Thr3e (2006)

Te ette halua nähdä tätä elokuvaa.

Sellaisen varoituksen minä olisin halunnut kuulla, vaikka olisin kuitenkin kiduttanut itseäni elokuvan irvikuvalla nimeltä Thr3e.

Kaupungilla liikkuu teologian opiskelijoita tappava sarjamurhaaja joka pistää uhrinsa suorittamaan tehtäviä kuten valitsemaan oikean oven taikka pommi räjähtää, käyttää lauseita kuten "it's time to play" ja kuulostaakin ihmeellisen tutun särisevän möreältä. Ei mutta sehän onkin vain The Riddle Killer, täysin originaali keksintö.
Arvoitustappajan tuorein leikkikalu on opiskelijapoika Kevin (Marc Blucas), joka saa eteensä ratkaistavia arvoituksia ja synnit on tunnustettava jotta olsii edes teoreettinn mahdollisuus jatkaa elonkulkua.

Elokuvaa katsellessa on helppo nähdä tekijöiden ottaneen suoranaisten ryöstöjen kohteekseen elokuvat Saw, Se7en ja Fight Club

Sitten spoilereihin, koska tämän elokuvan kohdalla on aivan pakko kritisoida elokuvan lopputwistiä tai lopputwistejä jotka aluksi aiheuttavat ajatuksen "ei taas tämä idea", sitten saavat toteamaan "okei, toi on aika hyvä", sitten taas tekemään facepalmin ja sanomaan "ei taas tämä idea" ja sitten taas nyökkäämään että "okei, toi on aika hyvä", kunnes sitten huomauttaa itselleen "hetkinen, eihän tossa ole mitään järkeä."

Idea siis on, että Thr3en tappaja on erikoistunut teologian opiskelijoihin ja eräässä vaiheessa elokuvaa se mainitaankin erikseen jotta katsoja tietäisi Kevinin ohella kaikkien Arvoitusmurhaajan uhrien olevan samaa sarjaa. Tästä saamme tietenkin elokuvaan ne väkinäiset uskontoviittaukset ja syntien tunnustamiset, jotka ovat mukana vain jotta saadaan murhaajalle muutama kryptinen arvoitus kerrottavaksi. Ja tappaja tietenkin suorittaa tekonsa antamalla uhrilleen valheellisen mahdollisuuden läpäistä jokin tehtävä ja siten muka päättää omasta kohtalostaan. Tappaja myös seuraa uhrejaan läheltä, kuvaa heitä, ottaa selville kaiken heidän historiastaan, kirjoittelee seinille vinkkejä ja muuta tuttua. Eli tähän asti niin Seitsemää ja Sahausta, että huh huh.
Sitten yllättäen tehdäänkin paljastus, että Kevin onkin itse murhaaja joka kärsii jakautuneesta mielestä ja tällöin sitä tuumii idean olevan todella kulunut, mutta pian asia korjataankin osoittamalla että tuon edellisen älynväläyksen tehnyt Keviniä auttava lapsuudenystävä tajuaakin herran olevan järjissään ja tappaja onkin vain niin ovela, että koettaa lavastaa Kevinin syylliseksi uskottelemalla hänen olevan jakomielitautinen. Se itse asiassa aiheutti pienen helpotuksen huokauksen, kun elokuva ei sortunutkaan siihen Fight Club-ideaan, mutta sitten paljjstuukin, että Kevin onkin jakomielitautinen joka oli murhaajan ohella kuvitellut myös lapsuudenystävänsä ja vaikka onkin aika hauskaa, että Kevin on kuvitellut itselleen apulaisenkin, niin nyt ainakin tulee mieleen Fight Club, sillä meille näytetään aiempia kohtauksia siten että niistä pyyhitään pois ne kuvitellut ihmiset ja Kevin vapautuu mielikuvituspersoonistaan ampumalla päähän. Sitten tulee taas se pieni nokkeluus, kun ilmenee että Kevin ei ollutkaan se Arvoitusmurhaaja, vaan sellainen olikin oikeasti olemassa ja Kevin oli vain kopiomurhaaja ja ensimmäinen uhri tulisi olemaan hän itse, joten ne aiemmat murhat suoritti oikea Arvoitusmurhaaja. Hetken sitä ajattelee, että olipas mainio idea näyttää, että elokuvan alussa toteutettu tappo oli oikean Arvoitusmurhaajan ja loppuelokuva Kevinin mielikuvituksen luomaa uhkaa, kunnes tajuaa että hetkinen, mihin se teologia-juttu sitten liittyi? Jos kerran elokuvassa pitää erikseen mainita, että Arvoitusmurhaaja ottaa kohteekseen vain sen alan opiskelijoita ja se oli vain poliisien tiedossa, niin eikö se ole jo aika pirun suuri sattuma että Kevin liittyy siihen omilla opiskeluillaan. Ja hetkinen, jos Kevin oli kuvitellut sekä elokuvassa näytetyn tappajan ja ystävänsä, suorittaen itse kaikki heidän tekemänsä temput, niin miksi joissakin kohtauksissa sivulliset noteeraavat sen ystävän olemassaolon ja miten siellä tappajan kellarissa voi olla kaukaa otettuja seurantavalokuvia Kevinistä. Ja hetkinen, jos jos kerran oikean Arvoitusmurhaajan metodit eivät olleet yleisessä tiedossa, niin miten Kevin tiesi rakentaa täsmälleen samanlaisia pommiansoja kuin oikea henkilö?
Jep, siinähän se. Thr3e on taas yksi niistä elokuvista joka koettaa olla fiksumpi kuin mihin on kykeneväisyyttä ja ryövätessään ideoita muualta se onnistuu vain muistuttamaan siitä miksi ne aiemmat elokuvat ovat niin onnistuneita. Joka kerta kun elokuvassa on pienikin viittaus onnistumiseen, päätetään se virhe korjata seuraavassa kohtauksessa. Ja tätä elokuvaa ei ainakaan auta tarinallisen kömpelyyden ohella se, että se näyttää aivan helvetin rumalta ja näyttelijät ovat kuin puulla päähän lyötyjä. Kaikkein pahin loukkaus on kuitenkin se, että joka kerta kun sitä kuvitteellista Arvoitusmurhaajaa kuvataan, niin elokuva tuntuu Ulli Lommelin tuotokselta.

Erityisesti minua potutti se, että ilmeisesti jonkinlaista vauhtia elokuvaan tuodakseen on siinä räjähdyksiä varmaan 10 minuutin välein ja edes ne eivät noudata elokuvan omia sääntöjä. Kun eräässä kohtauksessa Kevin kulkee syvälle taloon löytääkseen pommin, niin hänellä on laskurin mukaan vain viisi sekuntia aikaa päästä turvaan. Jotenkin mies ehtii kulkemaan koko suuren rakennuksen halki pihalle suojaan ennen kuin pommi räjähtää, kun pelkästään nouseminen pommin luota olisi vienyt sen ajan. No, ilmeisesti se pommin kello jätättää kun jopa dvd:n laskuri näyttää viiden sekunnin kestävän 10.
Kyllä, näin pirun masentavasta elokuvasta on kyse, kun ilonsa etsii laskemalla sekunteja.

Tähdet: ~
Thr3e