tiistai 2. heinäkuuta 2013

Leopold 2 (?)

Osa varmaan muistaakin tämän Leopold-kasettijulkaisujen sarjan, sieltä oliko se nyt 80-luvun loppupuolelta. No, kauan siitä kuitenkin on aikaa. Pirun huonosti löytyy Leopoldista mitään tietoja ja kun tässä Leopold 2-kasetissakaan ei ole mitään vuosilukumerkintöjä, taikka muutakaan paljastavaa, niin aika aukkoiseksi informaatio jää. Minkä vuoksi en pysty kaikkien mukana olevien piirrettyjen kohdalla kertomaan edes oikeaa alkuperäisnimeä, sillä joidenkin kohdalla se menisi täysin arvauksen puolelle. Kyseessä kuitenkin oli Pätkiksen kaltainen ilmiö, jossa yhden nimen alle oli koottu erinäisiä piirrettyjä ja tälläisiähän löytyi tuolloin kaseteilta paljon etenkin Disneyn ja Warner Brosin puolelta, joissa tietenkin pysyttiin vain oman tuotannon parissa.
Leopold, eli "yli 200 vuotta vanha ja ainakin 300 kg painava" lohikäärme toimi kaseteilla juontajana, joka sitten puheli niitä näitä ja esitteli alkavan piirretyn, jotka sitten olivat yleensä hiukan alle 10 minuuttisia lyhytanimaatioita.
Leopold jäi penskana elävästi mieleeni, mutta ei niinkään kaseteilla olevien piirrettyjen vuoksi, sillä vaikka tätä kakkoskasettia katsoessani muisti palailikin pätkittäin, niin en todellakaan omannut mitään mielikuvia siitä mitä animaatioita kasetti sisälsikään. Parhaiten mieleeni oli porautunut linnassa elävä juontajalohikäärme joka lauloi:
"Olenko mä kala vai olenko mä kärme, se on kova pala kun savusta mun tulta löydy ei..."
Nerokasta ja etenkin tuo kärme on loistoidis.

Mutta ne piirretyt.

TAUNO-KOIRA JA SAARAN SYNTYMÄPÄIVÄ (Towser and Sadie's Birthday, 1984)

Hakatulta näyttävä Tauno-koira käy tapaamassa masentunutta ystäväänsä Saaraa, joka on... öö, sikaihminen? Miksi hän on masentunut, en tiedä, sillä se unohtuu samantien, mutta hän tosin on alkuperäisnimeltään Sad-ie. Saara toivoo syntymäpäivälahjaksi Kuuta taivaalta.
Valitettavasti Tauno ei yletä ottamaan Kuuta haltuunsa edes tuolilla seisten, mutta antaa sen sijaan Saaralle ilmapallon, valehdellen sen olevan Kuu. Velho astuu sisään.

Tauno-koira näyttää aivan Robert Duvallilta.

FELIX AVARUUDESSA (Felix the Cat ja jotain)

Happopäältä vaikuttava Felix-kissa aikoo lähteä Kuuhun professorin kanssa ja pienten alkuvaikeuksin jälkeen kuljetaankin halki avaruuden, jossa Felix juo hallusinaatiomaitoa ja hengittää tyhjiössä. Kun meterioriittisade painaa avaruusalusta alaspäin, hyppäävät Felix ja professori laskuvarjoilla turvaan, sillä miksipäs ei.

MAIJA-MUULEHMÄ (Molly Moo-cow and Rip Van Winkle, 1935)

Maija-muulehmä tirkistelee puusta kaljoittelevia tonttuja ja kunhan tontut menevät nukkumaan pöhnäänsä pois, päättää Maija-muulehmä ruveta dokaamaan. Humalatoikkarointi herättää Rip Van Winklen, joka näkee liiton arkin aaveen ja juoksee pois.

Katsokaa nyt kuinka seisovat silmät Maijalla on

KIPPARI-KALLE (Popeye the Sailor meets Sindbad the Sailor, 1936)

Sindbad? No okei sitten.
Sindbadin saari on täynnä mutaatioeläimiä, että luulenkin kyseessä olevan tohtori Moreaun saaren, mutta ainakin Sindbad suomiräppää ja pahoinpitelee alaisiaan. Paikalle saapuu Kippari-Kalle joka vetää anabolisia steroideja ja turpaan.

SUPER-LEPAKKO - TÄMÄ ON ELÄMÄSI (Batfink - This is Your Life,  1967)

Hullu professori ampuu laserilla Super-lepakkoa päähän, mikä heijastaa valkokankaalle Super-lepakon synnystä kertovan elokuvan. Vauvana plutoniumsäteilyä osakseen saanut lepakko menettää vankikarkukureiden vuoksi siipensä ja saa tilalle metallisiivet. Hullu professori koettaa räjäyttää Super-lepakon, mutta ei onnistu.

SUPER-LEPAKKO JA UKKO AIKAPOMMI (Batfink - Father Time Bomb, 1967)

Ukko Aikapommi tuo poliisiasemalle pommin ja piiloutuu plutoniumovella varustettuun metallisäiliöönsä. Super-lepakko voittaa.

Kasetin takakannessa lukee, että " Piirrettyjen välissä tapaamme Leopold Lohikäärmeen, joka muiden tavoin puhuu SELVÄÄ SUOMEA", mikä pitää vain osittain paikkaansa. Toki Leopold puhuu suomea ja mukana olevat animaatiot ovat dubattu samalla kielellä, mutta selvältä se ei todellakaan kuulosta. Animaatioiden dubbaus on aikalailla sitä tuttua kimeä-äänistä vikinää, taikka monotonista väsymystä, mutta ei sellaiseksi mitään täydellisen huonoa. Mutta taustalla kuuluvat alkuperäiset ääniraidat sotkevat suomidubbbia, tehden äänestä välillä aikamoista puuroa, joka ironisesti auttaa piilottamaan sitä vinkupuhetta. Leopoldin kohdalla puolestaan ei ole dubbausta, koska hän puhuu normaalistikin suomea, mutta äänitys ei selvästikään ole ollut kovin huolellista, sillä vaikka pehmeä puhetapa sopiikin lohikäärmeelle, niin se jää liiaksi rintaanpuhumiseksi.

Piirrettyjen laatu on aivan kauheaa ja se ei johdu kuluneesta kasetista, vaan pelkästään vertailemalla niitä keskenään ja Leopold-osuuksiin näkee, että ne eivät ole olleet kovin hyviä aluperinkään. Etenkin tämä eräänlainen monen kopion heikkous näkyy Kippari-Kallen kohdalla, jonka piirros on yksityiskohtaisinta ja mielikuvituksekkainta, ja se näyttää välillä niin läpikuultavalta, että on kuin seuraisi leivinpaperille tehtyä animaatiota.
Mutta kuluneisuudesta huolimatta animaatiot ovat keskenään mukavan erilaisia, joskin tiivistetysti sanottuna ne jakaantuvat joko Silly Symphonies- ja Hanna/Barbera-sarjaan. Eli osa on aika säästeliään oloista ja kulmikasta, osa taas hyvinkin joustavan näköistä ja erittäin vahvasti musiikkiin tukeutuvaa. Poikkeuksena Tauno-koira, joka eroaa muista selvästi amerikkalaisista animaatioista eurooppalaisen rosoisella piirrostyylillään.

Leopold näyttää Prison Breakin Robert Knepperin ja Hevisauruksen sekoitukselta, ja käyttäytyy
kuin Brad Pitt True Romancessa. Joten ihmetystä ei herätä laisinkaan se, että lohikäärme tuntuu vetäneen savuja sisäänsä vähän liikaakin ja näin ollen esimerkiksi sammuu kesken tarinan, eikä tunnu itsekään tietävän mitä hourailee. Mutta hieman ihmettelin, että hitto, miten en muistanut näiden Leopold-kaseteilla esiintyvien piirrettyjen olevan näin päihdekeskeisiä. Välillä tuntuu kuin katselisi jotain Trainspottingin ja Drugstore Cowboyn animaatioversioita, sillä sen verran iloista dokaamista ja reipasta pillerihouretta on esitteillä.

Leopold 2-kasetti oli mukava löytö, palauttaen mielen aikaan jota muistot ovat kullanneet ja vaikka tämän kasetin sisällön perusteella en jostain Tauno-koiran jatkoseikkailusta kovin kiinnostunut olekaan, sillä aika keskinkertaisen kuvan hän itsestään antoi, niin kokoelmana Leopold 2 on mainio jo siksikin, että se ei koostu vain kaikkein tutuimmista Vaaleanpunaisista Panttereista ja Putte Possuista. Valitettavasti kyseessä on silti kuin jokin kesähittilevy, jonka kappaleista ei muista mitään enää levyn loputtua. Vaikka esimerkiksi Maija-muulehmän kautta onkin jälleen hauska huomata kuinka aikuisia vitsejä saattoi löytää ns. lastenpiirretyistä.

Tähdet: **

9 kommenttia:

Tuoppi kirjoitti...

Maija voi mitenkään olla Maija, jos se on kerran ihan joku Muulehmä? :D Yeah, I know. I'll shut up now...

...noir kirjoitti...

No, juodessaan olutta Maija muuttuukin aivan joksikin muuksi.

Niin ja jos joku luulee, että puhuin lööperiä kuvaillessani Maija-muulehmän humalapohjaista juonta, niin takakannessakin mainitaan jotta "pikkukääpiöiden oluenjuonti uhkaa tarttua".

Tuoppi kirjoitti...

Kääpiöt ovat tunnetusti kovia kittaamaan mallaskaljaa.... :D

Birdie kirjoitti...

Siiiiis tätä oon ettiny! :D Leopoldia ja ERITYISESTI superlepakkoa. Oon kavereille, vanhemmillekkin kuin minä, yrittänyt selittää sitä sarjaa, mutta oudoksuen katsovat ja väittävät mun sekoittavan batmanin. Vihdoinki voin näyttää todisteita että sellanen sarja on olemassa :D kiitos

...noir kirjoitti...

No mutta sehän on mainiota

moikey kirjoitti...

Ääää ihanaa oon jo kauan miettiny tota Leopoldia että mistä sen löytäs, lapsena tuli katottua näitä!! :) kiitos paljon!!

...noir kirjoitti...

Kiva

Elisa kirjoitti...

Olipas mahtava löytö tämä teksti. Taunon kuun tavoittelu jäi pienenä mieleen ja myös nää muut muistui hyvin mieleen :)

...noir kirjoitti...

Aina kun on huono fiilis, kannattaa palauttaa Leopoldin tunnuslaulu mieleen. Se auttaa.