007: Skyfall (2012)

"Oma suosikkini Bond-leffoista on Skyfall. Syitä siihen on miljoona. Kaikki tietysti lähtee käsikirjoituksesta. Skyfallissa hahmoille annetaan motiivit. Pahis ei ole pahis, vain koska on pahis. Pahista ajaa motiivit ja ne on vielä nerokkaasti kytketty muihin elokuvan hahmoihin. Jokaisella tarinan hahmolla on tarkoitus tarinassa, paitsi Berenice Marlohen turhanpäiväisellä hempukalla, joka heivataankin syrjään heti tilaisuuden tullessa... Pointti on kuitenkin siinä, että perinteisesti Bondin roolihahmo on ollut myyttinen sankarihahmo, joka on täydellinen. Ja minun jyrkkä väittämäni on, että täydellisyys on tylsää. Skyfall avaa oven virheille. Koko elokuva lähtee liikkeelle, kun yksi hahmoista (Naomie Harris) tekee kohtalokkaalta vaikuttavan virheen. Kuvio toistuu läpi elokuvan. Bond ei olekaan heti tilanteen päällä. Hän hapuilee. Sen lisäksi, että tämä epätäydellisyys on hahmontulkinnan kannalta huomattavasti mielenkiintoisempaa kuin yksipuolinen täydellisyys, virheet mahdollistavat myös tarinankerronnassa monitasokkuuden. Judi Denchin M-hahmo on tehnyt menneisyydessään virheitä. Näistä virheet seuraavat häntä tähän päivään asti. Skyfallin voima perustuu siihen, että virheitä tekee jokainen, mutta niistä on kannettava vastuu. Skyfall on inhimillisin Bond-elokuva."

-Cinema Logenze

Skyfallista olenkin jo muutama vuosi sitten kirjoittanut ja sen voi lukea täältä. Toki voisin lisätä vaikka mitä nonparelleja ja kirsikoita sen päälle, täydentää ainakin siinä esitettyä typistettyä juonikuviota, mutta kyllä se tuossakin muodossa aika hyvin istuu tähän Bond-putken rakenteeseen ja kun lopputulema pisteytyksineen olisi edelleen sama niin riittäköön tuo Cilon lahjoittama tekstiosuus siksi uudeksi arvosteluksi. Joten täytetään tämä paikka sitten vaikka kaikenlaisella muulla sälällä, kuten vaikkapa puntaroinnilla kuka voisi olla seuraava Bond.

Toki haluaisin lisätä pari mainintaa mukaan kuten Marc Forsterin vaihtuminen Sam Mendesiin, joka myöskin on varmasti edelleen enemmän draama- kuin toimintaohjaajana tunnettu, mutta koska Mendes ohjasi myös Skyfallin seuraajan niin koetetaan muistaa jutustella hänestä enemmän silloin. Tässä vaiheessa pitää kuitenkin mainita Skyfalliin liittyen se, että Adelen esittämä tunnuslaulu on mielestäni paras tähänastisista uuden aallon Bondien viisuista, mutta vertailussa se lieneekin hieman etuoikeutetussa asemassa kolmea edellistä ajatellen, niiden kuitenkin koettaessa olla väkisin modernisoituja muka rokkaavalla tyylillään ja Adelen esitys puolestaan on muistuttamassa enemmän Shirley Basseysta ja sai vieläpä alleen elokuvan joka uusista Bondeista tekee eniten viittauksia old schooliin. Tällöin ei tarvitse enää todistella olevansa erilainen, vaan jos sitä on tulee se luonnostaan.

Bardemin esittämästä Silvasta totean sen, että tämän putken aikana rupesin miettimään hänen kenties pieneltä osin saaneen innoitusta Topolin Erittäin salainen-osassa olleesta lipevästä hahmosta ja onpa heillä jotain hieman samaa ulkonäöllisestikin:

007 on suuri ilmiö ja kuten jo aiemmin totesin on se niitä tapauksia joissa ei oikeasti ole edes tarvinnut nähdä yhtäkään elokuvista taikka lukea laisinkaan kirjoja niin ei varmasti ole siltikään täysin pimennossa mistä on kyse. Kuten Mikki Hiiren korvat, McDonaldsin kaaret tai vaikka Donald Trumpin hiukset...

