maanantai 15. elokuuta 2016

DVD-Fireplace (2006)

Ulkona on kylmä, sisällä ei. Takkatuli tai ainakin sen simulaatio lämmittää (mieltä jos ei muuta), palavien puiden rätinä luo rentouttavaa ambienssia ja sitä uppoutuu ajatuksiinsa. Kuten miksi kun julkaistaan valokuvia ihmisistä ja tässä tapauksessa naisista jotka eivät ole muotimaailman käsityksen mukaisissa mitoissa taikka heillä on jokin idioottien silmissä rumentava piirre kuten liikuntavamma, niin aina jotkut menevät tällaisen uutisen kommentteissa ensimmäiseksi kritisoimaan sitä kuinka valokuvattavat henkilöt ovat alusvaatteisillaan tai että ylipäätään on pitänyt kuvata ihmisiä näyttääkseen heidän ulkonäköään. Ts. paljas pinta ei ole sielu ja vastaavaa:
Itsekin pidän sitä ajoittain turhauttavana, että aina (no ei aina, mutta hyvin usein) kun jotain asiaa halutaan ajaa eteenpäin ja etenkin ihmiskehoon liittyvää sellaista, turvaudutaan juurikin johonkin puolialastonkalenteriin, tms., ja samalla puhutaan ruumiin sijaan siitä sielusta, kun eikö muuta keksitä kuin iänikuiset alusvaatekuvat? Toisaalta kun kerran kuviin valitaan ihmisiä joilla ei ole oikeasti syytä hävetä vartaloaan taikka itseään muutenkaan, ja tahdotaan korostaa juuri sitä seikkaa, että vaikka mediakuva saattaakin antaa ymmärtää ainoiden ihmisten jotka ansaitsevat huomiota olevan jotain Kardashianeita taikka nollakoon kylkiluuttomia niin miten muutenkaan se tuotaisiin esille kuin kehoa esittelevin valokuvin? Ja silloin nimenomaan alusvaatevalokuvin jotta se luonnollinen kauneus ei jäisi käsitykseen että jotain oli piilotettavana/hävettävänä.
"Onko sielu ja vartalo nykyään sama asia ?"
Eivät varmastikaan, mutta miten kuvaat edes symbolisen sielun ilman vartaloa, silloin kun aiheena on muodoiltaan erilaiset ihmiset jotka eivät ole samalla tavalla muka hyväksyttyjä juuri kehonsa, ei sielunsa vuoksi?
"Miten alusvaatekuvat liittyy sieluun...?"
Eivät kai mitenkään, mutta miten takki ja pitkäthousut liittyisivät sen enempää sieluun? Tätä ajatellen täysin paljas olisi rehellisintä ja aidointa, mutta sehän se vasta sieluttomat suututtaisikin.
"Keksisköhän joku ulkonäön merkityksen vähentämiseen muunkin konstin kun valokuvauksen? Se on paitsi banaali ja heti unohtuva, myös vähän ristiriidassa tavoitteen kanssa."
Ulkonäön merkityksen käsitteellinen muutos voidaan tehdä vain ulkonäköön liittyvin seikoin. Jos tahdotaan osoittaa ettei iso nenä ole ruma, ei se riitä kuinka joku sanoo sen, jos emme näe ettei se ole ruma. Ulkonäkö kun nimenomaan on se kirjan kansi ja se on juuri tuollaisten valopäiden tehtävä tajuta, että kannen alta löytyy yleensä se todellinen sisältö, eikä jäädä jumittamaan siihen isoilla kirjaimilla olevaan Stephen Kingin nimeen.
Miksi aina kun joku edes harkitsee jotain hyvää, on siellä se mätämuna joka tahtoo pilata sen kaikilta. Mielipiteitä on yhtä paljon kuin persereikiä, mutta miksi jälkimmäisiä tuntuu olevan enemmistö? Vaikka nuo esimerkit ovatkin aika laimeita, ovat ne silti masentava osoitus siitä ettei mikään ole koskaan hyvä. Ollaan sitten suosiolla harmaita, väsyneitä ja masentuneita. Pahoitetaan mieli aina ja ikuisesti, ja varmuuden vuoksi heti ettei vahingossakaan kukaan olisi onnellinen.
Sitten mieli harhailee muualle ja sitä tuumii, että tulinpas tänään hyvällä tuulelle siitä kuinka Pokémon-jahdissa ollut pikkulapsilauma innostui nähdessään Batman-logolla varustetun paitani. Se on vain paita jossa on suosittuun sarjakuvahahmoon liittyvä kuva ja silti se on jotain enemmän. Se on yhteenkuuluvuuden symboli. Minä en ollut siinä tilanteessa vain minä, eivätkä he olleet vain he, vaan me olimme me.
Olisimmepa me sitä useamminkin sen sijaan että vetäisimme pultit aina kun joku koettaa olla iloinen.

Hei, tämä dvd sisältää tunnin verrran (takakansi väittää pituudeksi 45 minuuttia) kuvaa loimuavasta takasta. Puuta, tulta, ei muuta.
"Ei vaadi puutöitä eivätkä puut pala loppuun."
Kuva elokuvasta Sunshine (2007),koska miksipä ei.

