Action Thrillers

Kun jo hyvän aikaa sitten ostin tämän kokoelman, niin pöydällä jossa Action Thrillers komeili olivat kaikki elokuvat kahden euron kappalehinnalla, mikä kuulosti reilulta ja muutama elokuva siitä lähtikin kokoelmiini. Tosin kaikki elokuvat noudattelivat linjaa Lorenzo Lamas-Lou Diamond Phillips-Michael Rooker, ettei siellä mitään muuta kuin direct to video-tavaraa ollut, mutta ei se ainakaan minua haitannut. Hassua oli kuitenkin se, että myös tässä kokoelmassa olevat Counterforce ja Layover löytyivät omina yksittäisinä julkaisuineen ja tietenkin kaksi euroa kumpikin hinnaltaan. Vaikka joku voisikin ajatella ettei yksikään tämän kokoelman elokuvista ole kahden euron arvoinen ja yhdessäkin se kuulostaa ylimitoitetulta, niin olin aluksi aikeissa hylätä tämän kokoelman ostaakseni vain haluamani Layoverin. Mutta tottakai se ajatus karisi nopeasti aivoista kun tuli todenneeksi, että miksi sitä katsoisi yhden sontaelokuvan kahdella eurolla, kun voisi katsoa neljä sontaelokuvaa samalla hinnalla ja se hyvät ystäväni käy kunnon päälle.

COUNTERFORCE (1998)

Counterforce aka Renegade Force aka Rogue Force. Ihan oikeasti?

Kartano jossa kuvataan pornoleffaa joutuu iskun kohteeksi ja kaikki talossa olevat ammutaan reikäjuustoksi.
Toisaalla oman käden oikeutta harrastanut poliisi Peter Roth (Louis Mandylor) on sisäisen tutkinnan kohteena ja kun ilmenee, että sen kartanoiskun takana oli poliiseista koostuva vigilanteryhmä, niin on helppo arvata heidän värväävän Peter joukkoonsa. Mutta toisin kuin voisi luulla, tässä ei tule esille sitä perinteistä ideaa jossa Peter koettaisi päästä eroon ryhmästä huomattuaan etteivät heidän metodinsa ole oikeita. Se ei kuitenkaan tarkoita etteikö elokuva olisi ennalta-arvattava, sillä näin se jatkuu:
Varsinainen pääosahahmo on Michael Rookerin esittämä FBI-agentti Matt Cooper joka on jo pitkään epäillyt joidenkin poliisien koonneen oman kostoryhmänsä, joka käy niin sanotusti korjaamassa systeemin virheitä ja oikeassa hän onkin, sillä SWAT-ryhmän johtaja Jake McInroy (Robert Patrick) pitääkin sivutyönään omaa Magnum Forceaan joka pitää huolen etteivät asianajajat ja porsaanreiät pidä rötösherroja kauaa vapaalla elossa.
Siitä huolimatta ettei Matt tiedä kehen luottaa, päättää hän uskoutua poliisi Helen Simmsille (Diane DiLascio) ja yhdessä he koettavat pysäyttää Jaken joukkoineen. Tämä voi loppua vain suureen ruumismäärään ja omien ihanteiden romuttumiseen.

Vau! Tämä oli aika hyvä leffa. Toki se on B-toimintaa jossa ammutaan enemmän kuin on luoteja aseessa, kiroillaan kuin Youtuben videopeliarvosteluissa, heilutellaan tissejä, räjäytetään puoli maailmaa ja kaikkea muuta sellaista aivotoiminnon tyhjennys-hubaa, mutta siinä on osasia joiden kohdalla olen oikeasti vaikuttunut. Okei, osa elokuvan toiminnasta on todella kömpelöä jossa oikein nolotti kun koko ajan ihmiset juoksivat kiljuen juuri pahiksen ja hyviksen väliin kuolemaan. Osa oikein tuntui varta vasten nousevan päästäkseen juoksemaan edestakaisin tulilinjalle ja tottakai dialogi on enimmäkseen tyypillistä uhopuhetta, mutta kolme kohtaa saivat molemmat peukkuni pystyyn:

