Hänen majesteettinsa salaisessa palveluksessa (On Her Majesty's Secret Service, 1969)

James Bond (George Lazenby) pelastaa itsemurhaa hautovan naisen hukuttautumiselta ja päätyy heti ilkeiden pyssymiesten uhkaamaksi. Nainen pakenee ja jää vaivaamaan Bondin mieltä, joten luonnollisesti hän etsii neidin, eli kreivitär Tracy Di Vicenzon (Diana Rigg) ja huomaa että jokainen kohtaaminen johtaa lisäongelmiin kuten suurta rikollisjärjestöä johtavan Tracyn, tai kuten häntä näköjään nyt kutsutaan Teresan isän Dracon (Gabriele Ferzetti) luokse. Teresalla on siis isäongelmia ja Draco haluaakin Bondin... no... panevan häntä niin kovaa, että nainen ymmärtäisi paikkansa. Ei kun ihan oikeasti. Se ja siitä maksettava rahasumma kuulostaa Bondin korvissa houkuttelevalta, mutta mielummin hän haluaisi Dracon käyttävän yhteyksiään ja selvittävän missä Bondin jo pari vuotta metsästämä SPECTRE-johtaja Blofeld (Telly Savalas) piileskelee. On siis aika Bondin pitää parin viikon loma.

Bondia ei kyllä tarvitse maanitella liehittelemään Teresaa, sillä hän on oikeasti kiinnostunut kyseisestä naisesta ja tokihan ongelmista huolimatta heistä tulee rakastava pari. Joskin romanssi saa jäädä hetkeksi sivuun, koska Bond saa vihjeen Blofeldin sijainnista Sveitsissä ja niinpä lumivuoret kutsuvat. Lopussa kuitenkin odottaa avio-onni sekä kuolema.

Tässä se muutos nyt tapahtui kun Sean Connery meni hinnoittelemaan itsensä ulos markkinoilta ja tuottajat päätyivät palkankorotuksen sijaan roolittamaan James Bondin uudelleen. 400 kokelaan joukosta uudeksi Bondiksi valittiin ex-autokauppias George Lazenby, jolla ei ollut aiempaa näyttelijäkokemusta kuin joistakin mainoksista. Jos nyt sivuutetaan hetkiseksi se kuinka paljon kuraa Lazenby sai niskaansa elokuvan ilmestyttyä ja mietitäänpä hieman sitä miksi juuri hänet valittiin Bondiksi? Ensinnäkin hän näytti sopivalta rooliin, ollen kasvoiltaan samankaltainen Sean Conneryn kanssa ja toiseksi kun miettii sitä, että näin ison ja menestyneen elokuvasarjan ollessa kyseessä, joka kiteytyi varsinkin vielä nyt siihen yhteen ja ainoaan Bondina tunnettuun näyttelijään, oli tuottajilla tietenkin mielessään vain löytää joku jonka ei oikeasti haluta tuovan omaa itseään rooliin vaan joka voidaan istuttaa esittämään edellistä näyttelijää ei hänen esittämäänsä roolia. Ei tässä etsitty uutta Bondia, vaan uutta Sean Connerya. Tai tarkemmin jotakuta joka näyttää Connerylta. Juuri se kuinka Connery palkkavaatimuksillaan astui tuottajien varpaille johti selvään pikkusieluisuuteen jolloin haluttiin uusi Sean Connery jolla näytetään oikealle Connerylle, että olisit vain tajunnut paikkasi varpaille, että hei, me tässä tehtiin susta tähti ja sä et olisi mitään ilman meitä. Siksi haluttiin joku jolla ei ole nimeä, ei kokemusta ja joka hieman näyttää samalta jotta voidaan sanoa kenen tahansa voivan olla Bond ja etenkin kenen tahansa joka vain näyttää sopivalta. Näyttelijäkokemuksesta viis. Olihan Connerykin vain joku miesmalli, tms. Tämä oli ehdottomasti väärä tapa roolittaa näin iso ja merkittävä elokuva, mutta näin silti tapahtui ja George Lazenby olikin jo aika nopeasti esikoiselokuvansa jälkeen todennut julkisesti kuinka kuvausten aikana häntä ohjattiin sanomalla että Sean teki niin ja Sean teki näin, ja kuinka kokeneemmat näyttelijät katsoivat häntä kuin halpaa makkaraa ja varmasti se kuinka elokuvan (kaupallinen) epäonnistuminen pistettiin yksinomaan hänen niskoilleen johtikin kenties värittyneeseen katkeruuteen sanoissa. Silti pelkästään ymmärrys siitä miten juuri hän pääsi rooliin paljastaa puheissa kuultavan totuuden. Ei varmastikaan koko totuutta, mutta tärkeitä osia siitä. Lazenbyn piti olla ja elokuvan perusteella hän pitkälti olikin vain robotti vailla ohjelmointia ja sitten häneen ladattaisiin Connery.exe, mutta tärkeintä olisi että pitäisi turpansa ummessa ja tottelisi. Tämä kompuroiva roolitusegoilu tuottajien puolelta oli myös jotain josta he ottivat opikseen, mutta siitä vasta seuraavan osan pelkuruuden jälkeen. Sieltä tulee jostain josta kenenkään ei pitäisi olla kovinkaan ylpeä.

