Minulla on, kuten on varmasti tullut jo ilmikin, aikalailla videokasettaja jäljellä ja ne ovat edelleen ahkerassa käytössä. Joukossa on useita sellaisia elokuvia joista en luopuisi mistään hinnasta. Ei niinkään siksi, että ne olisivat rahallisesti jotenkin arvokkaita, vaan koska niillä on joko muiston tai muunlaisen tunteen vuoksi henkilökohtaista arvoa minulle (miksi muuten minulla olisi jokin Ritariässä 2000?). Yleensä en kuitenkaan ole niin sidottu niihin, ettenkö voisi tarvittaessa vaihtaa kasettia esimerkiksi dvd-muotoon. Sama on kun levy vaihtuu esimerkiksi suuremmilla bonusmateriaaleilla varustettuun versioon, taikka dvd:stä blurayhin. Kyse on enemmänkin siitä, etten suurimmassa osassa tunne tarvetta päivittää formaattia, kun se edellinenkin kelpaa vielä ihan hyvin. Muutos tapahtuu vain jos tarjous on niin hyvä ettei sitä voi ohittaa ja tällöin annan kuten osa on jo saanutkin kokea, sen edellisen version eteenpäin. Kaseteista minulle riittää aika usein se, että säästän sen kansipaperin jota katsellessani voin palata ajassa taaksepäin. Tosin joskus kuitenkin säästän kasetin silloinkin kun olen samaisen elokuvan hankkinut uudessa formaatissa, koska kasetilla oleva versio eroaa oleellisesti levyversiosta. Eli se etten luopuisi mistään hinnasta tarkoittaa, etten luopuisi itse elokuvasta, vaikka muodon voisinkin vaihtaa. Tosin minä pidän kaseteista niin paljon, että ne levypäivitykset eivät yleensäkään ole kovin houkuttelevia, mistä esimerkkinä se että minulla on Tähtien Sodatkin edelleenkin pelkästään kaseteilla. Siis vain ne hyvät osat.
Siellä on kuitenkin joitakin kasetteja joista en luovu edes saadessani (parempilaatuisen) levyversion niistä, eikä kyseessä ole Nosferatun kaltainen eri version säästäminen, vaan siksi että tunneminä käskee ne säästämään. Kuten nyt esimerkiksi Masters of the Universe- ja Star Trek-kasetit. Ja vaikka minulla on samat jaksot dvd-muodossa, niin silti aina välillä katselen niitä näiltä kaseteilta.
.JPG)
Saan edelleen suuremmat sävärit kasetin laittamisesta koneeseen kuin levyn. Ja tietokoneelta elokuvien katselu nyt on vain Twilight- ja Call of Duty-fanien hommaa. Hyi yök!
Toki olisin voinut kertoa vhs- ja dvd-elokuvista, puhuen muistoista juuri sitä ja sitä elokuvaa kohtaan. Mutta en.
7 kommenttia:
Oikeessa kyllä olet, ei sitä videon iskemistä nauhuriin voita mikään, ja videoilla trailerit saa oikeasti kelattua läpi toisin kuin DVD
Minullekin noita vhs-nauhoja on kertynyt vuosien varrella varsin kattava määrä, enkä ole niistä ajatellut missään kohdin luopua (paitsi jos omistan kaksois- tai kolmoiskappaleita).
Osa nauhoista kun on semmoisia pätkiä, ettei niitä levyllisessä formaatissa taida edes saada mistään. Ja kyllähän nuo nauhat väliin tuovat mieleen muistoja menneistä, ehkä jopa paremmistakin ajoista. Joten nostalgiset syyt toimivat tiettyjen kasettien ostossa/säilyttämisessä erittäin vahvana vaikuttimena omalla kohdallani. Fiilinki, joka muuten ei välttis välity saman elokuvan levyn kohdalle osuessa, heh. Outo juttu sekin jollain tapaa...
Sama juttu. Minullakin on osa kaseteista sellaisia joita ei varmasti koskaan aiotakaan julkaista uudelleen missään muodossa ja näin ollen ainoa tapa omistaa ne on säilyttää kasettiversio. Mutta ei niitäkään tule säilytettyä siksi, että ne olisivat harvinaisia, vaan koska niistä oikeasti diggaa.
Ensisijainen asia on itse elokuva ja vasta sitten formaatti, jossa kuitenkin jos pakotetaan tekemään valinta, niin nostalgiasyistä se kallistuisi kasetin puoleen ja vasta käytännän syistä muihin muotoihin.
Ja hei, jotkut elokuvat vain näyttävät paremmilta kasetin pehmeässä kuvassa, samalla tavalla kuin punk kuulostaa paremmalta vinyyliltä.
Se karheus kuuluu asiaan kun uudempi tekniikka saattaa poistaa elokuvasta sen tarvitseman ulkonäön. Siksi en aina oikein ymmärräkään formaattikehittäjien hihkuntaa siitä, kuinka nyt saadaan ihan saatanan terävää kuvaa, kun aina se ei ole hyvästä, vaan tekee kuvasta kliinisen, kuin olisi laboratoriossa letkuruokinnassa.
Jotkut Friday the 13th pätkät toimivat mielestäni paljon paremmin suttuisena ja ajan hampaan hieman syöminä vhs-versioina, kuin dvd:nä tai sinireiskana. Se suttuisuus ynnä muu on juuri osa sitä movie magicia, joka tämän tyyppisiin leffoihin kuuluu kuin nenä päähän. Ja kun se mennään poistamaan keinotekoisesti, niin koko hommasta lähtee maku kertaheitolla...
DVD on muutenkin formaattina maailman surkein käyttöikänsä puolesta. Levyssä on muutama naarmu, niin elokuva ei pyöri kahta minuuttia pidempään. VHS -nauha saattaa olla venynyt, mutta se, että se paukahtaisi poikki, on kaukana. VHS -nauha, vaikka omistaakin huonomman kuvanlaadun, on formaattina paljon parempi.
Dvd:n suurin plussa kasettiin onkin lähestulkoon siinä, että se vie vähemmän tilaa.
Sillä olisi parinkin suurta plussaa apunaan jos niitä ymmärrettäisiin hyödyntää. Se, että yhdelle levylle saadaan mahtumaan enemmän tavaraa ja toisena se, että se tavara voi olla kiinnostavia lisiä itse elokuvaan.
Mutta samoin kuten bluraynkin kohdalla on tapahtunut, niin liian usein levylle isketään pelkkä leffa ja se on siinä. Vaikka itse elokuva onkin se pääasia, niin suurin houkutus minulle vaihtaa formaattia on se, että siinä tarjotaan jotain enemmän kuin aiemmassa ja sitä tehdään todella harvoin.
Surkeaa on vielä se, että formaatti jonka suurin myyntikikka on mainostaa olevansa kuvan ja äänen suhteen edeltäjäänsä laadukkaampi, kuitenkin vain hyvin harvoin todistaa väitteensä todeksi.
Lähetä kommentti