Silmä Silmästä (Eye for an Eye, 1996)

Ensin se perinteinen onnellisen perhe-elämän kuvaus jotta hetkeä myöhemmin tapahtuva perheen tyttären raiskaus-murha tuntuisi mahdollisimman ilkeältä ja kieltämättä aika julma se onkin. Äiti Karen (Sally Field) kuulee tapahtuneen puhelimen kautta ja vaikka kyseessä on erinomainen keino korostaa äidin tunteita ja myöhempiä toimia, niin hiukan oudosti se on slti tehty. Karen siis soitti kotiinsa, tytär avasi oven puhelin muassaan, telefooni putosi lattialle kun hyökkäys tapahtui, Karen kuulee kaiken ja koettaa saada jotakuta lähellään olevaa ihmistä soittamaan poliisille, mutta kukaan ei meinaa auttaa hysteeristä naista. Hieman hassuksi tilanteen tekee se, että Karen olisi voinut sulkea puhelimen ja soittaa itse apua, sen sijaan että juoksisi autolta toiselle pyytämässä heitä soittamaan. Toki Karen esitetään tilanteeseen sopivan panikoivana ja linjan auki pitämisellä hän koettaa tyynnytellä tytärtään vakuuttamalla avun tulevan pian. Mutta jos hän järkyttävästä tilanteesta huolimatta on sen verran järkiperäinen, että osaa ajatella samanaikaisesti tyttärensä rauhoittelua ja juosta ympäriinsä hakemassa apua, niin olisi luullut myös hänen ymmärtävän ettei tytär voi millään kuulla äitiään ja apua olisi saatu nopeammin, jos hän olisi sulkenut puhelimen ja soittanut itse poliisille. No kuitenkin, kohtaus on hyvä keino osoittaa kuinka pahalta sen täytyi tuntua Karenista olla voimattomana linjan toisessa päässä, mutta ehkä se vain jatkui liian pitkään koska sitä rupesi ajattelemaan toisin.
Perheen isä Mack (Ed Harris) koettaa pysyä vahvana, kun Karenilla on vaikeampaa pitää itseään koossa ja hitaasti edistyvät poliisitutkimukset eivät ylikonstaapeli Denillon (Joe Mantegna) vakuutteluista huolimatta rohkaise Karenia. Tukiryhmän ihmisten omat vastaavat kokemukset vaikuttavat nekin lannistavilta, mutta sitten tulee hyviä uutisia kun eräs Robert Doob (Kiefer Sutherland) pidätetään ja jutun väitetään olen täysin varma. Kuitenkin kuten tiedetään, niin näissä tarinoissa pahiksen pitää päästä vielä tässä vaiheessa vapaaksi ja niinpä teknisen virheen vuoksi Doob vapautuu, mikä työntää Karenin haluun ottaa laki omiin käsiin ja siinä avuksi tulee tukiryhmän sisältä löytyvä tukiryhmä, herrat Hughes (Philip Baker Hall) ja Martin (Keith David) jotka neuvovat Karenille keinot kostaa Doobille. Lopetus pitää tietenkin pehmentää niin, että kyseessä on itsepuolustusta eikä kylmäverinen kosto.

Silmä Silmästä on ihan hyvä vigilantepätkä jossa rutiinitarinan suurimpana tukena ovat hyvät näyttelijät ja vaikka esimerkiksi Sutherland esittääkin vain sitä itselleen helppoa käheä-äänistä pahista, Mantegna on suoraselkäinen kyttä ja näin pos päin, niin valittamista ei heistä löydy. Elokuva on niin keskivahvaa työtä, ettei sen ajattele missään vaiheessa olevan huono, mutta ei myöskään kertaakaan usko sen nousevan miksikään lajityyppinsä valioksi. Criminal Mindsin perusjakso, siinäpä se.

Kyllä Sally Field sopi omankädenoikeuden harjoittajaksi paremmin kuin Jodie Foster, että se ainakin toimii keskimääräistä paremmin.
Niin ja kohtaus jossa Kiefer Sutherand katselee televisiosta Cranesin Shining road-videota on erinomainen, jo siksikin että itse biisi on loistava ja saa ajattelemaan, että ehkei se Doob niin paha dude olekaan kun kerran kuuntelee noin hyvää musiikkia.

Itselleni ehkä kovin juttu kuitenkin oli nähdä Deep Spacen Ninen Quark eli Armin Shimerman ja itse Cynthia Rothrock pienissä sivurooleissa, jotka ovat enemmänkin bongareille suunnattuja kuin elokuvalle merkittäviä.

Tähdet: **
Silmä Silmästä