David Attenboroughin juontama Planet Earth-luontodokumenttisarja on taattua David Attenborough-luontodokumenttisarjalaatua ja täten jos on yhdenkin aikaisemman taikka myöhemmän miehen tekosista kokenut ja tykännyt, pitää tästäkin. Onhan niissä eri dokumenteissa aina joitakin eroja, mutta vaikka painotus saattaa kallistua toiseen suuntaan tuolloin kuin tällöin, on esimerkiksi eläimistö enimmäkseen täältä päin katsottuna ns. eksoottista ja pysyttelee aika tutuissa valinnoissa, vaikkakin tiikerihain sijaan se voikin olla valkohai, tms. Näemme perinteiseksi muodostunutta tahtojen taistoa, elämää karuissa olosuhteissa kuten myös paratiisin rientoja, jättipuu kurkottaa ja pienimmistä pienin kukkanen lävistää maankuoren noustakseen kertomaan, että minäkin olen joku, huomioikaa minut. "I'M AS MAD AS HELL, AND I'M NOT GOING TO TAKE THIS ANYMORE!"
Kilpikonnia, syvän meren eläimistöä, haita, valaita, pingviinejä, isoja kissoja, elefantteja, henkeäsalpaavia maisemakuvia sekä valon että värien leikkiä aamukasteisilla lehdillä. Informatiivinen, mutta silti jotenkin jo kaikki kuultua.
Vaikka välillä jokin merimursu nyt repiikin pingviinin kurkun auki, sopii Planet Earth enimmäkseen siihen mihin minä mieluiten luonto-ohjelmia käytän: hienoa, kaunista, rentouttavaa, zen.
Noin 11 tuntia mukavaa olotilaa.
Hyvä musiikki.
Jenkkiversiossa kertojana Sigourney Weaver. Tämä ei ole jenkkiversio.
Tähdet: *****
Ps. Se on myönnettävä että jossain vaiheessa kun on tarpeeksi monta (ainakin kauneuteen keskittyvää) luontodokkaria katsonut, alkavat ne mielessä yhdistymään yhdeksi ja samaksi (vähän niin kuin kun katsot yhden Twilightin, olet nähnyt jo kaikki ja olet kovin pahoillasi siitä). Toki se auttaa jos dokkari keskittyy vain yhteen aiheeseen kuten vaikkapa delfiinien hakkaamiseen, mutta jos siellä hurmeen on joukossa edes hivenen nättiä vesilläliikkumiskuvaa on sitä kaikissa muissakin dokkareissa ja siten välillä meinaa unohtaa nähneensä jo jotain, jolloin vasta uusintakatselun ensiminuuteilla sen tajuaa. Siis kunhan on ensin ajatellut, että tämäpä tuntuu tutulta ja se tuntuu siltä koska on. Se ei ainakaan auta erottelemaan niitä seesteisempiä, useampaa eläintä/kasvia kuvaavia dokkareita, että niillä on aina samankuuloinen nimi. Planeettamme Maa kun ei olekaan Planeettamme Maa, vaan se on Planeettamme Maa.
Ja kävikin niin, että kun sain Planet Earthin katsottua loppun ja sammutin videomyllyn, niin hetken päästä luulin etten ollut niin tehnytkään, koska televiossa sattui pyörimään jokin toinen luontodokkari jonka hetken luulin olevan edelleen Planet Earth. Ei se kummastakaan huonoa tehnyt, mutta kaunis luminen vuorenhuippu on molemmissa kaunis luminen vuorenhuippu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti