lauantai 18. elokuuta 2012

50 Drive in Movie Classics: 17 - 20

SNOWBEAST (1977)

Tämän ilmoitettiin olevan myös 50 Sci-fi Classics-boksissa, mutta eipä ollut. Asia korjattu tämän paketin myötä.

Hiihtokeskuksen luona vaanii lomailijoita jokin mörökölli, joka dum-dum-dum-musiikin tahtiin liikkuu kamerana kohti ja jättää jälkeensä ruumiita. 
Alueella aiotaan järjestää suuret perinteiset juhlat ja paikan pomo ei halua sulkea paikkaa vaikka viranomainen varoittelee suuresta pedosta. Kun metsästäjät tuovat mukanaan tavallisen nallekarhun ruumiin, saadaan paikkakuntalaisia rauhoitetuksi, mutta me kaikki tiedämme ettei elokuva tähän lopu.

Tämä on Tappajahai vuoristossa, mutta Spielbergin ohjauksen sijaan olemme lähempänä Tappajahain Koston murisevaa hailuomusta. Joten aivot jäähän ja nauttimaan, sillä vaikka kyseessä on todella halvan näköinen elokuva ja tarinaltaan pinnallinen, niin mukana on muutamia yllättävänkin tehokkaita säikyttelyitä (jos ei siis liikoja rupea kritisoimaan näkemäänsä), musiikki on ajoittain aika hyvää, maisemat ovat suht' nättejä ja elokuvan lumimies veikeä. Joten vaikka kyseessä on huono elokuva, niin ei sentään niin huono kuin uskoisi. Ja itse lumimiestä... anteeksi... lumihenkilöä näytetään vain vilauksilta, joten plussaa siitä, vaikka ei tuo nyt niin huono asu ole.

HORROR OF THE ZOMBIES (El buque maldito, 1974)

Tai The Ghost Galleon, tai Zombie Flesh Eater, tai jokin muu nimi jolla tämä blind dead-sarjan elokuva myös tunnetaan ja jostain syystä juuri tämä kuolleiden Temppeliritareiden osa tuntuu löytyvän joka toisesta halpiskauhukokoelmasta. Tämä Drive in-boksi on nimittäin kolmas kokoelmassani vieraileva paketti jossa on tämä sama elokuva.

Kaksi sumuun eksynyttä veneilevää mallia kohtaa ränsistyneen pienoismallilaivan ja kohta he katoavat. Joku tiedemiehen irvikuva selittää mallitoimiston pomolle, että se varmaan oli ikuisesti seilaamaan kirottujen elävien kuolleiden Temppeliritarien laiva jonka kadonneet mallit kohtasivat ja vaikka ymmärrettävästi mallitoimiston pomo ei asiaa uskokaan, niin se ei muuta sitä seikkaa että mallit ovat kadonneet merelle ja apuun kannattaisi kutsua vaikkapa,,, poliisi? Merivartiosto? Pelastusarmeija? Sudenpennut? Mutta kun ei niin ei ja sitten mennään itse paikalle, otetaan hätätilanne lomailun kannalta ja kohdataan elävät kuolleet Temppeliritarit.
Onko itse Ed Wood ollut ohjeistamassa elokuvanteossa, kun palava laivakin näyttää sytyteltä paperilapulta.

Huono dubbaus, huonoa näyttelemistä, kömpelöt efektit, halvan näköiset lavasteet, mutta ne Hiidenpadasta karanneilta vaikuttavat Temppeliritarit ovat kieltämättä aika hyvän näköisiä huppupääzombeja. Ja tavallaan on hienoa kuinka he eivät liiku juuri laisinkaan, vaan pikemminkin etenevät uhriaan kohti samalla tavalla kuin miten yksi ihminen siirtää jääkaappia, mutta samalla ne ovat tönkköydestään huolimatta elokuvan parhautta.

