Eli Barracuda - the Lucifer Project, tai Barracuda - The Sea Horror.
Mutta miten olisi Barracuda - Tappajahai?
Yliopistolaiset ovat ottamassa vesinäytteitä, mikä ei paikallista rosvoparonia, Papa Jackia (Bert Freed) ilostuta, sillä hän on järjestelmällisesti syytänyt tehtaansa saasteet jokeen. Professori Canfield (Wayne Crawford) aikoo kuitenkin paljastaa kaikelle kansalle, että tämä teollisuusmagnaatti on paha, paha, paha mies. Hän on. Tietenkin hän on myös suuri työllistäjä ja tällöin on ihan sama kuinka väkevää vettä Canfieldilla on koeputkissaan, koska kukaan ei pysty, uskalla tai halua vastustaa Papa Jackia. Sheriffi Williams (William Kerwin) on kyllä tosi jees tyyppi, että on hänestä apua kunhan todisteet ovat vedenpitävät. Lisäksi sheriffin tytär Liza (Roberta Leighton) on sitten se Canfieldin romantiikan kohde.
Vedessä tosiaan on jotain joka tekee ihmisistä kiukkuisia, mutta etenkin se suuttuttaa siellä eläviä barracudia, jotka sitten tappavasti hyökkäilevät ihmisten kimppuun.
Kun ensimmäinen ruumis ajautuu rantaan oletetaan kyseessä olleen haihyökkäys, mutta onneksi se naurettavuus nauretaan pois. Ha ha ha ha ha! Hän hukkui. Siksi rantaan ajautuikin pelkkä pää, koska vedellä täyttyneet keuhkot repivät pään irti?
Williamsin ja Canfieldin varoitukset kaikuvat kuuroille korville, joten sheriffi ja tiedemies joutuvat keskenään lähtemään tappavan vesieläimen perään. Jep, näin on asian laita.
Mutta hei, onhan tässä sentään eri syy sille miksi kala tappaa: veteen on kaadettu ainetta jolla on tarkoitus laskea verensokeria.
Alussa jonkinlaisella hillbillyhuumorilla ryyditetty Tappajahai-kopio on nimenomaan sitä, eli jo tehdyn toisinto ja siten ei omaa juuri mitään uniikkia (edes siitä huolimatta, että fokus on lopulta vesilläolon sijaan ihmismetsästyksessä), varsinkaan kun se huumoripuoli tehtiin jo onnistuneesti Piraijassa (jonka ohjannutta Joe Dantea kosiskeltiin tämänkin tekoon. Mikä kertonee Barracudan pyrkineenkin Tappajahaita kevyempään ilmaisuun). Joskin se huumori näkyy vain elokuvan alkupuoliskolla, sillä puolestavälistä eteenpäin loput on vakavaa perustrilleriä jossa ei muuten enää eksytä lähellekään vettä. No joo, ehkä se tosiaankin on erilaista, että vesipetoeläinelokuvassa unohdetaan vesi ja pedot.
Mukana on ns. halpakopiolle tuttua kehnoa näyttelemistä, kehnoa editointia ja kehnoja erikoistehosteita ja toki Barracudan viehätyksestä osa tuleekin juuri niistä, mutta pelkkä vesieläinlajin vaihtaminen toiseen ei muuta sitä tosiseikkaa, että tämä on jo nähty. Ja kuten historia sekä tulevaisuus ovat osoittaneet, näimme ja näemme sen vielä monta kertaa. Paremmin taikka huonommin, mutta yleensä huonommin. Siinä sarjassa Barracuda yltää kylläkin juuri ja juuri keskitasolle, mikä on lähes hyvä asia, mutta silloinkin sitä melkein löytää suurimman kicksit elokuvaa edeltäneistä mainoksista: Soda Stream, Super Mario Bros. 3-peli, The Legend of Zelda- ja Captain N-animaatiot.
Mutta niitäkään tuskin näkee muualla kuin elokuvan ikääntyneessä kasettiversiossa.
Kuten aina näiden elokuvien kanssa, kansikuvavaihtoehdot vaihtelevat makeista upeisiin ja etenkin tuo toinen oikealta on todella hieno. Jep, se joka ainoana paljastaa totuuden Barracudan kumipetokaloista.
Tähdet: **
2 kommenttia:
Kansi on edelleenkin hieno.
Parhautta
Lähetä kommentti