A. kaksi elokuvan toimintakohtausta on aivan älyttömän hienosti toteutettu, mihin on varmasti vaikuttanut tekijöissä mukana olleet SWATit ja muut poliisit. Kohtaus jossa vigilanteryhmä iskee strippiklubille on kuin Collateralin vastaava baariosuus jossa Tom Cruise lävistää vastaantulevat ja lopun yhteenotto kaupungilla on silkkaa Heatia. Nämä ovat pirun hyvin tehtyjä toimintaosuuksia joiden kohdalla ihmettelee, että ovatko ne elokuvat muut toimintaosuudet eri ihmisten tekemiä, sillä ne ovat rutiiniroskaa kun nämä ovat silkkaa ykkösluokan lihaa.

B. vaikka tälläisissä elokuvissa tapetaan porukkaa enemmän kuin Elämä Lapselle-tilaisuudessa, niin yllättävää on se etteivät kaikki nekään ihmiset joiden olettaisi jäävän henkiin jää henkiin. Joten se oli yllätys.

C. elokuvassa on siis ideana se, että nämä poliisit ovat kehittäneen tuomari-valamiehistö-teloittaja-tiiminsä koska olivat kyllästyneet näkemään kuinka jokin porsaanreikä vapauttaa toistuvasti ilmiselviä rikollisia ja kun lopussa tuo vigilantejoukko saadaan pysäytettyä, niin sen voisi olettaa olevan huomautus siitä, että säännöt ja laki ovat syystäkin sellaisia kuin ovat. Sitten kuitenkin elokuva lopetetaan niin, että sankarihahmo, eli Rookerin FBI-agentti tappaa kylmäverisesti loukkaantuneen ja aseettoman Patrcikin hahmon, ja toteaa hänen olevan oikeassa. Tämä on jo siksikin mielenkiintoista, että elokuvaa on ollut tekemässä iso määrä kyttiä ja olisi luullut heidän perääntyvän saadessaan tietää elokuvan lopulta kannattavan oman käden oikeutta.

Niin ja alkuteksteissä soi varsin maittava konerokki.

DIRECT HIT (1994)

Alussa meille kerrotaan Hatchista (William Forsythe), joka on CIA:n paras ja ammattitaitoisin salamurhaaja, joka ei koskaan tee virheitä ja liikkuu jälkiä jättämättä. Siksi onkin ymmärrettävää, että ensimmäisellä näkemällämme ja samalla viimeiseksi tarkoitetulla keikallaan tappaa ilkeä asekauppias, hän ei esimerkiksi tapa uhriaan pimeässä tai edes varjossa, hiljaisuudessa ja yksinäisyydessä. Ehei, vaan hän ajaa autolla ikkunan läpi täynnä ihmisiä olevaan juhlasaliin, ampuu suurinpiirtein kaikkialle muualle kuin kohdettaan päin, antaa ensikeikallaan olevan parinsa kuolla samantien ja lähtee sitten koko maailman herättävään autotakaa-ajoon. Jep, tunnetteko tekin tämän ninjamaisuuden.
Siispä tottakai Hatch suostuu vielä yhteen keikkaan ampuakseen CIA:n pomoa kiristävän stripparin Savannahin (Jo Champa), mutta saatuaan selville neidin olevankin täysin viaton kiltti tyttö, päättää Hatch auttaa häntä estääkseen muita tappajia toteuttamasta tehtävää.

