Scanners 3: Mielen valloitus (Scanners 3: The Takeover, 1992)

Ensimmäisestä Scannersista pidin, toisesta en niinkään.

Scannerithan ovat ihmisiä joilla on suurenmoisia telepaattisia ja telekineettisiä kykyjä ja he sitten räjäyttelevät toisiaan. Alex (Steve Parrish) on yksi heistä ja koska hän vahingossa tappaa ystävänsä, niin hän vetäytyy Thaimaalaiseen luostariin mietiskelemään.
Alexin sisar Helena (Liliana Komorowska) on myös scanneri ja tämän kasetin takakannen mukaan hänen nimensä on Electra. Kannen tekstin kirjoittaja on siitä jopa niin varma, että mainitsee Electran nimeksi kaikkiaan neljä kertaa, joten kaipa se sitten pitää paikkaansa. No mutta mitä jos kuitenkin annetaan Helenan nimenä olla Helena, koska siksi kaikki elokuvassa häntä kutsuvat.
Koska edellisten elokuvien nähneet tietävät ja kerrottakoon se muillekin, niin scannerit kärsivät kykyjensä vuoksi pahoista migreenikohtauksista, mutta onneksi Helenan ja Alexin isä Elton (Colin Fox) kehittelee parannuskeinoa asiaan. Kiva kiva ja tottakai Eltonin kollega tohtori Baumann (Harry Hill) on sarjasta hullu tohtori ja se ei lupaa tulevaisuudelta hyvää. Uusi lääke kyllä saa Helenan hallitsemaan voimiaan paremmin ja estää kivut, mutta samalla se tekee hänestä itse ilkimyksen joka huvikseen räjäyttelee puluja ja pakottaa moukkamaisen pomonsa tanssimaan. Tästä onkin sitten pieni askel räjäyttää ajatuksenvoimalla tohtori Baumannin sormi ja pää. Kyllä, Helena on nyt tuhmuri joka tappaa isänsäkin, päästen täten lääkeimperiumin johtoon.
Helena auttaa muita scannereita pääsemään aivokivuistaan eroon, saaden heistä itselleen kuuliaisia apulaisia.
Toisaalla Thaimaassa oleva Alex puolestaan on oppinut hallitsemaan itsensä meditaation avustuksella, mutta aika äkkiä mies päättää unohtaa sisäisen rauhan ja muun sellaisen, sillä on aika palata kotiin ja väännellä naamaa.
Okei, se on se lääke joka sekoittaa Helenan pään ja tekee hänestä pahan ja se lääke asetetaan kaulalle samaan tapaan kuin jokin nikotiililaastari. Alex vapauttaa Helenan lääkkeen vaikutuksesta irroittamalla ajatuksellaan sen "lääkelaastarin". Minä tahdon tietää, että jos se on näin helppoa, että sen kuin irroitat sen ja vapaudut vääristävästä vaikutuksesta, niin miksei näin tapahtunut niinä parina kertana aiemmin kun kyseinen teko tehtiin? Häh?!

Tuntuu melkein nololta sanoa tämän olevan parempi kuin Scanners kakkosen, mutta onneksi tämä ei sentään paljoa parempi ole. Vaikka molemmat ovat tyhmiä kuin saapas, niin tätä katsoessa ei ainakaan jaksa suuttua näkemälleen, joten kai se tavallaan on sitten plussaa.
Pääosin elokuva on tyypillistä räiskintätoimintaa jossa esiintyvät sopivan kehnot näyttelijät.

Mukana on parin kohtausta joista pidin aika paljonkin. Varsinkin se, että kun Helena oli rakastelemassa sihteerinsä kanssa, niin hekuma tarttui myös taustalla olevan televison ruudulla näkyvän talk shown juontajaan ja vieraaseen, ja se oli hyvä keino osoittaa kuinka vahvasti Helenan scannerismi saattoi vaikuttaa. Mutta enimmäkseenhän tämä on vain aika tarttuvalla synamusiikilla tahditettu elokuva jossa väännellään ahkerasti naamaa osoittaakseen aivotonta aivotoimintaa, kungfuillaan, räjäytellään paikkoja, moottoripyörähypitään, heitellään onelinereita ja paljastellaan pintaa. Toimintaosuudet ovatkin kaikessa typerryttävyydessään hauskoja, mutta ne ovat hieman turhan harvassa, kun välille ei ole juuri muuta keksitty kuin odottelua.

Tähdet: *
Scanners 3: Mielen valloitus