että lihava kyttä on koominen sivuhahmo. Komediaan Timantit ovat ikuisia nojaakin ajoittain aivan liikaa, mutta myönnän pitäneeni kovin huvittavana sitä kuinka elokuvan avaruuslaitoksessa ilmeisesti feikattiin kuulentoa, mutta varsinaisesti hauskinta siinä on se että kun astronauttinäyttelijät teeskenlevät elein olevansa erilaisen painovoiman vaikutuksen alaisena ja siten toimivat hitaasti, niin kun Bond juoksee lavasteiden läpi ja koko juttu on keskeytettävä, he eivät silti koettaessaan pysäyttää Bondia muuta liikkeitään normaalinopeuteen.
Se kuuauto on kyllä säälittävän näköinen.
Huvittavaa on, että tuosta tehtiin lelukin joka on aivan yhtä ammattitaitoisen ja teknisen näköinen kuin esikuvansakin. Lelu itse asiassa vaikuttaa paremmin koostetulta.

Kaksi tuntia on aivan liikaa tälle elokuvalle. Sitä melkein toivoisi Lou Diamond Phillipsia mukaan.

Tähdet: **

5 kommenttia:

Tuoppi kirjoitti...

Siellä se Kubrick kaikessa rauhassa lavasti kuulentoa, ja sitten Bond tulee paikalle ja pilaa kaiken.. :D

Graduated Cylinder kirjoitti...

Olivat sitten plastiikkakirurgit leikelleet Blofeldin "You Only Live Twicen" Hendersonin kaksoisolennoksi :D

Ei tämä munkaan mielestä sarjan hohdokkaimpia osia ole, vaikka kyllä tämänkin camp-asenteella mielellään katsoo.

Jim Wynorskikin lainaili tästä leffasta lasersatelliittikohtauksia "Stealth Fighteriä" varten.

Näin muuten tuon kuuajokin paremman näköisen muoviboksiversion pari päivää sitten kirpparilla. Kallis oli, en ostanut.

...noir kirjoitti...

Tuoppi ja vieläpä pari vuotta kuulennon jälkeen. Ovat ne Bond ja Kubrick aika epeleitä.

Graduated Cylinder, olisi voinutkin olla aika mainio idea paljastaa, että Henderson onkin Blofeld. Samanlainen käänne kuin Toiset 48 tuntia-leffassa tehty paljastus, että Brion Jamesin esittämä kyttä onkin se Nick Nolten jahtaama suuri huumelordi.

Tuoppi kirjoitti...

Noh, vuosi pari sinne tai tänne ei tee mitään. Ja eikös Kubrickin projekteilla ollut tapana hieman ylipitkiksi venähdellä miljoonien uusintaottojen yms. vuoksi? :D

...noir kirjoitti...

Saas nähdä koska Kubrickista tehdään elämäkertaelokuva, sillä ainakin mainiota materiaalia olisi tarjolla runsain mitoin. Kubrickhan liittyy vielä Bondiinkin sillä tavoin, että nyt se unohtui jo mielestä että mikä, mutta yhteen noista aiemmista Conneryn Bondeista oli pyydetty Kubrickilta konsultointiapua.