Hyi saatana kun oli huono elokuva. Juoni on peruskuonaa joten ei siitä sen enempää, mutta totetus se vasta Guano Apesia onkin. Näyttelijät kuvittelevat olevansa ilmeisesti jossain Chinatownissa ja valaisija luulee olevansa siellä Blade Runnerin alussa olevassa Tyrell Corporationin tilassa jossa tavataan Sean Young, kuvaaja uskoo tekevänsä Hitchcockia ja säveltäjä liikkuu jossain Lost Weekendin sateen piiskaamilla kaduilla, mutta kun kyseessä ei ole mitään film noiria vaan perusäksöniä jota on koetettu peitellä maalilla joka valuu pois ennen kuin ehtii edes seinälle asti. Siispä Direct Hit on todella kömpelösti tehtyä perushuttua joka ei pysty peittelemään olevansa vain ja ainoastaan sitä, jolloin jonkinlainen oletettu taiteellisempi visio kaatuu kyvyttömyyteen tehdä sellaista ja Michael Paréismi pääsee esille.
Oikein nolotti William Forsythen puolesta hänen vetäessään rooliaan kuolettavan vakavasti sisäistä tuskaa potien, kun muut esiintyvät siten kuin olisivat Sirkus Finlandia itkumuurilla.

LAYOVER (2001)

Alati vaimoaan irtosuhteista epäilevä työnarkomaani Dan (David Hasselhoff) sortuu itse yhden panon suhteeseen tehdessään työmatkalla välilaskun. Lennolla Dan oli saanut uuden ystävän Roysta (Gregg Henry) joka myöskin toistuvasti epäilee vaimonsa harrastavan sivutyönään paneskelua vieraiden kanssa ja arvasitte oikein, Royn vaimo Vickie (Yvonne Sciò) on se nainen jonka kanssa Dan harrasti haureutta. Saatuaan selville tämän pyrkii Dan jatkamaan työmatkaansa ja unohtamaan tapahtuneen, mutta Vickie pelkää miestään ja uhkaa kertoa Roylle mitä teki jos Dan ei jää auttamaan häntä pääsemään eroon miehestään. Dan luulee Vickien tarkoittavan enemmänkin henkistä tukea, mutta muks! taju kankaalle ja herätessään mies saa huomata päätyneensä pidätetyksi Royn murhasta. Mutta mitä ihmettä? Kun Dan näkee Royn kuvan toteaa hän ettei se ole sama mies jonka hän tapasi lentokoneessa, jonka vaimon kanssa bylsi, jonka kanssa vietti alkoholinhuuruisen illan ja jonka väitetysti tappoi, mutta kukapa häntä uskoisi kun mies joka esiintyi Royna onkin poliisi nimeltä Jack. Dan tarvittiin vain syntipukiksi jotta Vickie ja Jack pääsivät tappamaan timanttikauppiaana toimivan Royn. Siispä yllättäen meidän tavallistakin tavallisemmaksi tarkoitettu bisnesmiehemme vetääkin MacGyverit kolkkaamalla polisiin, rakentamalla luodeista ja roskiksesta pommin ja pakenee todistamaan syyttömyyttään. No onhan se ymmärrettävää, että Dan on noin monipuolinen lahjakkuus, sillä mieshän myy Nokian kännyköitä. Ei kun anteeksi, tarkoitan siis Japanilaisia mikroprosessoriminitietokoneita.
Lopussa paha saa palkkansa ja paljastuu, että koko jutun takana onkin kaiken aikaa ollut Danin vaimo Allayne (Sherri Alexander) jolla on suhde juuri Jackin kanssa. Mutta onneksi Dan äänittää kaiken kännykällään. Vau! Siis VAU!

