lauantai 11. elokuuta 2012

Rocketeer (1991)

Hienoa, että tämän sarjakuvaleffabuumin aikana viitsitään tehdä myös hieman tuntemattomammistakin sarjakuvista elokuvia, koska ilman halua tehdä myös satunnaiselle sarjakuvalukijalle uusista sarjakuvista elokuvia ei meillä olisi Marvelin The Man-thingiä. Öö, ehkei se ole se kaikkein paras esimerkki. Sanotaan mielummin Road to Perdition.
Edellisen sarjakuvaleffa-aallon myötä tehtiin samoin ja vaikka silloin ei vaihtoehtoja ehtinyt tulla esille kovinkaan montaa kiitos Joel Schumacherin halun tuhota sarjakuvaleffat, niin saimme sentään The Shadowin ja Rocketeerin. Joista molempien kohdalla on kyllä helppo päätellä niiden pohjautuvan sarjakuviin, mutta joista varsinkaan jälkimmäinen ei vielä tuollon, eikä taatusti sen jälkeenkään ole suuren yleisön tietoisuuteen päätynyt niin paperi kuin muussakaan muodossa. Shadowia sentään sai aika helposti Suomestakin sarjakuvana (mm. Thriller-lehdessä) ja siihen on tehty muissa popkulttuuriyhteyksissä jonkin verran viittauksia, mutta Rocketeeria ei taidettu koskaan meillä päin saada kuin tämän elokuvan verran. Itse ainakin muistan törmänneeni vain muutamaan jenkkilehden irtonumeroon divarissa, mutta en sen enempää. No, ainakin moni tuntuu silti muistavan tämän elokuvan, sillä vaikka Rocketeer ei mikään rahallinen menestys ollutkaan ja sen varmasti juuri vuoksi matka tyssäsi kuin kanan lento, niin "kaikilla" tuntuu olevan aika miellyttäviä muistikuvia tästä elokuvasta. Ja mikä ettei, sillä vaikka kyseessä on aika harmiton kevytseikkailu, niin sen siinä oleva Indiana Jonesmainen humoristinen vauhti sai hyvän mielen aikaiseksi ja onhan tuo itse Rocketeer nyt aika hiton coolin näköinen.

Howard Hughes,,, kyllä, Howard Hughes (Terry O'Quinn) on kehitellyt toisten suunnitelmista lentolaitteen jonka sekä natsit, että jenkit haluavat itselleen, mutta mies ei halua keksintöään käytettävän sodassa ja tuhoaa suunnitelmat. Varastettu protoyyppi päätyy kuitenkin vahingossa lentäjä Cliff Secordille (Billy Campbell) ja ymmärrettyään kuinka huisin jännä vempele rakettireppu onkaan, pukee hän sen päälleen ja lähtee lentämään.
Errol Flynnmainen elokuvatähti Neville Sinclair (Timothy Dalton) haluaa tuon rakettirepun itselleen, mutta liekö se ihme, kun Sinclair onkin natsiagentti.
Tarjolla on mukavan paljon aikakausiviittauksia (cameoissa sen ajan tähtiä, tai pikemmin heidän imitaattoreitaan kuten W.C. Fields ja Clark Gable), lentämistä ja tappeluita ilmalaivan kanssa, natsit saavat kuonoonsa ja maailma pelastuu.

Kuten kirjoitin, on kyseessä aika harmiton kevytseikkailu, mutta ohjaajana onkin Joe Johnson joka on ammattimainen kevytseikkailujen tekijä (mm. Jurassic Park 3 ja Captain America).
Hahmoiltaan, sekä toteutukseltaan tämä on hyvin samanlainen kuin BIlly Zanen tähdittämä Mustanaamio ja itse asiassa tämä on niin samankaltainen tunnelmaltaan, että yhdessä vaiheessa sekoitin helposti kynäviiksipahikset Timothy Daltonin ja Treat Williamsin keskenään näiden elokuvien kohdalla.

Vauhdikas meno, Daltonin karikatyyripahis, Campbellin poikamaisuus, sankarimusiikki, sarjakuvamaiset natsit ja gangsterit, ja yleinen kieli poskessa-meininki tekevät Rocketeerista miellyttävää ajan kulua, joskaan ei varsinaisesti muistettavaa elokuvaa. Siksi moni nimenomaan muistaakin pitäneensä Rocketeerista, mutta ei sen varsinaista sisältöä.

Mielenkiintoisesti tälläkin tarinalla on jotain todellisuuspohjaa, koska samoin kuin Kadonneen Aarteen Metsästäjien "lentävä siipi", myös Rocketeerissa oleva rakettireppu oli natsisaksan aikoina oikeasti suunnitteilla.
Erityisen veikeästi toden fiktioon sekoittava kohtaus on kun Secord pakenee tarttumalla Spruce Goose-pienoismalliin ja leijailee sen avulla turvaan, niin Howard Hughes sanoo selvästi itsekin hämmästyen että myöskin vakuuttuneena "se piruhan lentää."

Ja jos jossain törmäätte Dave Stevensin Rocketeer-sarjakuviin, niin kannattaa ostaa talteen. Aivan järjettömän hyvin piirrettyä tavaraa.

Tähdet: ***
Rocketeer

Ei kommentteja: