The Evil Below (1989)

Viinalle sopivasti perso Max (Wayne Crawford) järjestää turisteille kalastusmatkoja paratiisisaarilla ja miksi ihmeessä tässä soi koko ajan sellainen halloweenmainen uhkaavasti sykkivä musiikki kun nytkin Max vain chillaa baaritiskilla ja nyt puolestaan pokaa söötin naisen. Tämän pitäisi olla omaa rauhaisaa aikaa, ei orastavaa sydäriä. Okei, se nainen kyllä purskahtaa itkuun kun Max vie hänen vuoteeseensa joten kenties se musiikki on sittenkin soveliasta. No kuitenkin, aamun koittaessa Max tapaa uudemman kerran tuon saamisen naisen, Sarahin (June Chadwick) ja tämä täti haluaa palkata Maxin veneilemään jotta hän itse pääsisi sukeltelemaan El Diablo-nimisen hylyn luokse. Siellä kun saattaisi olla suuri aarre noudettavissa. Sarah saa houkuteltua rahapulassa olevan Maxin osallistumaan aarteenetsintään muutoinkin kuin ruoria kääntämään, mutta liekö se kannattavaa sillä samaisen aarteen kannoilla ovat likaisiin temppuihin kykenevät modernit piraatit ja vaikuttaisi siltä, että aarre on vieläpä kirottu ja sitä suojelee jokin epäinhimillinen yliluonnollinen mörökölli.
Takakansi puhuu yliluonnollisesta ja minä lisäsin tehokeinona epäinhimillisen. Ehkei se ole epäinhimillinen saatikka edes yliluonnollinenkaan. Mörököllikin on kaukaa haettu.

Toinen Crawfordin ja Chadwickin yhteinen elokuva, Quiet Thunder osoitti ettei näiden kahden tulisi tehdä yhteistyötä, tai ainakaan sellaista joissa tarkoitus olisi esittää jonkinlaista sähköä heidän välillään. Edes Neon 2 ei suostuisi esittämään laulua heidän välisestään kemiasta ja silti he ovat tehneet yhdessä ainakin neljä elokuvaa. Crawford on muuten tehnyt ainakin neljä elokuvaa myös yhdessä William Kattin kanssa, joten elämme taas veitsenterällä.

Sekä Quiet Thunderissa että tässä The Evil Belowissa Crawfordin roolinimenä on Max, mikä on varsin sopivaa sillä hän tuntuu esittävän molemmissa elokuvissa täsmälleen samaa hahmoa. Ei hyvin, mutta esittää kuitenkin. Siispä hän on löysäilevä, nopean rikastumisen perässä oleva muka hurmuri joka käy naispääosan hermoille, mutta joka lopulta selviytyy jonkinlaisena voittajana niin sekä rahassa että rakkaudessa. Samoin Chadwick vaikuttaisi olevan aikalailla toistamiseen samassa ylemmän luokan roolissa, joskin tällä kertaa hieman vähemmän hienohelmana, mutta edelleen kyseessä on se itseään syystäkin miessankaria parempana pitävä neitokainen joka lopulta oppii huomaamaan kuinka Crawfordin esittämä moukka onkin parasta maailmassa ja siksi voi maistaa hieman slummia.
Hahmoyhtäläisyyksien ohella The Evil Below vertautuu Quiet Thunderiin myös siten, että molemmat ovat hemmetin kömpelöitä elokuvia joissa kaikki vaikuttaa purkitetun ensimmäisellä otolla ja rytmitys on energistä kuin kuolleella ameeballa.
Se vääränlainen musiikin käyttökin on samanlaista kuin Quiet Thunderissa.
Hyväksi tätä ei siis kutsuisi edes Crawfordin äiti, mutta ei The Evil Below kaikesta kompuroinnistaan huolimatta ole aivan Quiet Thunderin kaltaista unilääkettä. Sellaista tajunnan rajamailla huojuntaa kylläkin, mutta ei silkkaa pimeyteen vajoamista. Kirottu hylky, piratosit ja sukellus pumpuliin tarjoavat ainakin häivähdyksen aihetta kiinnostua tästä jännäristä, mutta valitettavasti ne paremmatkin hylkysukellushetket tuovat vain mieleen Peter Yatesin Syvyyden saalistajat ja vaikka se ei nyt mikään maata mullistava taikka vettä kunnolla loiskiva elokuva olekaan, niin vertailussa se on kuin kaikista kirkkain jalokivi, eikä täten The Evil Below osoita lopulta muuta kuin samanlaista ponnetonta imitointia kuin mitä Quiet Thunder suoritti eri suuntaan.

Vesiaiheiseksi elokuvaksi tässä vietetään aivan liian paljon aikaa kuivalla maalla.
Eikä siellä edes puhuta vedestä.

Tähdet: *
The Evil Below