The Sacrament (2013)

Patrickin (Kentucker Audley) sisar Caroline (Amy Seimetz) on taistelussaan huumeriippuvuutta vastaan hakenut apua eräästä uskonkultista ja muuttanut siksi keskelle metsää osaksi heidän kommuuniaan. Patrick haluaa tavata sisarensa ja siihen tarvitaan tietenkin avuksi joitakin viraalivideoita tekevät ns. uutistoimittajat, koska pitäähän se jollakin tavalla varmistaa tapahtumien muokkaaminen näkemäkseni elokuvaksi ja tekemällä toimittajista youtubettajat perustellaan se että toteutus voi olla found footagea. Kenellekään tuskin tulee tässä vaiheessa yllätyksenä, että jotain pahaa tulee tapahtumaan sillä onkohan koskaan edes tehty mitään uskonkulttielokuvaa joka kuvaisi aihettaan positiivisessa merkityksessä, kun jopa pelkästään tavallisten kristillisten ryhmittymien omat kiltit opetukselliset elokuvat ovat vähintäänkin hieman puistattavia niiden laput silmillä-asenteensa vuoksi, mutta tässä vaiheessa ei Patrickilla ole mitään syytä vielä olettaa edessä olevan mitään sellaista joka vaatisi avuksi tukiryhmää, eli tässä tapauksessa näitä nettitoimittajia. Samapa tuo, ehkä Patrick on vain katsellut samoja elokuvia kuin minäkin.
Tottakai heti metsän siimeksessä olevaan leirikeskukseen päädyttyään triomme huomaa aseistetut vartijat ja luonnollisestikin kaikki yhteisön jäsenet ovat alun normaaliuudesta sekä sukupuolesta riippumatta jotain Stepfordin vaimoja, mutta sehän on ymmärrettävää sillä uskonjohtajana toimiva nimimerkki Isä (Gene Jones) taitaa hurmoksellisen puhumisen lahjan joilla kietoa kaikki lonkeroihinsa. Tuttuun tapaan kun tälläiseen paikkaan saapuu niin sieltä voi poistua vain yhdellä tavalla, mutta tällä kertaa ei taidakaan Xenu auttaa korkeammalle tasolle nousussa.

Aiemmasta Stepfordin vaimot-huomautuksesta huolimatta The Sacrament esittää kulttinsa hahmot vähemmän lautassilmäisinä nolla-ajatuksellisina hymyzombeina kuin valtaosa samankaltaisilla tarinoilla tehdyistä elokuvista ja se tuo elokuvan ihmisiin onnistunutta aitoutta. Samalla heidän tavallista enempi normaaliuutensa tekee tunnelmasta hieman tarkoituksenmukaisemmin epämukavan kun sitä odottaa selvempää pöpeyttä, mutta käkikellopäiden sijaan kohtaakin henkilöitä joilla tuntuu olevan asiat oikeasti hyvin, tietäen kuitenkin jo pelkän lajityypin huomioiden, että jossain vaiheessa alkaa se David Koresh-meininki. Suurelta osin tässä mukavuuden petollisuudessa onnistutaan myös kiitos itse johtajaa esittävän Gene Jonesin, joka esittää roolinsa kiihkoilematta, ilman julmia katseita taikka täriseviä nyrkkejä ja olemalla siis kuin jonkinlainen Tom Bosley-versio Jim Jonesista.

Varsin hyvä on myös Carolinea esittävä Amy Seimetz ja erityisen vakuuttava hän on kohtauksessa jossa päättää veljensä kohtalosta.
Nämä jokamieskeskiluokkaisuudet karisevat tietenkin jossain vaiheessa pois ja elokuva muuttuu siksi kuolemaa täynnä olevaksi psykoiluksi jota alussa odottikin, joka onkin hieman latistavaa sillä uskoisin The Sacramentin olevan tehokkaampi kauhistelussaan jos se olisi pysynyt jonkinlaisena hieman staattisena tavanomaisuutena loppuunsa asti, jättäen siten mieleen kytemään ajatuksen siitä kuinka ehkäpä skeptiset ateistit sittenkin kulkevat vain kohti varmaan tuhoa ja vastaus eheään onnelliseen elämään löytyy The Sacramentin kuvaamasta kultista.

“Life is not the opposite of death.

The opposite of death is birth.

Life is eternal”

- Eckhart Tolle

Kuitenkin The Sacrament tosiaan vaihtaa kesken matkaansa kaistaa ja päätyy niihin tavanomaisempiin ratkaisuihin, jolloin tekijätietojen varoitus Eli Rothista kannattaa ottaa vakavissaan vaikka Ti West tekeekin parhaansa pitääkseen tuon pahuuden loitolla. Ei The Sacrament huonoksi muutu ja elokuva pysyy varsin onnistuneen realistisena loppuunsa saakka, mutta olisi se voinut odotetun päätöksensä sijaan olla enemmänkin ihon alle porautuva.

Huomattavasti parempi uskonkultin vaikutuksen kuvaus kuin Holy Smoke.

Tähdet: ***
The Sacrament