Layover on täyttä rutiini-tv-jännäriä jonka katsoo läpi kuin minkä tahansa Kutsukaa McCall-jakson (loistava sarja), mutta jonka aikana ei tarvitse pelätä menettävänsä mitään vaikka vierailisikin jääkaapilla. Kuitenkin kohtalokas suhde-idea on ihan ok ja murhasuunnitelma toimii kelvollisesti, joskin Danin yllättävä muuttuminen jonkinlaiseksi kaiken osaavaksi CSI-sankariksi jonka päättelykyvyillä ja taistelutaidoilla ei ole rajoja on aika typerä käänne, etenkin kun alkupuolen mustasukkaisuuskeskustelut ja yhden illan suhteen paljastumisen pelko on jo tarpeeksi jännitystä luomaan. Mitä lähemmäs loppua edetään muuttuu elokuva koko ajan hassummaksi kun Dan jahtaa Jackia muun muassa lentoasemalla, jossa ihmiset ovat vaan whateva kun joku huutaa aseistetun miehen olevan liikenteessä ja ainoa kyttäkin on vain jokin joka voidaan työntää tieltä pois kuten ostoskärryt, eikä kukaan häiritse ammuskelua johon sattumalta Danin vaimokin pääsee osallistumaan. Joten alku hyvä, loppu hauska.

Jos jotain, niin kunhan pääsee yli Hasselhoffin imagon, voi tätä elokuvaa katsellessa todeta ettei hän pelkästään hampurilaista kännissä syövä-vitsi olekaan ja oikeissa käsissä miehestä on muuhunkin kuin Mitch Buchannoniksi ja Michael Knightiksi. Ei paljon enempään, mutta pistää miettimään että kuinka kiva olisi nähdä herra jossain elokuvassa jossa ei täysin unohdettaisi hänen imagoaan, mutta jossa se ei toimisi vain jonain cameovitsinä kuten jollainen se yleensä on. Eli tarkoitukseni on sanoa, että Hasselhoff jossain Machetessa?

FINAL CUT (1998)

Harrastelijaelokuvantekijä (harrastelija ainakin siitä päätellen kuinka sontaa hänen elokuvansa on) Jude (Jude Law) on kuollut ja ystävät kerääntyvät hänen muistotilaisuuteensa jonne Juden tyttöystävä Sadie (Sadie Frost) on kutsunut kameraryhmän kuvaamaan. Paikalla olijat saavat tietää Juden valmistelleen magnum opustaan jossa hän on kahden vuoden ajan kuvannut salaa ystäviään ja siihen liittyen hän oli pyytänyt Sadieta kuvaamaan tämän muistotilaisuudenkin loppukaneetiksi elokuvalleen. Tietenkin kun ystävät näkevät Juden kuvaaman materiaalin, nousevat tunteet pintaan ja perkele minä olisin halunnut tappaa Juden, sellainen paskaläjä se äijä oli. Lopussa video paljastaakin kuka on syypää Juden kuolemaan.

Final Cut on säälittävä tekosyy elokuvaksi.

Ensinnäkään en tajua sitä miten hitossa näin hyvät näyttelijät kuten Ray Winstone voivat esiintyä kuin olisivat jossain torilla oleva heppu joka osoittaa sormellaan kameraan ja hihkuu kaverilleen hei me ollaan kuvassa. Jopa ne kakarat jotka jossain uutislähetyksessä hyppivät taustalla ilmeilemässä ovat ammattitaitoisemman oloisia, sillä kun elokuva on jaettu kahteen tapaan kuvata, siihen muistotilaisuuteen jossa läsnäolijat tietävät olevansa kameran edessä ja voivat siksi esiintyä tiedostaen sen, niin miksi hitossa niissä piilokameraosuuksissakin porukka esiintyy aivan samalla tavalla. Joten vaikka elokuvassa on toki hieman hyvää näyttelemistä joukossa, niin enimmän ajan kokee aikamoista myötähäpeää heidän puolestaan.
Etenkin se kohtaus jossa kamerasta tietämätön henkilö on virtsaamassa on todella nolo, kun täti tuntuu ottaneen pöntöllä istumisen tulkiksi jonkin Otellon.

