torstai 25. heinäkuuta 2013

La Horde (2009)

Ei, ei Hordak. La Horde.

Ryhmä tosi bad ass-kyttiä serpicolookissa päättää kostaa kollegansa kuoleman siitä vastuussa olevalle ilkeälle huumeparonille ja näin tie vie ränsistyneeseen kerrostaloon jossa pahikset pitävät majaansa. Kiitos yli-innokkaan avuliaan sivullisen menee kovaotteisten miesten ja yhden naisen suunnitelma käsille ja veri virtaa.
Samaan aikaan kun pahikset kiusaavat hyviksiä, päättää vanha  kunnon zombie-epidemia valloittaa Ranskan ja pian huumekuninkaan slummivaltakunta, eli tapahtumapaikkana toimiva kerrostalo saa uudisasukkaita. Nämä vieraat eivät halua työpaikkoja, tai edes naisia, ellei sitten molempia voi syödä hengiltä. Luonnollisesti myös äskettäin talossa tapetut päättävät herätä nälkäisinä ja osallistua Caligulan häpeään saattaviin syömisorgioihin, eikä kukaan ajattele pientä poikaa savannilla, joka olisi iloinen edes yhdestä käsivarresta.
Ymmärrettävästi pekonituotteet ja sieluntuhoajat pistävät erimielisyytensä hetkeksi sivummalle ja päättävät puhkua yhteiseen hiileen päästäkseen talosta turvaan. Tietenkin jokainen elävien kuolleiden kertomuksia seurannut voisi todeta, että ei sitä turvapaikkaa löydy mistään, mutta jostain syystä televisioruudulla olevat henkilöt eivät kuule taikka kuuntele.

Poislukien elokuvassa oleva rakkauden kieli, ei La Hordea muutoin erottaisi mistään ennen nähdystä zombieleffasta, mutta perkeleellisen tylyt karvaiset hahmot, kiukkuiset ilmeet ja tiukasti pakaroita puristava yksinkertaisuus rajatussa tilassa kyllä varmistavat sen, että vaikka parhaiden romerozomppareiden tasolle ei ylletäkään, niin huonoimmat romerozompparit ylitetään leikiten. Mutta koska La Horde on simppeliä elävien kuolleiden kuolettamista, niin joka kerta kun elokuva pysähtyy alkaa se kyllästyttämään osoittaessaan yksinkertaisuutensa, mutta onneksi pian taas ammutaan aivan hemmetisti ja tilanne on kuumempi kuin Salma Hayek. No, ei nyt sentään, mutta kyllä tämän kenties katselee toistamiseenkin.

Kohtaus jossa tämän elokuvan Jeffrey Dean Morgan, eli Jean-Pierre Martins seisoo auton katolla ja paloittelee laumasieluisia zombeja viidakkoveitsellä on varsin tehokas.

Tähdet: ***
La Horde

3 kommenttia:

Tuoppi kirjoitti...

Olihan se auton katolta käsin zomppareiden listintä melko bad ass meininkiä... :D

Ranskan vastine Burt Gummerille oli myös kova sana maailmaa vastaan... ainakin hetkisen aikaa... :D

Jessus kirjoitti...

Tämä oli kyllä ihan viihdyttävä zombipätkä. Ei mitään merkittävää mutta ihan kelpo puolitoistatuntinen silti.

Tuo kyseinen auton katolla seisoskelu se itsellekin on jäänyt parhaiten mieleen :D

...noir kirjoitti...

Joskus nautintoon ei tarvita kalleinta kuohuviiniä, kun halvempikin riittää.