Trees Lounge (1996)

Steve Buscemi ohjasi esikoispitkänään hyvinkin omakohtaiselta vaikuttavan elokuvan, kuten tekivät myös Tim Roth, Gary Oldman, Al Pacino ja Robert De Niro ja ehkä toisin kuin muut näyttelijät jotka siirtyivät ohjaamaan, he ovat kukin näyttelijöitä joita pidetään poikkeuksetta elokuvasta toiseen varmoina laadun nostajina. No, ehkä De Niro ei enää oikein kuulu siihen joukkoon kun näkee lopputuloksen. Mutta miehen nimi kannessa saa edelleenkin toivomaan sisällön olevan hyvää. Tämä siis kaikella kunnioituksella esimerkiksi C. Thomas Howellia kohtaan, joka kuuluu myös ohjaaviin näyttelijöihin, mutta vaikka ihan ok näyttelijä onkin, ei häntä yleisesti varmastikaan pidetä minään varsinaisena "laatunäyttelijänä".
Kuitenkin, vaikka osa edellä mainituista näyttelijöistä onkin ohjannut useamman kuin yhden elokuvan, niin vain Buscemi vaikuttaa ottaneen ohjaamisen tasavertaiseksi rinnakkaistyöksi näyttelemisen oheen ja Trees Loungen vuoksi toteankin, että onneksi on näin, sillä vaikka Buscemin ohjaustyöt (pitkät elokuvat) ovat hyvinkin pienimuotoisia ja eivät ehkä rekisteröidy monenkaan ihmisen tutkaan, niin mies tietää mitä tekee.

Tommy (Steve Buscemi) on alkoholiin päivänsä kuluttaa ex-automekaanikko jonka on vaikea löytää töitä, ei pelkästään huonon työllisyystilanteen vuoksi, eikä alkoholismin vuoksi, vaan myös osittain oman silkan laiskuuden ja pätemättömyyden takia. Siispä päivät kuluvat Trees Lounge-baarissa muiden elämäänsä pettyneiden ihmisten seurana, mutta kun paikallinen jäätelöauton kuljettaja, kaikkien rakastama satusetä Al (Seymour Cassel) kuolee sydänkohtaukseen, niin tilalle tarvitaan joku jatkamaan hänen työtään ja se joku päätyy olemaan Tommy. Nythän se alkaa näyttää jo valoisammalta, paitsi että sitten eräänä päihdeiltana Tommy päätyy liian läheiseksi 17-vuotiaan Debbien (Chloë Sevigny) kanssa ja se saattaa aiheuttaa ongelmia. Kun Debbie sattuu olemaan Tommyn entisen tyttöystävän sisaren tytär (ei siis Tommyn sisaren tytär kuten takakansi väittää) ja näin ollen liian läheinen. Debbien kiivasluonteinen isä Jerry (Daniel Baldwin) ei tunnu ottavan edes positiivisia uutisia ilolla vastaan ja tämä ei ole hänestä positiivinen uutinen.

Trees Lounge on hiljainen pieni henkilödraama, jossa on kaikesta ympäröivästä alkoholinhuuruisesta masennuksesta huolimatta iloa ja tyytyväisyyttä ilmassa.
Vaikka Buscemi onkin varmasti pyytänyt paljon ystävänpalveluksia ja siksi tässä on hieman turhankin paljon tuttuja naamoja sen muuhun minimalistisuuteen verrattuna, niin näyttelijät tekevät kukin erinomaista työtä, mihin varmasti vaikuttaa Buscemin näyttelijäasema ja sen mukanaan tuoma oletettu kyky ohjata nimenomaan näyttelemistä.

Michael Imperioli, Kevin Corrigan, Anthony LaPaglia, Seymour Cassel, Debi Mazar, Chloë Sevigny, Samuel L. Jackson, Daniel Baldwin, Mimi Rogers. Että kyllä se välillä hieman trainspottaukselta tuntuu, mutta onneksi kaikki pysyvät hiljaisina, eivätkä vedä tarpeetonta huomiota puoleensa. 

Hyvän mielen rappioelokuva, joka saattaisi maittaa Smoken ja Blue in the Facen ystäville.

Tähdet: ****
Trees Lounge