maanantai 8. heinäkuuta 2013

Kneel before Zod

Noiden supersankarianimaatioiden seurauksena rupesin selailemaan Teräsmies-sarjakuvia ja etenkin vanhemmista lehdistä löytyy sen verran hauskoja juttuja, että ajattelin tähän väliin ottaa niistä esille muutaman valikoidun valonpilkahduksen.

Ennen tietenkin vaikutti jokaisella sarjakuvailmentymällä olleen jokin kerho jolla lokeroida ihmisiä ja oli se sitten Mustanaamio, Roope setä, joku muu mikä, niin ne olivat tosi kova juttu. Tottakai Teräsmiehelläkin oli oma klubinsa ja usein näkikin kuinka kirjepalstalla olevissa piirroksissa ja muissa räpellyksissä oli jäsennumero esitteillä, ja tietenkin kerhoon kuuluville oli tarjolla aina välillä mitä lie etuja. Tärkeintä kuitenkin näissä kerhoissa oli se, että niiden avulla saattoi kuvitella olevansa vaikkapa nyt Teräsmiehen opetuslapsia aivan virallisestikin, eikä vain päänsä sisällä.
Mutta ei tarvinnut kuulua mihinkään kerhoon voidakseen olla osa Teräsmies-universumia, sillä tottakai hahmo yhdistettiin kaikkeen mahdolliseen jotta niistä saatiin aikaiseksi jotain spesiaalia. Kuten vaikkapa vuonna 1979 kun vain nyhveröt harrastivat tavallista painia ja kovat kundit menivät (oikeasti menemättä minnekään) Teräsmies-painikouluun. Oh yeah madafaka!
Bad ass-juttu olivat myös kaikki Teräsmieheen liittyvät oheistuotteet, kuten oven kokoinen juliste jossa Teräsmies lyö oven tuhannen päreiksi ja tietenkin vaatteet paidoista uimahousuihin. Moni varmaan muistaakin tämän monissa sarjakuvissa esiintyneen mainoksen, jossa sai hämmentyä siitä, että olisivatko lapset todellakin tukehtuneet jos Hämähäkkimiehen naamio olisi ollut kokonainen?
Mainittakoon vielä, että tästä mainoksesta on rajattu pois tilauskupongin ohella prinsessa-asu.

Itse sarjakuvissa oli jännää huomata kuinka monta kertaa jaksettiinkaan kuvailla uudestaan ja uudestaan Kryptonin tuho sekä Teräsmiehen ensiaskeleet. Mihin liittyen onkin hienoa kuinka pieni suomennosmuutos saattoi vaihtaa tunnelman tyystin ja siitä esimerkkinä tämä vuosina 1984 ja 1988 Teräsmiehessä julkaistu kertomus.

Toistamisesta puheen ollen, liekö näissä jotain samaa?

Ja tottakai julkkisjunaan oli aina mahdollista turvautua, joten ei ollut ihme jos Ronald Reagan vieraili kuvasssa, taikka Muhammad Ali.
Mietinpä vain, että miksi sarjakuvan edellinen haltija pyrki salaamaan Teräsmiehen mukanaolon?

Niin ja heille jotka olivat sitä mieltä, että Brandon Routh oli tyystin väärä valinta Teräsmieheksi voin vain todeta, että olisivat asiat voineet olla hullumminkin.

Aikana ennen hammasharjaa.

4 kommenttia:

Tuoppi kirjoitti...

Tuossa Ali vs Teräsmies albumissa on parasta tuo kansi, josta voipi bongailla, jotta ketäs kaikkia siellä yleisön joukossa oikeasti onkaan... Ja sisäkannesta pystyy sitten vielä tarkistamaan mahdollisen oikeassa olemisensa...



...noir kirjoitti...

Kyllä, pitää aivan paikkaansa.

171 tunnistettavaa naamaa, joista tietenkään en suurinta osaa tunnistanut vaikka kuinka aikoinaan kovastikin koetin olla katsomatta sisäkanteen. Mielenkiintoisen sekava joukko, sillä siellä on aikansa suurjulkkiksia, sarjakuvahahmoja naamioineen ja ilman, sarjakuvapiirtäjiä, Olof Palme ja itse Kekkonen!

Anton von Monroe kirjoitti...

Omistin lapsena tuon Teris vs. Alin, mutta luettuani sen ainakin miljoona kertaa vein divariin. Nyt tietty harmittaa. Lempparisivuni oli se, missä Ali opettaa TM:lle nyrkkeilytermejä jabista koukkuun. Tuo kansien jäljentäminen on aina ollut minusta hieno sisäpiirin perinne, jolla tyypit viittailevat toistensa töihin. Muistan ainakin erään Thorin kannen, jonka John Romita Jr. kopioi Ryhmä-X (EI X-Men!) Asgardissa trilogian viimeiseen numeroon, ja Ihmenelosten kannen, jossa oli Gladiaattori (se Xavierin keisarinnatyttöystävän henkivartiokaartin tukipylväs), joka vertautui (muistini mukaan) John Byrnen ensimmäisen Teris-tarinan kanteen. Good stuff.

...noir kirjoitti...

Muistaakseni se Byrnen Ihmeneloset-kansi julkaistiin meillä Hämähäkkimiehessä, jolloin kuvaan piirrettiin mukaan hämiksen jalat. Siitä kansikuvasta on juttua juuri siinä Teräsmiehssä jossa kantta käytettiin. Pitänee varmaan jossain vaiheessa palata asiaan.

Ankkasarjakuvissa ollaan usein harrastettu kansien jäljentämistä, kuten myös suoraan saman kannen käyttöä ja jopa itse tarinoiden uudelleenpiirtämistä. Niiden kohdalla en käyttäisi ainakaan termiä kunnianosoitus, sillä se on tapahtunut sen verran usein, ettei siinä juuri kunniaa ole.