torstai 4. elokuuta 2016

Dracula Untold (2014)

Dracula Untoldin moninaiset julisteet tuovat mieleen jonkin toisen lepakoihin oleellisesti liittyvän hahmon elokuvan, mutta en millään saa mieleeni minkä:

Mikäköhän tässä Dracula Untoldissa on oikeasti sitä aiemmin kertomatonta, kun jo tullessamme aikamerkkiin 2:10 on montaasin muodossa kerrottu tarina pojasta josta kasvaa suuri pelätty soturi ja lopulta ruhtinas Vlad Seivästäjä (Luke Evans), ja täten jäljelle toki jää se itse Draculaksi muuntumisen osuus, mutta jos kerran parissa minuutissa on koko historia ennen vampyrismia tuotu esiin niin miten se loppu aika täytetään? Näemmekö Vladin kokeilut puhelinmyynnissä, yritykset ja epäonnistumiset opiskeluiden suhteen, ja varmasti mukana on miehen frisbeegolf-harrastuksen aloittaminen ja toteaminen ettei se ole hänen alaansa. No, neljä minuuttia myöhemmin Vlad on jo tavannut ensimmäisen vampyyrin ja jälleen montaasin muodossa meille esitellään mikä vampyri on ja tässä vaiheessa kaikki on tuttuakin tutumpaa kamaa. Okei, olen aika kyyninen, sillä tokihan tällä Untoldilla on jotain kerrottavanaan mitä ei ainakaan yleensä Dracula-tarinoissa esiinny. Vladilla kun on perhe, eli vaimo ja muksuja, ja luonnollisesti maineestaan huolimatta hän on lempeä aviopuoliso ja isä jonka kanssa kuka tahansa lähtisi opettelemaan pyörälläajoa. Onhan tämä perheen kanssa esiintyminen jotain tavallaan erilaista, mutta ei sitä silti oikeasti kuitenkaan, sillä onhan näitä Vlad-tarinoita nähty joissa koetetaan kertoa ihmisestä ennen demonisuutta ja monessa suoraan Draculastakin kertovissa elokuvissa on osuudet joissa ennen hampaiden kasvua hänellä on lempeän rakkauden kohde ja täten elämää muuallakin kuin verisissä taisteluissa. Mitään oikeasti kertomatonta ei siis tunnuta kertovan ja täten sitä olisi toivonut mukaan vaikkapa paljastusta siitä minkä kirjan Vlad viimeksi on lukenut ja millaista musiikkia hän kuuntelee (epäilen sen olevan Adele).
No kuitenkin, ruhtinas Vlad on onnistuneesti suojellut kotimaataan ilkeiltä turkkilaisilta, mutta nyt taisteluiden tauottua miehen epäillään seestyneen sen verran pahasti, että viholliset nostavat jälleen päätään ja Vlad huomaakin tarvitsevansa terhakkaampaa apua kuin mitä maalliset voimat voivat tarjota. Siispä hän palaa elokuvan alkupuolella nähtyyn luolaan jossa
tietää F. Murray Abrahamin näköisen vampyyrin (Charles Dance) asustavan ja tekee sen kuuluisan Faust-sopimuksen. Vladista tulee siis Dracula ja uusilla voimillaan hän potkii kaikkia kankuille, mutta voi, miten vastustaa uutta elämää ylläpitävää verenjanoa kun vaimon sekä lasten kaulatkin näyttävät kovin herkullisilta. Ja sitten tulevaisuudessa pitäisi vielä tapella sen luolavampyyrinkin kanssa.