Tavallaan tuottajat olivat oikeassa siinä, että kuka tahansa sopivan oloinen tyyppi voisi esittää Bondia, sillä vaikka Lazenby nyt niin epäkiitollisen heittopussin osassa olikin todistaa Hänen majesteettinsa sen, että kaiken ei tarvitse olla tip top jotta saataisiin aikaiseksi erittäin viihdyttävä ja joiltakin osin jopa parhaimmistoon kuuluvan 007-elokuva. Se ettei Hänen majesteettinsa saavuttanut sitä kaupallista menestystä jota siltä odotettiin ja seitsemän miljoonan dollarin budjetilla rahaa tuli takaisin vain vaivaiset hieman alle 23 MILJOONAA DOLLARIA! (kyynel) ei syy ollut Lazenbyn näyttelijätaitojen puutteessa, vaan vastustuksessa sen suhteen ettei tässä vaiheessa kukaan muu kuin Sean Connery saanut olla Bond. Suuri virhe oli myös siinä, että kun kerran vaihdettiin Bondin esittäjä niin ei annettu hänen tuoda rooliin omaa tyyliään (mikä oli yksi niistä asioista joista otettiin opiksi) vaan hänet koetettiin väkisin pusertaa Connery-muottiin ja aivan kuten bootlegtuotteet usein se saattaa näyttää samalta, mutta ei ole lähellekään sitä.

Hänen majesteettinsa ei ole huono elokuva ja vähintäänkin yhtä onnistunut kuin pari edellistäkin Bondia. Eikä Lazenby ole kokemattomuudestaan huolimatta surkea roolissaan. Hän on ehkä väritön ja siten kaikesta yleisestä kiukusta huolimatta turvallinen valinta post Connery Bondiksi, kun suurempi riskihän olisi ollut valita joku jo maneerinsa vakiinnuttanut näyttelijä rooliin jossa suuri yleisö haluaa nähdä vain jo aiemmin näkemäänsä.