... öö,okei...

on kyseessä jotain jolta ei vain voi välttyä vaikka yrittäisikin. Jos joku väittää ettei ole esimerkiksi koskaan kuullut Monty Normanin säveltämää 007-tunnaria olen pahoillani kuulo-ongelmistanne, sillä niin monessa paikassa sitä on hyödynnetty liittyi se sitten Bondiin taikka ei. Tästä syystä tosin on mahdollista, että kaikki parodiat, kunnianosoitukset, kellomainokset, musiikit ja näin pois päin saattavat olla jollakin tavalla koettuja, mutta se ettäkö yhdistääkö niitä oikeaan paikkaan voi ollakin jo tyystin eri asia. Esimerkiksi jo pelkästään Simpsoneissa on käytetty niin moneen eri otteeseen jotain Bondiin liittyvää, että joillekin se saattaa ollakin päinvastoin juuri Simpsoneiden keksimää ja muut lainaavat sieltä.

Samalla tavalla kuin joku kutsuu High Hopesia Nightwishin kappaleeksi taikka Hurtia Johnny Cashin, alkuperä voi olla pimennossa, mutta se ei tarkoita etteikö olisi ainakin siten jonkin kiertotien kautta kokenut Pink Floydia taikka Nine Inch Nailsia. En minäkään katso Salattuja elämiä, Possea, Putousta, niitä suomipoppareiden mökkikinkereitä taikka jotain Big Brotheria, mutta en silti pääse täysin niiltä piiloonkaan. Se että tajuanko jonkun pallinaaman olevan Possesta eikä jostain toisesta täysin samanlaisesta ohjelmasta on toissijaista, olen silti jotenkin altistunut bakteereille. 007 on synnyttänyt jäljittelijöitä, tribuutteja, pilkkaa ja kaikkea mitä vain keksiä saattaa peleistä musiikkiin, leluista vaatteisiin ja niin runsain mitoin, että jollakin tavalla sitä ennemmin tai myöhemmin päätyy Ian Flemingin uhriksi. Aika hyvin alunperin kirjoilta jotka eivät rehellisesti sanottuna ole edes kovin hyviä, vaan aika pikaruokamaista pulppia jotka lukee takapenkillä autossa, riippumatossa uinaillen taikka yhden standardimitaisen vessakierroksen aikana.

Ne ovat helppoa luettavaa ja vetoavat yksinkertaisiin asioihin. Siis viihdettä, eivät sen enempää. Näin ollen se varsinainen  juttu syntyikin itse hahmosta, egoistisesta, kovaksikeitetystä ja kaikkien naisten ihannepaskiaisagentista: James Bondista. Hälläväliä mihin hän päänsä työntää, kunhan Bond pääsee taas valloilleen. Siksipä ilmiö pääsi vapaaksi vasta hahmon siirryttyä elokuviin ja siten tavoitettua kaikki maat ja mannut. Nyt ei enää tarvinnut edes kuvitella Bondin kasvoiksi omaa naamaansa vaan pystyi näkemään millainen otus se oikeasti onkaan. Samoin kuin visuaaliseen muotoon pääsivät friikkisirkuspahikset, eksoottiset tapahtumapaikat ja tietenkin kauniit naiset, oli täydellinen eskapismin muoto ja kuvallisena nyt muutakin kuin vain kuvitelmaa. Sen näki edessään, joten se oli tavallaan totta.