Dracula Untold on vähän turhan rohkea nimi elokuvalle jonka suurin muutos aiempiin on päivitetyt efektit, jotka nekään eivät juuri eroa esimerkiksi Hugh Jackmanin tähdittämästä Van Helsingista ja siitäkin on jo 12 vuotta. Toki myönnettäköön, että Dracula-tarinoiden suhteen uusi on varmasti aika vaikea toteuttaa, sillä miljoonissa (no, ei niitä oikeasti ole kuin joku 38000) vampyyritarinoissa on kerrottu kaikki mahdollisen kenkämerkistä luomien lukumäärään ja täten melkein joutuu toteamaan, että Stephenie Meyerin Twilight-tarinat olivat enemmän uuden oloisia kuin Dracula Untold. Mielummin kyllä sanoisin viimeisen todella uuden vampyyritarinan olleen Abel Ferraran The Addiction, vaikka välillä tuntuu että se kunnia pitäisi antaa Martinille.
Tosin Twilightin ns. uusi asia taisi olla romanttisuus sekä seksuaalinen herääminen, mutta Draculahan on aina ollut klassisista kauhuhahmoista romanttisin ja hänen kertomuksissaan on lähes poikkeuksetta seksuaalisuutta ja nimenomaan omista siveellisistä kahleista vapautumista. Joten ei Twilight oikeastaan tehnyt mitään uutta, kunhan vain toteutti sen vanhan todella nynnysti ja laskelmoidusti. Twilight-saaga kun on elokuvien nigerialaiskirje ja tietojenkalastelu jota jokainen sinisilmä jakaa Facebookissa ja ihmettelee sitten kun Ikea-lahjakortteja ja ilmaisia läppäreitä ei tulvikaan ovista ja ikkunoista. Toisaalta sen The Addictionin muka uusi idea oli AIDS-vertaus ja sekin tuli esille jo Veren vangeissa, joten siinä meni se sen elokuvan uusi idea. Tällä tahdon vain sanoa sen, että kenties varsinaisesti sellaista uutta jota ei olisi jossain muodossa aiemmin kerrottu ei olekaan olemassa, koska kaikella on esikuvansa ja lähtökohtansa, joskus hyvin identtinenkin sellainen, mutta sellaisen ei siten siksi saisi antaa olla ainakaan aina este elokuvasta nauttimiselle. Joten väliäkö sillä onko kyseessä uniikki tarina, kunhan se vain esitetään hyvin ja itseensä uskoen. Siltikin olen sitä mieltä, että jos väität jo nimessä kertovasi jotain ennenkuulumatonta, niin tee se, tai muuta nimesi. Älä sano myyväsi kaikkia muita halvemmalla jos et pysty niin tekemään, äläkä väitä olevasi paras jossakin jos et pysty osoittamaan sitä. Ole vain niin hyvä kuin oikeasti olet. Onhan siellä Dracula Untoldissakin jonkinlaista pientä yritystä ja toki olin tyytyväinen siihen, että elokuva pysyttelee siellä menneessä ajassa, jolloin Dracula on edelleen kansanjohtaja eikä yksin kulkeva hahmo, vaikka tietenkin siellä pedattiin jo sitä kuinka hänestä tulee se kuluneesti tuttu kaikkien ihmisten kauhu ja siten kaikkea muuta kuin sankari. Joten sen näkee jo mihin kakkososa on kulkemassa ja viimeistään sen kohdalla se Untold pitäisi jättää tittelistä pois. Tällaisena Dracula Untold on ihan viihdyttävä nykytyylin (ts. ihan sikana suureellisia tietokonetehosteita ja ei juuri muuta) toimintahirviöelokuva ja joo, kyllä se aika hyvin pitää itsensä kasassa sen 90 minuuttia jonka kestää, mutta ei siinä ole mitään mitä et olisi nähnyt Van Helsingin ja Coppolan Draculan yhdistelmänä. Dracula Retold olisi täten ollut kuvaavampi nimi. Eikä se mitään, kyllä tämän kerran katsoo. Onhan siinä paljon isoa ja vähän isompaa, ja se riittää kunnes vuoroon astuu se seuraava Dracula joka on taas vähän isompi. Ja vaikka lähes poikkeuksetta se isompi tarkoittaakin visuaalista antia ja sen seurauksena tarinallista kuivuutta, niin ollaanpa rehellisiä, Dracula Untoldin kaltaisiin elokuviin kuuluu olennaisena osana Yngwie Malmsteen: "How can less be more? It's impossible. More is more"
Mihin liittyen vaikka pidänkin loppuratkaisua (en ns. lopputwistiä, tms. joka on sellainen jatkuu seuraavassa osassa-temppu) hieman umpikujaan ajautumisesta perääntymisenä ja sanojen syöntinä (vrt. se olikin vain unta-tyylinen idea) niin onhan se aika hiton makean näköinen efektimassacre.

Untoldin alkuperäinen nimi oli kuulemma Dracula Year Zero ja vaikka sekin kuulostaa korvaani hölmöltä, en kenties olisi jumittanut siinä nimiasiassa niin pahasti jos tuota olisi käytetty lopullisessa tuotteessa. Olisivat tehneet niin, että tämän nimi olisi ollut Vlad Tepes tai jotain vastaavaa ja seuraavan osan Dracula.
No okei, sen kakkosen pitäisi olla Dracula and the Chipmunks: The Squeakquel.

Niin ja uskoakseni en ole ainoa jolle tuli mieleen Castlevanian uudemmat versiot:

Tähdet: **

2 kommenttia:

Tuoppi kirjoitti...

Miksi tekijät eivät palkanneet F. Murrayta, jos kerran hänen näköistään vampyyria tarvittiin? :D

...noir kirjoitti...

Vielä tarkemmin luolavampyyri näyttää F. Murray Abrahamilta Star Trek: kapinassa.