Maija Mehiläinen on mehiläinen, joka haluaa elämältään muutakin kuin vain pelkkää työntekoa. Ilmeisesti suunnitelmissa on sosiaalipummius, sillä töitä hän ei tosiaankaan tee, mutta ei oikeastaan mitään muutakaan. Hän saattaa välillä sanoa haluavansa seikkailla, mutta pelkkä pihalle meno ei oikein oikea seikkailu ole.
Aivan kauhea kuvanlaatu. Kaikki on kuin rasvakerroksen alla ja roskia on enemmän kuin grillin edessä keskiyöllä. Onneksi piirros ja animointi ovat yksinkertaistettua jolloin heikko kuvanlaatu ei peitä alleen mitään merkittävää, mutta on tämä silti niin ruman näköistä, että eroa kuluneeseen videonauhaan ei huomaisi ja kauas jäädään siitä muinaisesta dvd-mainonnasta jossa hehkutettiin kuinka "this is dvd and this what dvd feels like..." IT FEELS LIKE SHIT! Joten mistään remasteroinnista ei kyllä ole kyse ja siten tässä on jälleen esimerkki siitä kuinka levyn tarjoama potentiaali heitetään hukkaan.
Maija Mehiläinen on niitä lasten piirrettyjä joita muistan hyvällä lapsuudestani ja jonkinlaisen vaikutuksen se silloin tekikin, koska tuolloin piirtelin omia Maija Mehiläinen-sarjakuviani. Joskin painottaen sotilasmuurahaisten temmellystä itse päähenkilöä enemmän (tein myös Aavesota-nimistä sarjakuvaa [ruutupaperille tietenkin] jossa Mauri Kunnaksen aavet ammuskelivat toisiaan musketeilla). Surku vain ettei niitä ole jäljellä, muutoin olisin pistänyt sellaisen esillekin. Nykyisten degeneroituneiden piirtämiskykyjeni vuoksi ei ole mitään syytä tehdä remakea, sillä ei se sama olisi kuitenkaan ja vanhan tyylin simulointi olisi valheellinen. Hassua tosin on se, etten kuitenkaan millään muista mikä muu kuin todella miellyttävä tunnuslaulu oli Maija Mehiläisessä niin hyvää ja nytkin kun katsoin nämä tämän boksin 26 jaksoa en saanut edelleenkään palautettua sitä mieleeni. Kun eihän näissä tunnu tapahtuvan yhtikäs mitään ja Maija itse on aika uskomattoman persoonaton ollakseen sarjan kantava voima, nuori mehiläistyttö jonka uteliaisuus ympäröivää maailmaan kohtaan erottaa hänen muista osaansa tyytyvistä työläisistä ja sitten hän jännittävimmillään suurinpiirtein vain tapaa beatrunoilijalta vaikuttavan kärpäsen joka ei tee muuta kuin lentelee ympäriinsä ja sitten Maija menee himaan, tekemättä mitään sivusta seuraamista suurempaa. Toisin sanoen ollakseen kyltymättömän tiedonjanon omaava seikkailijahahmo on Maija vain satunnainen ohikulkija jota emme opi tuntemaan, mutta joka saattoi huomata meidät kuin kuljimme kadulla toistemme ohitse sanomatta sanaakaan.
Mutta on tässä jotain, sillä miksi muuten joku lapsena piirtää Maija Mehiläinen-sarjakuvia ja aikuisena ostaa dvd-boksin... sarjakuvia... saksankielisen vinyylilevyn (Maijan krauttunnari kuulostaa siltä kuin jokin panzerkampfwagen vyöryisi ylitse).
Jos aiemmasta lapsuuden katselukierroksesta ei muista muuta kuin, että se oli kiva, mutta ei sisällöstä mitään kunnolla eriteltävää ja nyt tänään katsellessa näkee edelleen ihan kivan lasten animaatiosarjan joka ei ole mitenkään erityisen näyttävä, ei sisällä mitään mistä tarttua kiinni, eikä edelleenkään mikään muu kuin tunnuslaulu ole oikeasti kiinnostavaa, niin hitto, mikä se jokin on? Maija Mehiläinen on kiva, mutta sen sisältö on mitäänsanomatonta. Opetuksetkin ovat lähes poikkeuksetta ympäripyöreitä tyyliin, ajattelin että ihmiset ovat joko kivoja taikka ilkeitä, mutta huomasinkin että he ovat joko kivoja taikka ilkeitä, mutta eivät aina. Okei? Toki lapsena se kiva on yleensä riittämiin, mutta moni muukin on tosi kiva ja yleensä sen lisäksi vielä jollakin muullakin tavalla hyvä tai edes erilainen (Teletapit oli erilainen. Todella erilainen. Vähän niin kuin The Hills Have Eyesin mutantit-erilainen), mutta Maijaa katsoessani en näe sitä, enkä muista miksi ja mitä näin ennen. Jakso jaksolta huomaan ettei mikään jää mieleen (tästä syystä en voi sanoa jonkin jakson olevan erityisen hyvä, tai edes parempi saati huonompi kuin jokin toinen), mikään ei säväytä, mutta tapetiksi se on ihan sopivan harmitonta, huomaamatonta, olematonta ja siten ehkä jotenkin hyvää. Vai onko? Mitä mielipeliä Maija oikein pelaa! Tässä ei tunnu olevan mitään erityisen huonoa, ei hyvääkään, eikä oikein mitään muutakaan. Maija ei ole mikään luonnonvoima kuten ähkivä tuuli, vaan rasvatyyni joka päättää ottaa rauhallisesti ja nukahtaa riippumattoon kirja kasvoillaan. Tätä kyllä katsoo mielellään, mutta ei oikein tiedä miksi.
En ole lukenut kirjaa johon tämä animaatio pohjautuu, mutta se kieltämättä kuulostaa mielenkiintoiselta ja niin kovin erilaiselta:
"Maija syntyy mehiläispesän sisäiseen murrokseen ja nousee kansallissankariksi herhiläisiä vastaan käydyn sodan aikana.
Osa mehiläisistä on lähdössä pesästä perustaakseen uuden siirtokunnan, koska mehiläisiä on liikaa yhteen pesään. Maija kyseenalaistaa oman tehtävänsä pesässä ja varoituksista huolimatta lähtee pesän ulkopuolelle..."
THX-11maijamehiläinen?
Kenties se jokin onkin lähtöisin kirjasta, joka kaikesta animaatiosarjan väsyneen pehmeästä kiltteydestä huolimatta on edelleen siellä verenkierrossa. Kuten yskänrakkula. Siellä se lymyää.
Tämä kiehtoo minua samalla tavalla kuin se, että yksi kollegani ottaa kahvihuoneessa aina ruokailun ajaksi kaksi margariinipakettia pöydälle, ottaa rasvaa sen verran kuin yksi tai kaksi leivänsiivua vaatii päällensä ja ruokailun päätteeksi pistää molemmat paketit takaisin jääkaappiin, sillä kumpikaan ei ollut alunperinkään vaarassa loppua kesken. Miksi?
Tähdet: kolme?
2 kommenttia:
Aavesoturit kuulostaa kiehtovalta. Äkkiä tekemään leffaa siitä...
Buddykomedia jossa Aku Hirviniemi paritetaan Jackie Chanin kanssa. Ka-ching! Ja kassakone huutaa.
Lähetä kommentti