Toki se on ymmärrettävää, että koska Bond vetosi suurelta osin ns. poikien fantasianäkemykseen olivat lelut aina sukupuolikritiikin uhalla miesmäisiä. Joskin mielestäni tärkeää on se, että vaikka emme vetoaisi ajatukseen siitä kuinka sukupuolineutraalissa ilmapiirissä pyssyt, autot sun muut ovat kliseemääritysten mukaisesti/vastaisesti vain pojille taikka kaikille (ts. tytötkin saavat puukottaa pahista silmään) on se silti suurelta osin totta. Lappusilmäiset ihmiset kun kuulevat vain termin bondtyttö ja ovat heti nyrkit pystyssä vaatimassa tasa-arvoa sovinistiseen maailmankuvaan ja tottakai sillä on osaltaan painoarvoa, koska onhan 007 helposti irrallisina osina nähtävissä esikuvallisesti vääränä. Tässä ei vain mielestäni nähdä kokonaiskuvaa. Ensinnäkin Fleming kuvitteli olevansa James Bond, pohjasi siten tarinansa omiin ja kuulemiinsa kokemuksiin, mutta muokkasi se oman unelmansa muotoon ja siten kyseessä on lopulta vain fantasiaa jonka luoja nyt vain sattui olemaan mies. Kukaan ei oikeasti estä naisia taikka miehiä kehittämästa vastaavaa ja jos joku niin luulee, ei hänellä ole oikeasti uskoa itseensä taikka asiaan jota kuvittelee ajavansa. Ei tässä ole kyse kuin pelkästä unesta ja hitto, jos haluat nähdä unta jossa paneskelet vuohia taikka ajat urheiluautolla vauvojen päälle niin mitä sitten, se on edelleen vain unta ja joskus kuvitelma on yllätys yllätys vain kuvitelmaa. Se että Bondin esittämä fantasia on paperisessa taikka elokuvallisessa muodossa ei tee siitä edelleenkään mitään pakollista ja jos ei sitä osaa kokea vain pelkkänä mielikuvituksen tuotteena on kyseessä jotain minkä kohdalla en halua edes ymmärtää sitä ihmistä, olen vain pahoillani siitä. Huvittavaa tässä on se, että jos oikeasti pitää Bondin naisiin kohdistuvaa asennetta loukkaavana niin on syytäkin, äijähän on täysi paskiainen ja ei häntä tulekaan pitää unelmien poikamiehenä. Siispä siten jos kohtaa jonkun joka pohjaa elämänsä Bondin opeille, tulisi häntä ehkä pikemminkin vältellä kuin lähestyä. Ei hänestä tule ottaa mallia. Tämä on ihan sama juttu kuin Freddy Kruegerin pitäminen coolina heppuna. En minä halua kulkea leikkelemässä teinejä palasiksi vaikka pidänkin Freddya elokuviensa parhaimpana hahmona, eikä kenenkään muunkaan tulisi ihailla häntä guruna josta ottaa mallia. Kyseessä on edelleenkin vain fantasiaa ja tällä tavoin pääsee kokemaan asioita joita ei koskaan itse tekisi mistään hinnasta. Jos sitä eroa ei näe, niin hirviö Hugon sanoin "herää pahvi!" Tietenkin maailma on mitä on ja aina on joku joka kokeaa asiat tahallaan väärin ja uskoo olevansa Jokeri jonka tehtävänä on luoda oikean elämään murhetta.

Mutta Bondeissa on siis bondtyttöjä joiden funktio vaikuttaisi olevan koristeena oleminen, mutta mitä James Bond itsekään on kuin jonkinlainen bondpoika? Komea mies joka patsastelee ja toimii haaveiden kohteena.

Elokuvat tekivät Bondista globaalin ilmiön ja näki ne sitten pelkkänä viihteenä taikka syvemmällä merkityksellä, oli se sitten naisasian murentaminen taikka miesten egon pönkittäminen, on 007 päässyt asemaan jossa sitä ei voi enää ohittaa olankohtauksella. Jos et ole kiinnostunut Bondista niin ei se mitään, minustakin on olemassa parempia fiktiohahmoja, mutta jopa he jotka eivät välitä pätkääkään nullnullseiskasta ainakin jossain vaiheessa hermostuvat kun aihe pääsee muiden ansiosta valloilleen ja tiuskaisevat, että ketä kiinnostaa? Ilmeisesti sinuakin koska et jaksanut pitää suutasi kiinni. Joskus kaikki julkisuus on hyvää julkisuutta ja tästä esimerkkinä juuri näiden sinkkurealitysontakasojen suosio. Otetaan 007 mielummin siten miten se kuuluukin: viihteenä joka joskus toimii, joskus ei ja joskus vielä paremmin.

Jos se suuttuttaa niin anna sen suututtaa. Siirry eteenpäin ja ota katsottavaksi jotain mikä ei suututa. Tai tee niin kuin minä jos se suututtaa ja näe jotain hauskaa siinäkin kokemuksessa.

Onkin huvittavaa välillä katsella millaisiin mittasuhteisiin 007-ilmiö on kasvanut, sen kuitenkin ollessa jo syntyessäänkin tarkoitusperiltään aika iso ja parhaiten tämä näkyy sen ohella kuinka kauaksi bondismi on levinnyt pelkistä elokuvista (väitän edelleen niiden olevan tärkeämpi juttu kuin kirjojen) oheismateriaaleihin, mutta etenkin sen päänäyttelijävalinnan mediahuomioon. Craigin kohdalla tuntui absurdilta kuinka selvästi seestyneeseen sarjaan haluttiin lähes yksimielisesti muutosta, mutta samalla kuitenkin vastustettiin mitään todellisen eron tekemistä ja näin ollen jo muutaman otteeseen mainitut hiukset ja Craigin aiempia rosoisemmat kasvot olivat hyvin monelle ihmiselle boikotoinnin aihe. Tämä muistuttaa tilanteita joissa ihmiset sanovat lopettavansa jossain kaupassa käynnin kun jonkin tuotteen hinta on noussut, mutta seuraavana päivänä samat ihmiset ovat edelleen ostamassa samoja tuotteita koska tietävät etteivät oikeasti viiden sentin hinnankorotuksen vuoksi siirtyisi muualle, sillä siellä on jokin muu joka aiheuttaa saman kiukun. Tai miten olisi pitkä valitus siitä kuinka leffateatterissa käynti on liian kallista, mutta käyvät silti koska kohta on taas tulossa jokin elokuva joka on nähtävä vain ja ainoastaan teatterissa. Kovaäänisten puolella on aina helppo olla, mutta oikeasti tekeminen jotain asian eteen onkin jo muuta. Ei näissä asioissa välttämättä väärässä olla, mutta niissä puhuvat lopulta enemmän tunteet kuin järki. Leffalipun hinnallakin katetaan niin monia asioita, että jos jokin niistä nousee näkyy se nousu myös muuallakin. Joskus toki tällaisissa tapauksissa se nousu on kohtuuton, etten minä mitenkään väitä sen olevan aina oikeutettua, mutta kuluttaja ei usein näe kuin sen oman napansa samoin kuin tuottaja joskus omansa ja silloin ajaudutaan suun aukomiseen ennen kuin siihen on todellista syytä. Vastaavasti se tietenkin helpottaa kun saa tunteensa purettua ja kun Craigin valita aiheutti suurta suuttumusta oli se oikeutettua tunnepuolella, mutta ei tietenkään ollut vielä ennen Casino Royalen näkemistä tarpeeksi perusteltua. Tiedän kyllä olevan ihmisiä jotka sen nähtyään inhoavat edelleenkin Craigia, mutta vastaavasti tiedän myös ihmisiä jotka pitävät häntä sen ansiosta parhaimpana Bondina koskaan ja molempia yhdistää se, että eivät silti jätä 007-elokuvaa katsomatta riippumatta pääosan esittäjästä.

Nyt olemme taas tilanteessa jossa spekuloidaan kuka uusi James Bond tulisi olemaan. Itse uskon sen olevan edelleen Craig ja vaikka hän itsekin on todennut olevansa valmis jättämään Bondin taakseen, keskittymään täysin muihin projekteihin, on minun jotenkin vaikea uskoa sitä. Ensinnäkin mikään ei ole häntä estänyt tekemästä muuta Bondien välillä, toiseksi vaikka ei olisikaan julkisuuden perään on 007 niin iso juttu että siitä on kenties vaikea luopua jo siksi ja kolmanneksi esille vuotaneet huhut tarjotuista rahasummista lienevät kuitenkin horjuttavan päätöstä jättää kaikki taakse. Jälkimmäisen kohdalla en ajattele ahneutta vaikka voihan se olla sitäkin, vaan pikemminkin sitä kuinka se tarjoaa mahdollisuuden toteuttaa niitä muita projekteja. Mutta kuitenkin nyt puhutaan seuraajasta ja esillä ovat liikkuneet nimet kuten Tom Hardy, Michael Fassbender, Idris Elba, Damian Lewis, Tom Hiddleston ja pari muuta.