Se missä Lazenby tai rehellisesti sanottuna kuka tahansa muukin oli mielestäni tarpeellinen oli jo rutiiniksi muuttuneen 007-sarjan pölyjen pyyhkiminen. Tässä tapauksessa elokuva kyllä kokonaisuutena on edelleen perusbondia, joten sinänsä Lazenby on helppo hukata sinne joukkoon, mutta samalla linjalla pysymisestä huolimatta jotain tämänkaltaista sarja kaipasikin ja siitä todellinen todiste tuleekin seuraavan elokuvan kohdalla. Ja koska Hänen majesteettinsa ei edes ollut oikeasti lähelläkään (kaupallista) floppia, on sen kehno maine huomattavasti liioiteltu. Toki kuvauksissa oli ongelmia kun Lazenby ei saanut olla oma itsensä, toki Lazenby oli niin noviisi ettei hänellä olisi kenties ollut antaakaan mitään omaa roolia varten, toki tuottajilla oli selvästi halu piikitellä Connerya, toki juonessa oli käänne jota moni pitää edelleen Bondin luonteen ja jatkuvuuden vastaisena, toki voittoa tuli mutta ei muka tarpeeksi ja toki kuten aina yleisössä olleet vastustajat olivat niin hemmetin kovaäänisiä, että sen annettiin pelotella liikaa. Silti Hänen majesteettinsa oli Lazenbyn Bond-debyytiksi (ja kuten siis tiedämme, ainokaiseksi) varmaotteista 007-seikkailua, luonteen vastainen juonikuvio naimisiin menevästä ja siten jotenkin seestyvästä Bondista oli oikeasti kovempi veto kuin jo kolmasti tehty harhautus päähahmon kuolemasta ja kaiken lisäksi vaimon murhasta syntyvä henkilökohtaisen koston tunne oli esimakua siitä millaiseksi Bond tulisi muuttumaan tälle päivälle. Sitä vielä yritettiin jo Timothy Daltonin Bondeilla, mutta vasta Craigin elokuvissa Bondista tuli tunteva ihminen. Superrotua, mutta ihminen siltikin. Joku joka antaa tunteidensa sumentaa arvostelukyvyn ja vaikka se tunne ehkä suurelta osin onkin viha, niin se on hänelle henkilökohtaista eikä tehtävä joka saadaan ämmältä. Tietenkin tämä Väkivallan vihollinen-tyyli kompuroi Hänen majesteettinsa kohdalla samasta syystä kuin teki Daltonin vastaavien elokuvien tapahtuessa: yksikään niistä ei uskaltanut viedä ideaansa tarpeeksi pitkälle, vaan koetti samalla liiaksi miellyttää perinteisen 007-seikkailun ystäviä. Ja ei, en ole täysi idiootti, vain osittainen, enkä siten kuvitellut kaikkea näkemääni ja siksi huomautankin ettei sitä kostavaa vigilantetoimintaa harrasteta tässäkään elokuvassa, vaan koko naimisiin meno ja siitä mahdollisesti heräävä kostonjano tapahtuu aivan lopussa, mutta se riittää ja se leimasi hyvässä että pahassa koko edeltävää elokuvaa. Lopusta elokuvan olisi pitänyt vasta alkaa, sillä se on sen verran tehokas osuus että sitä melkein luulee nähneensä elokuvan kostosta vaimon murhaajille, ei jostain en tiedä mistä aivopestyistä huippumallimyrkkysalamurhaajista vaikka sen juuri näin. Siitä tavallisesta bondeilusta. Bondaamisesta? Bondiksesta? Bondagesta? Mutta kun sitä todellista ideaa ei uskallettu viedä loppuun, joka oli tässä tapauksessa aloitus.

On surku että ahneus päätti ettei mikään ole tarpeeksi ja vielä pahempaa on, että sen pienen mutta äänekkään Soldiers of Odin-joukon annettiin pilata hyvän elokuvan maine. En usko, että Lazenby olisi saanut jatkaa roolissaan oli mikä oli, koska uskon hänen saaneen roolinsa liiaksi vääristä syistä, mutta ainakaan hän ei tehnyt Bond-sarjan huonointa teosta. Onkin ollut  hyvä huomata, että ajan myötä Hänen majesteettinsa on saanut roimasti hyvän maineen palautusta, mutta ne pienet äänekkäät vihanlietsojat ovat edelleen olemassa. He kommentoivat tekstaripalstoilla naapurin vapaana liikkuvasta kissasta, he haukkuvat lehtien kommenttipalstoilla kaikki muodokkaat naiset plastiikkakirurgien veistämiksi, he syyttävät edelleen mahanmuuttajia siitä kuinka he vievät työpaikat, etc. Turpa umpeen. Ette te tiedä enkä minä tiedä sen enempää, mutta me molemmat tiedämme sen että te ette ainakaan auta asiaa.