Tämä ei ilmeisesti samasta juonesta ja päähenkilöistä huolimatta ole remake aiemmasta liekehtivästä elokuvasta josta kirjoitin: Aito takkatuli. Tai sitten se on. Hitto, se voi olla vaikka täsmälleen sama video vain dvd-formaatissa, mutta ainakin tässä tapauksessa ääniraidoiksi voi valita joko pelkän tulipoksahtelun taikka sitten klassista musiikkia. Suosittelen edellistä, sillä vaikka jälkimmäinen on ihan miellyttävää, on se pelkkä tulen ääni huomattavasti rentouttavampaa. Muutenkin jokin klassista huuruisempi musiikki soveltuisi paremmin chillaukseen kuin grillaukseen.
Niin ja ei tämä sama takkatulielokuva ole kuin se Aito takkatuli, vaikka hyvin samanlaiselta vaikuttaakin. Aidon takkatulen lopetus zoomauksineen oli parempi ja siinä sentään puut paloivat käytännössä loppuun, kun taas tämä aloittaa loopin tunnin kohdalla jolloin ollaan kuin matkalla Shell Beachille. Kaupungista ei ole ulospääsyä.

Tähdet: ****

6 kommenttia:

Franco kirjoitti...

Sitten on vielä erilaiset `akvaario`-vhs:sät/dvd:t. Mulla on jossain `kätköissä` muistaakseni yksi akvaario-dvd. Kalojen liikehdintää ja pulputusta kautta jotain musiikkivalikkoa. Jotain ambientin tapaista taisi ainakin olla. Ja ehkä sitä iänikuista klassista, varmaankin myös. Taisin katsoa kerran, en päässyt samoihin sfääreihin ja säväreihin kuin takkatulivideoissa.
Mulla olikin jonkin aikaa `näytillä` tv-pöydän toisella puolella takkatuli-dvd ja toisella puolella tämä akvaario. Mutta jäivät sitten kasojen alle ja lopulta pois pöydältä..

...noir kirjoitti...

Petollinen elokuva, sillä jaksoluetteloa ei ole, ruudulle ei saa laskuria, kelaaminen ei onnistu ja tunnin jälkeen se alkaa alusta, joten jos ei huomaa soittimen laskurin nollaantumista taikka sitä hetkeä kun kaikki alkaa alusta, saattaa takkaa tuijottaa koko ikänsä. Toista itsellesi: se on vain elokuvaa, se on vain elokuvaa....

Tuoppi kirjoitti...

Kais paahdoit vaahtokarkkia ja lauloit Row, Row, Row Your Boatia kolmiäänisesti tämän videon äärellä?

Aku Hirviniemellä oli erään tiedon mukaan pikkurooli tässä, mutta se leikattiin ajan säästämiseksi poikkee.

Waltsu kirjoitti...

Olen ajanut hiukseni harmaiksi ja kiehauttanut vereni tulikuumaksi ajatellen joidenkin ihmisten (kaverin sanoin) "suppeutuneisuutta" - en kerta kaikkiaan ymmärrä, miten jonkun toisen ilo, onni ja ylipäätänsä elämä on keneltäkään toiselta millään lailla pois.

Onkos sinulla tai Tuopilla muuten mitään mietteitä nyt Sami Hedbergin roolituksesta Suomen Konttori-sarjaan?

...noir kirjoitti...

Tuoppi, eiköhän se hirviniemipuutos korjata jollain jatko-osalla kuten Luokkakokous 3: takkatuli.

Mistä aasinsiltana sinne Hedbergiin.

Sami Hedberg on ihan hyvä viihde-esiintyjä ja siten ymmärrän hänen miellyttävän suurta osaa kansasta, mutta huumoriltaan ja ikävä kyllä suosioltaan hän on aika masentava osoitus siitä kuinka suomalainen komiikka on tuomittu ikuisiksi ajoiksi olemaan jotain uffaffaata, kylä lähteetä ja Jope Ruonansuuta. Tai kuten Pekko Aikamiespoika asian ilmaisisi: "tsaa!" Joten humoristina hän ei ole mieleeni, ellen sitten satu olemaan pahassa humalassa. Valitettavasti en juo alkoholia, joten jonkun on sujautettava jotain muun juoman sekaan jotta Hedbergin komiikka toimisi. Kuitenkaan minulla ei ole mitään sitä vastaan, että Hedberg on Gervaisin/Carellin roolissa Suomen konttorissa. Osittain koska toivon mukaan vaikka Hedberg onkin palkattu juuri itsensä (ja myönnetään se kaikki, hyvin kaukaa haetun yhteneväisen ulkonäkönsä Gervaisin kanssa [ts. se suunympärysparta ja tanakka olemus]) vuoksi, ei hän kuitenkaan esittäisi itseään ja omaa komiikkaansa, vaan Konttorin huumoria ja osittain koska en ole seurannut niin britti- kuin jenkkikonttoriakaan paria minuuttia kauempaa, niin en välitä, koska en varmaan katso kotimaistakaan versiota. Se tosin täytyy todeta, että minusta on naurettavaa kuinka taas ollaan menty ostamaan oikeudet tehdä kotimainen versio jostain tv-ohjelmasta kun vastaavalla kuivalla huumorila on tehty jo samankaltaisia kotimaisia ohjelmia ja vieläpä sellaisia joilla oli selvästi oma ideansa mukana (esim. W-tyyli) ja tälle Suomen konttorille ennustan mahdolista suosiota vain Hedbergin nimen vuoksi, mutta samalla uskon kohtalona olevan Saturday Night Live suomalaisittain. Joka käytännössä oli sama kuin jokin Putous, mutta hei, nimi oli sentään eri. Ja ei huolta, jos ei Suomen konttorin vakikalustoon kuulu Putouksista ja kopioistaan tutut esiintyjät, niin he tekevät varmasti vierailuja siellä. Aku Hirviniemi on KOPIOKONEKORJAAJA!

...noir kirjoitti...

Miten hiukset ajetaan harmaiksi?