Olen hivenen yllättynyt siitä ettei Clive Owenia enää vedetä esille, mutta en ole pahoillakaan siitä. En koska en uskoisi hänen kykyihinsä vaan koska pitäisin häntä paluuna Timothy Daltoniin ja sehän on jo koettu. Pidän kaikkia edellä mainittuja Elbaa lukuun ottamatta jokseenkin epätodennäköisinä pelkästään siitä syystä, että jokainen heistä on ollut todella isoissa elokuvissa näkyvissä rooleissa ja siten sotivat tunnettavuutensa vuoksi 007-roolitushistoriaa vastaan jossa Roger Moore Pyhimyksensä ansiosta lienee ollut Bondiksi päästessään tunnetuin valtaväestön keskuudessa ja hänkin oli tuolloin siis televisionäyttelijä. Jokainen mainituista olisi varmasti hyvä Bondiksi, mutta ettäkö häneksi palkattaisiin Mad Max, Magneto taikka Loki kuulostaa vähän erikoiselta aiempaa ajatellen. Varsinkin ilmeisesti ykkösnimenä pidetty Tom Hardy kuulostaa sen vuoksi oudolta, hänen kuitenkin ollessa lähes järjestään jossain Christopher Nolan-mittaluokan elokuvissa ja ajatellen omaa tutustumistani Hardyyn tuli hän tietoisuuteeni alunperin niinkin pikkuruisesta tapauksesta kuin Star Trek: Nemesis. No kuitenkin, hyvä hän varmasti olisi ja saattaahan olla että 007-tuottajat haluavatkin nyt nimitunnettavuutta, mutta näen sen suht' kaukaisena ajatuksena. Siten enemmänkin varmasti televisiosta kuin elokuvista tutut Lewis ja Elba olisivat todennäköisemmät vaihtoehdot, varsinkin kun vaikka Elbakin oli mukana megalomaanisessa Pacific Rimissa on hän todennäköisesti suhteutettuna edelleen aika pieni nimi. Lewis lieneekin heistä kahdesti korkeammassa asemassa ja sitäkin pitkälti vain koska olisi ulkoisesti sopivampi Craigin seuraajaksi. Ei siis liian kaukana Craigin mukanaan tuomasta Bondin visuaalisesti muutoksesta, kun taas en mitenkään saata uskoa tuottajilla olevan niin suurta rohkeutta, että menisivät tummaihoisen Bondin suuntaan. Tässä on kuitenkin kaikesta Casino Royalen erilaisuudesta huolimatta pidetty jonkinlaista häilyvää jatkumoa aikaisena, jolloin Bond olisi joustavasti sama Bond kaikissa elokuvissa Connerysta tähän päivään, kun taas Elban kohdalla voisi olla vaikea selittää suurta ruskettumista. Tietenkin jos seuraava 007-elokuva osoittaisikin, että jep, se teoria siitä kuinka James Bond on eri agenttien käyttämä alias onkin totta, saataisiin sillä perusteltua kuka tahansa rooliin. Tuollonhan kuka tahansa miesnäyttelijä sopisi Bondiksi, koska lajityyppiäkin voitaisiin muutta aina näyttelijävalinnan vaatiessa. Nainen ei valittettavasti kävisi edes tällöin päinsä, koska esittele nyt sitten itsesi James Bondiksi siinä tilanteessa ja jos kyseessä olisi joku Jane Bond ei se olisi silloin James Bond, vaan jotain ihan muuta. Ei nyt välttämättä tätä, mutta ei siltikään oikea Bond:

Skyfall tosin osoittaa, että alias Bond-teoria taitanee jäädä vain siksi, koska James Bond on näemmä hänen virallinen oikea nimensä. Joten ehkäpä Elban kohdalla mentäisiinkin johonkin spin off-moodiin ja kyseessä olisi brother from da hood: "Bond, Leroy Bond."

Henkilökohtaisesti en toivoisi Lewisin päätyvän Bondiksi, koska siinä hepussa on jotain ärsyttävää. Enkä minä oikeastaan usko Bondin pukua päälleen panevan yhdenkään mainituista näyttelijöistä vaan edelleen haetaan jos haetaan jotain vähemmän esillä ollutta. Joskin kuten jo mainitsin, se on Craig.

Mutta jos ei, niin kenet haluaisin nähdä Bondina?

No, koska uskon 007-elokuvien olevan tarkoituksellisella matkalla takaisin kevyen seikkailullisempaan suuntaan ja vähentävän draamaosuutta, se vain tekee sitä rauhalliseen tahtiin, niin sitä ajatellen en pidä enää kovinkaan tarpeellisena koettaa tehdä uutta tai pitää edes samaa ns. agressiivista näyttelijätyyppimuutosta ja siten lienee loogista palata enemmän sinne perinteiseen komeakaunisbondiin jolloin sinänsä silloin juuri joku Michael Fassbender olisi ymmärrettävä valinta. Mutta jos tosiaan mennään esimerkiksi takaisin sinne tummahiuksisen Bondin suuntaan niin edellä mainituista nimistä soisin sen olevan Tom Hiddleston. En koska pitäisin häntä parhaimpana mahdollisena valintana vaan koska mies on hieman luihun näköinen, kuin jokin ihmisnäätä ja sillä tavalla saataisiin edes siten muutakin kuin vain mallinuken kasvot Bondille.

Siitä kuitenkin päästään siihen, että tuo valinta tuli tehtyä hieman ajatellen mitä tuotantoporras saattaisi pitää ns. samanlaisena kuin ennen, mutta silti hieman erilaisena ja jotenkin kaupallisesti vähäisenä riskinä, kun itse mielummin valitsisin Bondiksi Tom Hiddlestonin aikuisemman version, eli Rufus Sewellin:

Vaikka ei sillä niin väliä kuka se on (se on Daniel Craig edelleen). Katsotaan miten homma hoituu ja jos valitetaan niin valitetaan vasta nähtyämme elokuvan.

"Lopuksi huono vitsi: 

James Bond meni kauppaan ja sanoi: Haluaisin lihaa. Jauhelihaa."

-Graduated Cylinder

Öö, kiitos tuosta. Arvostan vieraiden minulle suomia avustuksia.