Hänen majesteettinsa salaisessa palveluksessa on edellisten 007-elokuvien tavoin näyttävä, rohkeakin agenttiseikkailu ja se kärsi tyypillisen edelläkävijän kohtalon: se tuli liian aikaisin. Siihen ei oltu valmiita. Eikä siihen oltu valmiita vielä yli 30 vuoteen. Mutta se oli elokuva jota sarja tarvitsi herätäkseen ja osoittaakseen, että olemassa on muutakin kuin vain sitä samaa ja aina vain sitä samaa. Sääli että tuottajat nynneröivät.

Asiat joista itse petyin pahiten tässä elokuvassa olivat esimerkiksi Blofeldin vieminen vielä aiempaa enemmän sinne ihan tavallinen pahis-suuntaan ja mielestäni Telly Savalas on Blofeldin roolissaan yksi huonoimmista Bond-pahiksista koko sarjassa. Hän esittää tuon muka ykkösjehun roolin kuin olisi mikä tahansa puupäinen kovanyrkkiapulainen ja on siksi aivan naurettava ollakseen muka johtaja.

Luonnollisesti minua myös kiusaa se kuinka elokuvan rohkein idea oli jätetty pelkurimaisesti loppuun, mutta samalla se ei kuitenkaan hirveästi taikka poroisesti kiusaakaan, koska kyseessä on samanlainen mainio silmänkääntötemppu kuin Texas Chainsaw Massacren gore taikka First Bloodin luoma mielikuva suuresta ruumismäärästä. Ei sellaista tapahdu, mutta silti niin uskoo tapahtuneen.

Tätä Bond kostoretkellä-idean käyttämättä jättämistä minua vaivaakin enemmän ne väkinäiset viittaukset aiempiin 007-elokuviin ja etenkin Connerybondiin, jonka vuoksi niinkin pieni asia kuin se pahuksen hattu piti palauttaa kuvioihin ja vieläpä sen saman naulakkotempun avustamana. Kuin potkuna maassa makaavan kasseille pitää vielä alkuteksteissäkin hyödyntää aiempien Bond-leffojen kuvamateriaalia. Siis c'mon hei, nyt oli tarkoitus askeltaa eteenpäin ei katsoa menneeseen.

Niin ja tämä seuraava närästyksen aihe ei ole vain Hänen majesteettinsa ongelma vaan suurelta osin myös muiden aikalaistoimintaelokuvien ja se on tappelukohtauksissa käytetty nopeutettu kuva. Aivan kuten Adam Sandler Little Nickyssa, se näyttää idioottimaiselta. Eikä Fall Out Boy-spin off auta asiaa:

Vastaavasti pidän siitä miten tässä palattiin aikaan ennen kaikenlaisia ihmevempaimia ja Bondin tuli luottaa räjähtävän pierutyynyn sijaan omaan libidoonsa.

John Barryn säveltämä On Her Majesty's Secret Service-teema on niin hyvä, että Propellerheads katsoi asiakseen coveroida sen ja onnistui aikeissaan.

He hyödynsivät myös Shirley Basseyta erinomaisesti kappaleessaan History Repeating.

Tätä on tapahtunut jo aiemmissakin Bond-julisteissa ja tätä kommentoinkin jo edellisen Bondin kohdalla, mutta minusta on huvittavaa se kuinka nonchalant agenttisankari on aina noissa kuvissa. Ei tässä mitään, kunhan chilllailen. Onko tukka hyvin?

Lazenbyn ura jatkui myöhemmin halpatoiminnassa ja oliko se nyt jopa seitsemässä Emmanuelle-elokuvassa, ääninäyttelijänä sekä tietenkin Bond-dokkareissa. Niin ja myös viiksien kasvattajana mies kunnostautui.

Tähdet: ***

Hänen majesteettinsa salaisessa palveluksessa