Ketun Ansa (Foxtrap, 1986)

Thomas Fox (Fred Williamson) on kova yksityisetsivä joka palkataan etsimään miljonäärin kadonnutta veljentytärtä ja työtä tarjotaan siten, että kun Fox palaa kotiinsa niin joukko kovanaamoja hakkaa hänet. Fox reagoi asiaan sanomalla "potkiessanne minua teitte hemmetin hyvää työtä". Tottakai Fox ottaa tehtävän vastaan ja lentää Cannesiin etsimään kadonnutta neitiä, jossa heti perille päästyään joku Jacques Cousteaun miehistöön kuuluva mies aloittaa hänen seuraamisensa. Mies osoittautuu jonkinlaiseksi pikkuhuijariksi joka sitten auttaa Foxia hänen tehtävässään, mutta tärkeämpää on kuvata maisemia ja esitellä Ranskalaista arkkitehtuuria.
Niin, se kadonneen tytön etsiminen tuntuu olevan aika sivuseikka koko elokuvassa, sillä eipä Fox etsi häntä laisinkaan. Sen sijaan jauhetaan sikaria, hakataan silloin tällöin joku satunnainen pahis jonka merkitys kadonneeseen tyttöön vaikuttaa olemattomalta ja sitten bylsitään jotain kaunista naista.
Mutta sitten kuin sattumalta etsittävä henkilö löytyy, mutta hänpä ei haluakaan palata kotiinsa sillä rakastaa rikollisjohtaja-sugardaddyaan jonka luona oleilee. Tietenkin sugardaddy tahtoo tappaa tytön, joten Fox saa ampua ihmisiä. Eikä se aiempi miljönäärikään ole löydetyn kadonneen tytön setä, vaan pelkkä sutenööri jonka alainen neiti oli, joten räjäytetään hänet. Eikä tarvitse olla edes tarkkaavainen katsoja huomatakseen, ettei räjähtävän auton sisään oltu laitettu edes jotain nukkea luomaan käsitystä sisällä olevasta ihmisestä.

Elokuvan kansi antaa ymmärtää kyseessä olevan jonkinlaista Bond-meininkiä ja kyllähän tässä sellaista kengännauhabudjettiversiota tavallaan onkin. Jos siis katsoo toiseen suuntaan.
Joten kauniit maisemat, merkkivaatteet ja hengenahdistusta aiheuttavat naiset ovat mukana, mutta kaikessa on sellaista hellyyttävää kömpelyyttä, jonka vuoksi Ketun Ansa vaikuttaa enemmänkin Black Dynamitelta kuin James Bondilta. Ja kun oli elokuva mikä tahansa, niin Fred Williamson esittää käytännössä aina Fred Williamsonia, eli kovanyrkkistä kivinaamaa joka jauhaa sikaria hakatessaan pahiksien ohi, mutta lennättäen heidät katuun.

Metrin päästä ohi menevät lyönnit, kamerasiirtymät jotka eivät sovi yhteen, pääosin huono musiikki, tahatonta huvittuneisuutta aiheuttavat vakavamieliset repliikit ja tarpeettoman suuri keskittyneisyys kuvata matkailuvideota osoittaakseen että nyt ollaan sitten ihan Ranskassa asti tekevät elokuvasta hauskan, mutta ei tietenkään sellaista jota voisi suositella sitä muille kuin roskaelokuvien ystäville. Valitettavasti elokuvan laiska kävelyvauhti aiheuttaa sen, että hauskuudet jäävät liian kauaksi toisistaan jotta noin 90 minuuttia olisi perusteltu pituus, mutta Williamson-fanit varmastikin nauttivat näkemästään tietäessään jo etukäteen minkälainen elokuvantekijä Williamson on ja mitä sen vuoksi saavat.

Tähdet: **
Ketun Ansa