Erik Viikinkisoturi (Erik the Viking, 1989)

Kuten elokuvan nimi paljastaa, niin viikinkejä on tälläkin kertaa tarjolla. Kuitenkin hiukan erilaisia kuin Pathfinderissa, mistä viitteenä jo kannessa mainitut nimet John Cleese ja Terry Jones.

Erik (Tim Robbins) on nuori viikinkisoturi joka ei oikein tykkää ryöstellä, murhata ja raiskata, sillä se on kuten hän sanoo karkeaa. Mutta viikingin on tehtävä mitä viikingin on tehtävä ja siispä Erik koettaa mukautua annettuihin normeihin. Tuoreimmalla keikalla Erik kuitenkin rakastuu naiseen jonka hän vahingossa tappaa pelastaessaan muilta viikingeiltä. No ajatushan on tärkeintä. Asia jää kuitenkin vaivaamaan miestä ja koska hän ei voi uskoutua lajitovereilleen, pyytää hän apua Freijalta (Eartha Kitt), tuolta vuorien poppanaiselta jotka ilmeisesti toimi Simpsons movien vastaavanlaisen hahmon esikuvana, sillä sen verran samanlaisia he ovat keskenään. Freija herättää Erikissä halun löytää Asgård ja siellä olevat Jumalat. Tärkeämpää on kuitenkin se, että Erik löytäisi matkalla itsensä ja tietäisi mikä on hänen paikkansa maailmassa. Eli matkataan kauas päästäkseen lähelle.
Samalla tarkoitus on käydä Valhallassa hakemassa se elokuvan alussa vahingssa tapettu nainen takaisin Midgårdiin ja pyytämässä, että Odin lopettaisi Ragnarökin. Jälkimmäinen suunnitelma ei ole kaikkien mieleen, sillä joidenkin elanto on riippuvainen tuhosta ja kaaoksesta. Siispä toisen kylän viikinkipäällikkö Halfdan Musta (John Cleese) lähtee joukkoineen pysyttämään Erikiä.
Matkalla Erik joukkoineen taistelee Halfdanin kanssa, upottaa vahingossa rauhaisan saaren asukkaineen ja elokuva muistuttaa enemmän Odysseuksen retkiä kuin ehkä oli tarkoitus, tai sitten oli tarkoitus.
Valhallassa Erik saa huomata, ettei Odin ole halukas toteuttamaan pyyntöjä, ettei kuollut nainen halua elävien kirjoihin ja näin Erik saa palata kotiinsa, sillä se on stop nyt.

Terry Jonesin elokuva muistuttaa väkisinkin Monty Pythonia ja hän ei varmasti edes pyrkinyt välttelemään niitä mielikuvia. Visuaalisesti tämä on samalla tavalla rujo, likainen ja "halpa" kuin esimerkiksi mikä tahansa Python-elokuva. Joten jos tästä otettaisiin jokin yksittäinen kuva, niin sen voisi helposti sekoittaa varsinaisiin Pythoneihin.
Visuaaliset tehosteet merihirviöistä eteenpäin ovat silkkaa Terry Gilliamia (joka ei kylläkään työskennellyt tässä elokuvassa), hahmot puhuvat sillä tutulla "hienostuneella" brittiaksentilla ja esimerkiksi Cleese käyttää sitä perinteistä kirjanpitäjän kuivaa ääntään, kun taas Jones muutaman muun ohella hyödyntää usein Pythoneissa kuultua naisellista kiminää. Huumori on kreisiä, hiekkapaperin kuivaa ja ajoittain sellaista, että jos aihepiirissä esitetyt nimet eivät ole ennestään tuttuja, niin on mahdollista että osa sisällöstä menee yli hilseen ilman turvautumista johonkin WIkipediaan. Joten kaiken kaikkiaan Erik Viikinkisoturi on juuri sitä mistä me Monty Pythonissa pidämmekin.

Mutta onko tämä sitten yhtä hyvä kuin Python-klassikot?

No ei oikeastaan. Ja onko se nyt reiluakaan yhdistää Erik Viikinkisoturia Pythoneihin, sillä ei tämä ole kuitenkaan Python-elokuva yhtään sen enempää kuin Kala Nimeltä Wandakaan on. Mukana ei ole Wandassa olevaa amerikkalaista komiikkaa, mutta Erik Viikinkisoturi kuitenkin on elokuva josta voisi todeta, että jos se näyttää Pythonilta, kuulostaa Pythonilta ja luikertelee kuin Python, niin eikö se silloin ole? Ja kuten jo totesinkin, niin Jones ei selvästikään ole vältellyt Python-vertauksia, että kyllä ne matelijat saavat olla mielessä.
Kuitenkin sitä ajatellen tämän elokuvan vitseiltä puuttuu liian usein se terävin terä, eräänlainen ulkopuolinen porukka (Tim Robbins, etc.) tekee kyllä ihan kelvollista työtä mutta heidän erilainen ajoituksensa ei aina istu Pythontyyliin ja vaikka noissa elokuvissa budjettirajoitukset olivat lopputuloksen suhteen oikeastaan enemmän plussaa kuin miinusta, niin kun Erik Viikinkisoturi muistuttaa enemmän Pythontribuuttia kuin aitoa asiaa, tekee välillä esimerkiksi lähikuvalla peitelty rahanpuute elokuvasta lähes puuduttavan. Tässä on kyllä joitakin visuaalisesti mielenkiintoisia kohtauksia, mutta enemmänkin vain jos suostuu hyväksymään Italialaiset miekka- ja sandaalielokuvat esikuviksi. Mikä ei sekään ole aina huono asia. 

Tästäkin huolimatta mukaan mahtuu useitakin hauskoja hetkiä ja etenkin viikinkien hämmennys siitä miksi ketään ei muka saisi tappaa, raiskata ja kiduttaa aiheuttaa useampiakin hauskoja tilanteita. Etenkin alku jossa Erik koettaa vakuutella epäuskoiselle uhrilleen olevansa kykeneväinen raiskaamaan ja tappamaan hänet on absurdiuudessaan vallan mainio.
Joten kyllä Erik Viikinkisoturi tarpeeksi hauska on jotta sen parissa viihtyy, mutta ilman Pythoniakin se pysähtyy kesken matkan, mistä selvin osoitus on se, että tarina oikeasti loppuu kuin seinään.

Tähdet: ***
Erik Viikinkisoturi