THE DEVIL'S HAND (1962)

Rick Turner (Robert Alda) näkee toistuvaa unta tanssivasta naisesta. Eräänä päivänä valveilla ollessaan hän kävelee tiedostomattaan erään liikkeen luokse ja näkee sen ikkunassa nuken joka ei nytä laisinkaan unen naiselta, mutta jonka hän sanoo näyttävän unen naiselta. Liikkeen omistaja Lamont (Neil Hamilton) kertoo Rickille hänen tilanneen tuon nuken, mutta mies itse vannoo olevansa täysin tietämätön asiasta ja hämmennystä lisää se, että liikkeestä löytyy myös Rickin tyttöystävän Donnan (Ariadna Welter) näköinen nukke. Tottakai Lamont pyörittää kellarissaa voodookulttia ja siispä Donnan näköinen nukke on voodoosellainen ja neula lävistää lelun saattaen Donnan sairaalaan selittämättömien vatsakipujen vuoksi. Toisaalla Rick löytää sen unissaan ja nukkemuodossaan kohtaamansa naisen ihan lihassa ja tämä nainen, Bianca (Linda Christian) viettelee Rickin johtaakseen miehen aiemmin mainitun voodookultin jäseneksi.
Kultti palvoo paholaisjumala Cambaa, mutta ay caramba! sillä vaikka elämä onkin aluksi yhtä veikkausvoittojuhlaa, niin pian Rick ymmärtää myyneen sielunsa. Onneksi tuli puhdistaa.

Vaikka tässä elokuvassa ei oikein koskaan selviä, että miksi juuri Rick halutaan sen voodookultin jäseneksi, kun jos kyse on pelkästä jäsenrekrytoinnista, niin se tehdään hieman turhan hankalasti jos kerran pelkkä nuken valmistus riittäisi ja jos taas Rick on jotenkin tärkeämpi, jonkinlainen Viides Elementti, niin se ei ainakaan elokuvasta selviä. Joten tarinansa suhteen siinä on yksi turhan iso aukko, jonka ajatteleminen voi ruveta haittaamaan hieman liikaakin, mutta siitä ja voodookuultin jatsiklubimaisuudestaan huolimatta (ihmettelin, että missä vaiheessa beat-runoilu alkaa) tämä on varsin sujuvasti tehty kevytkauhistelu jossa näyttelijät esiintyvät varmasti ja liiallisiin shokkitehoihin ei missään vaiheessa sorruttu.

On muuten hyvin avarakatseinen voodookultti, kun tutun Haitilaisuuden ohella mukaan on otettu perinteistä paholaisenpalvontaa ja jotain Buddhapatsaita.

"You're she-devil, you're evil, but beautiful, fascinating."

MURDER MANSION (La mansión de la niebla, 1972)

Master Chief hurjastelee syrjäteillä ja saa naisystävänsä nousemana pois kyydistä päästäkseen paksutukkaisen motoristin seuraksi. He ja muutama muu toisilleen tuntematon ihminen päätyvät paksun sumun eksyttäminä salaperäisen kartanon sisuksiin ja koska mökin vieressä sijaitsee hautausmaa, niin varmaa on etteivät kuolleet malta pysyä poissa pippaloista. Ennen bakkanaaleja ihmetellään mitä on oikein tekeillä ja kerrotaan tarinaa kartanon aiemman omistajan noitaharrastuksista ja muusta kivasta. Ja ovatko kuolleet edes oikeasti kuolleita? Hmm.

Heikohkoista roolisuorituksista huolimatta kyseessä on varsin vekkuli kauhistelu, jossa miljöö ja tilanteet ovat pätkittäin mukavan creepyjä ja jos mukana ei olisi taas sitä surkeasti synkattua dubbausta, niin tätä voisi melkein jopa suositella. Elokuvasta tulee hieman mieleen Verta ja Väristyksiä-tyylisten sarjakuvien tarinat, enkä osaa oikein kertoa miksi, mutta niin vain tekee. Tosin niiden sarjakuvien iskevyys loistaa poissaolollaan, sillä ajoittain Murder Mansion rupeaa harhailemaan sen verran sivuteille, että pakitus on muutakin kuin mihin jokaiset treffini päättyvät.

Tähdet:
Snowbeast **
Horror of the Zombies **
The Devil's Hand ***
Murder Mansion **

4 kommenttia:

KimSjopi kirjoitti...

Oletan, että nämä Drive-In Classicit kuuluvat myös Public Domain -elokuviin, eikä niitä saa, kuin ehkä tilaamalla Amazonista?

...noir kirjoitti...

Ovat, mutta tämän saa myös CDONilta

Tuoppi kirjoitti...

Nuo Blind Dead-sarjan leffat ovat kaikessa kökköydessään kyllä erittäin viihdyttävää katseltavaa :D

...noir kirjoitti...

Varmasti pitkälti juuri itse Temppeliritareiden vuoksi, ovat he sen verran tyylikkäitä kavereita