Night Watch (1995)

Rembrandtin maalaus on varastettu, joten YKRVJ:n johtaja Caldwell (William Devane) kutsuu paikalle parhaimmat agenttinsa: Graham, Mike Grahamin (Pierce Brosnan) ja Sabrinan (Alexandra Paul). Jostain syystä he eivät oikeastaan tutki juttua laisinkaan kunhan vain kyräilevät keskenään, mutta silti päätyvät jonkun portsarin näköisen pahiksen asuntoveneeseen ja kohta ovatkin jo dandymaisen miljonääri Schraederin (Michael Shannon) kasinolla pelaamassa korttia. Siitäkin huolimatta vaikka mikään mitä agenttisankarit tekivät ei suunnannutkaan epäilyksiä Schraederin suuntaan niin siellä nyt kuitenkin ollaan. Hyvä vaan, sillä Schraeder rakennuttaa hikipajoissa mikrosiruja jotka asennettaan satelliittiin ja sen avulla voi räjäytellä puhelimia, ja siten kiristää koko maailmaa. Mutta mitä ihmettä, Schraederin sarjakuvamainen oddjobapulainen Mao (Kay Siu Lim) haluaakin vallata pomonsa imperiumin ja olla yksinvaltias.

Niin ja joo, Schraeder on taidekerääjä jonka halu saada maailman kuuluisimmat maalaukset itselleen on se syy miksi Mike ja Sabrina lähestyivät häntä, mutta se olisi kenties kannattanut mainita jollekin elokuvassa olevalle hahmollekin, sillä nyt katsoja näki sen mutta päähahmojen tietoisuuteen se ei selvästikään tullut muutoin kuin paljastuksena käsikirjoituksessa. En minä ainakaan sitä vihjettä Mikelle kertonut. Erityisen huvittavaa on se, että jos Mikella ja Sabrinalla ei kerran ollut todellista syytä epäillä Schraederia niin vielä vähemmän he tiesivät mistään satelliittiaseesta ennen kuin pahis itse siitä kertoi.

Suurin ero tämän ja Kuoleman junan kohdalla on siinä, että kun aiemmin Brosnanilla oli lyhyet hiukset ja Paulilla pitkät, ovat nyt hiusroolit vaihtuneet. HOLY SHIT, BATMAN!

No ei nyt sentään, on siellä jotain muutakin muuttunut. Hiukset vain sattuvat olemaan se tärkein asia, vai mitä Fabio?

Vaikka Kuoleman junan kohdalla mainitsinkin ettei Brosnan tuntunut olleen kovin innoissaan ja roolisuoritus oli suoranaisesti huono, niin ainakaan ihan täyttä tuskaa se ei tainnut olla sillä hän palasi YKRVJ-agentti Mike Grahamin rooliin tässä kotimaisittain Yövartio-nimisessä elokuvassa ja samoin paluun teki Alexandra Paul, elokuvan ohjaaja, tuottaja, leikkaaja ja ainakin jopa tuotantosuunnittelija. Hitto, siellä on mukana jopa yksi edellisessä elokuvassa merkityksettömässä sivuosassa ollut heppu samassa roolissa tälläkin kertaa.

Toki on mahdollista, että paluu monien kohdalla johtuu vain sopimuksen ehdoista, että nyt tehdään sitten kaksi elokuvaa tai jotain, sillä on Night Watch edellisen tavoin hyvin kömpelö elokuva eikä siten mitään mistä voisi olla suuremmin ylpeä jos samasta filmografiasta löytyy vaikkapa jotain Ghost Writerin kaltaisia elokuvia. Kuitenkin kaikestä törmäilystä huolimatta Night Watch on huomattavasti viihdyttävämpi elokuva kuin Kuoleman juna, sillä se lisää soppaansa sellaisia aineksia joiden vuoksi kokonaisuus ei ainakaan ole tylsä ja vaikka Brosnan ei edelleenkään tunnu olevan täysin innostunut niin nyt hän ainakin saa paljon enemmän eläväisempää tekemistä osakseen, eikä vain istu jossain kopterissa katselemassa kuinka kaikki kiva on jossain muualla. Samalla Brosnanin vakavampi esiintyminen tuo osaltaan tahatonta hupia tähän elokuvaan, kun nyt hänen aiempi virnistelynsa saattaisi ollakin soveliaampaa, mutta tässä oleva esiintymisvalinta on väärässä olemisellaan ehdottomasti plussaa ja uskon vakaasti, että suurin osa molempien elokuvien kömpelyydestä on lähtöisin ohjaaja David Jacksonista. Jos ette usko niin käykääpä katsomassa miehen ohjauslistausta. Ei kovinkaan kaunis näky. Tämä on mies joka ohjasi Atomijunan!

Night Watchin vuosi 1995 on myös vuosi jolloin Brosnan teki James Bond-debyyttinsä Kultaisessa silmässä ja olen takuuvarma jotta pelkästään tieto Brosnanin urakehityksestä vaikutti Night Watchin tekoon. Ensinnäkin verrattuna edelliseen Mike Graham-elokuvaan on toiminnan määrä kasvanut, toiseksi jos aiemmin Grahamin ja Bondin yhteneväisyys jäi vain samankaltaiseen ammattiin ja esittäjään niin nyt yllättäen Grahamin ympärillä on hehkeitä

naisia, mies tykkää teknoleluista kuten televisiokellosta, hän harrastaa uhkapelejä ja tottakai voittaa, tykkää naukkailla alkoholia ja on fyysisemmin läsnä taisteluissa pahisten kanssa. Jos se ei vielä riitä niin edellisen elokuvan hidas trillerimusiikki on nyt nopeatempoista sankariteemaa, pahis on eksentrinen miljonääri jolla on sarjakuvamaisia apulaisia ja kuulostaako tämä jotenkin tutulta: hän haluaa kiristää maailmaa pienellä vempeleellä joka muuttaa satelliitin suurenmoiseksi tuhoaseeksi.

Eihän Night Watch tietenkään mikään Kultaisen silmän kaltainen megaluokan tuotos ole jossa olisi mukana tarpeeksi keskittymistä huomioimaan sellaiset pikkuseikat kuten älä ole naurettava ja niinpä esimerkiksi kun nyt Brosnan esiintyy vakavammin kuin aiemmin on muu elokuva lisännyt huumoria ja koska se tottakai on sarjasta hups! sori ei ollut tarkoitus, niin tottahan toki se vakava esiintyminen muuntuu tahattoman koomiseksi kun ympärillä västäräkit lentelevät päin seiniä. Kuitenkin kiitos sen että mukana on enemmän seikkailullista toimintaa, energisempää musiikkia (joka ajoittain on kuin jostain lasten animaatiosta), juoni koettaa olla ajatuksia herättävä, mutta ne ajatukset ovat painokelvottomia ja kaikkinainen järjelliseltä vaikuttava on pistetty syrjään koska ollaan selvästi haluttu tehdä James Bond ennen kuin Brosnan ehtii sellaisen tekemään, mutta lopputulos on kuin parodia James Bondeista jossa nyt sattuu esiintymään James Bond.

Tähdet: **

Night Watch