Toiseksi minusta on pirun noloa, että Jude perustelee elokuvaansa siten, että toteaa sen kertovan totuuden ja vaikka se tekisi välillä kipeää, niin sitähän kaikki lopulta kaipaavat. Sitten kuitenkin joka helvetin kohtaus on sellainen missä on kuvatttu salaa ystäviä kusella, kuvattu salaa ystäviä pettämässä puolisoitaan, kuvattu salaa ystäviä runkkaamassa, kuvatttu salaa ystäviä haukkumassa toisiaan, kuvattu salaa ystäviä tekemässä rikoksia, kuvattu salaa ystävien makuuhuoneleikkejä, kuvattu salaa kamanvetoa ja kuvattu salaa pelkästään negatiivisia seikkoja. Joten tarkoittaako totuus sitä, että paljastetaan ystävistä vain huonoja puolia? Sori vaan, mutta minun ymmärtääkseni totuus ei ole vain sitä, että saisit kulkea kadulla haukkumassa kaikkia ja sitten vedota siihen että olet rehellinen. Jos olisit rehellinen, niin huutaisit samalla olevasi itse kusipää, etkä vain hauku muita. Siis minä en usko siihen tyypilliseen IMDb-kommentointiin, etteikö olisi tervetullut kommentoimaan jos haluaa kritioida jotain, sillä kielteiset kommentit ovat ihan yhtä oikeutettuja kuin positiivisetkin. Mutta sillä on eronsa onko rehellinen, vaiko mulkku. Ja vaikka Final Cutin ihmiset olisivatkin sellaisia, että eivät muuta tekisikään kuin pahoja, niin Juden uskottavuus totuudesta ja rehellisyydestä katoaa sen saman tien kun huomaa hänen tarkoituksella provosoivan ystäviään toisiaan vastaan. Hän pistää tyttöystävänsä houkuttelemaan kaverinsa pettämään puolisoaan, kannustaa kaveriaan hakkaamaan toisen henkilön ja jopa väärentää kirjeen joka johtaa ystävänsä pahoinpitelyyn. Jos Jude kuvaisi itseään samanlaisena mulkerona kuin ystäviään, niin silloin hän voisi edes jotenkin puolustaa näkemystään rehellisyydestä, mutta ei, hän vain johtaa kaverinsa toisiaan vastaan ja ei ota itse mitään vastuuta.

Kolmanneksi elokuvan kuvaustyyli ei ole linjassa sisällön kanssa. Toki siellä välillä vilautetaan kameraryhmää ja huudetaan kameralle muistutukseksi siitä, että rikotaan neljättä seinää, mutta miksi sitten esimerkiksi osassa muka piilokameraosuuksiksi tarkoitetuissa kohdissa kamera liikkuu huoneesta toiseen hahmojen mukana, tai miksei silloin kun meille erikseen näytetään kameramies hän ei reagoi mitenkään kun joku tulee päälle kuin puskutraktori? Joten toteutus ei tue aihetta ja on yhtä uskottavaa dokumentaarista kuvaa kuin Cannibal Holocaust. Yrjö!

Neljänneksi ihmettelen, että miten Jude osasi valmistautua kuvaamaan tilanteen jossa kuolisi ja tiesi valmistautua paljastamaan syypään kuolemaansa, kun se itse murha tapahtuu sen verran yllättäen ettei siihen ainakaan tämän perusteella olisi osauduttu varautua. Eli tekijät pyrkivät olemaan nokkelia ja koettaessaan sitä liikaa, siitä tulee vain vaivaannuttavan sekavaa.

Kyseessä on siis huonosti tehty, yllättävänkin kehnosti näytelty elokuva jossa on tavallaan hyvä vaihtoehtoinen idea toisenlaiseksi Sisärengas-elokuvaksi, mutta paska se vain maistuu paskalta.
Ja Jude Law kuulostaa ihan Jamie Oliverilta.

Paketin elokuvista Final Cut on ainoa draama, muiden ollessa enemmän tai vähemmän toimintaelokuvia.

Tähdet:
Counterforce ***
Direct Hit ~
Layover **
Final Cut ~