Movie monday: Mary Sue

"Tämän viikon haasteena on elokuvamaailman naishahmoista ne täydellisimmät - ne ärsyttävän täydelliset.
Mary Sue on nimitys naishahmolle joka on kaunis, älykäs, lempeä, ystävällinen, kaikkien miesten rakastama ja paras kaikessa. Ja naisessa voi olla jokin pieni "virhe", joka tekee hänestä vain vielä suloisemman ja haluttavamman - kömpelyys, hurjapäisyys tai ylitsevuotava sankarimaisuus. Tietysti myös äärimmäisen ällösöpö nimi voi vielä kruunata kokonaisuuden. Nyt kysytäänkin sitä, kuka on sinun Mary Suesi? Kuka on kenties se äärimmäisen täydellinen, mutta silti sinun mielestäsi ihana hahmo, tai sitten taas niin ärsyttävän täydellinen, että päässäsi kiehahtaa kun näet hänestä kuvankin?"

Koetin parhaani mukaan vältellä tätä vastausta, koska tahdoin löytää sellaisen ns. täydellisen hahmon joka olisi samalla ärsyttävä ja kuitenkin myös tavallaan miellyttävä. Mutta ei, se vaikutti turhan haasteelliselta missiolta, kun tämä yksi ja sama naama tunki koko ajan mieleeni.

Bella Swan

Tämä on yksi kaikkien aikojen ärsyttävimmistä "täydellisistä" ihmishahmoista elokuvan historiassa. Hän ei ole niin kuin Juno, jonka näsäviisastelu herättää intohimoa selkäsaunaan, tai jonkinlainen Megan Foxin esittämä Megan Fox joka vetoaa tyhjäpäisellä seksikkyydellään, vaan Bella on sellainen valheellisen tavallinen ihminen johon on olettavasti helpo samaistua tietämättä että hän on samaistujan yläpuolella. Pelottavaa Bellaan samaistumisessa on se, että kyseessä on niin uskomattoman laskelmoitu hahmo että jos joku ajattelee olevansa kuten hän, niin silloin puhutaan jo aika sinisilmäisestä ihmisestä.

Jokainen meistä tuntee jonkun Sofian joka haluaa itseään kutsuttavan Fifiksi ja Bella on nimenä samanlainen mukasöpö hellittelynimi, jonka kermakoristeinen siirappi saa vain korostusta kun sukunimenä on Swan. Jos Bellan sukunimi olisi Anderson, niin sillä ei olisi sen tarkoittamaa tehoa, koska Swanista saamme samalla viittauksen Ruma ankanpoikanen-tarinaan ja siten luodaan ajatus siitä, että minustakin voi isona kasvaa kaunis joutsen.
Ja Bella on sopivasti kaunis olematta liian kuvitteellisen tuntuinen, eli sellainen ihan tavallinen sinä ja minä. Mutta koska fantasiahahmona Bellalla on apunaan armeija valaistushenkilökuntaa ja maskeeraajia, ei hän missään nimessä ole koskaan niin sanotusti ruma. Ei näppylöitä, ei arpia ja jos hiukset ovat sekaisin, niin se on tarkotuksenomaisesti luotu kampaus jossa ei ole pelkoakaan siitä, että hiukset hyppisivät silmille ja osuisivat jäätelöön.
Samalla Bella on hiukan masentunut ja tuntee olonsa orvoksi ulkopuoliseksi, vaikka hänen muuttaessaan sinne peräkylään joka saatanan pallinaama ottaa hänet avosylin vastaan ja vakuuttelee taukoamatta pitävänsä hänestä. Vampyyrit ja ihmissudet rakastuvat neitiin ja jopa pahikset ovat sulaa vahaa hänen edessään. Mutta olemalla hieman maassa ja näyttämällä kuolleita silmiään pystyy hän jälleen kerran luomaan samaistumisen kohteen väittämällä, että hei minäkin tunnen maailman painon selässäni. Se kuitenkin vaikuttaa koko ajan valheelliselta, kuin Paris Hilton kantamassa huolta lähimmäisestään. Hän itkee ja ruikuttaa kuinka kukaan ei rakasta häntä ja siten syyllistää muita vakuuttelemaan sitä rakkautta. Vähän niin kuin ne bloggarit jotka sanovat, että kirjoittavat vain omaksi huvikseen, mutta sitten uhkailevat että jos kukaan ei kommentoi niin ei hänen kannata kirjoittaa enää mitään. No, sehän se on sitä ihmisyyttä ja siihen sopien Bella ei ole mikään supersankari joka Tomb Raiderina kaataa pylväitä estääkseen gorillakuningasta laukaisemasta tuomiopäivänlaitetta, vaan hän on tavallinen hiukan kömpelö vasenjalkainen, joka sitten kuitenkin aina sopivasti kaatuu lihaksikkaan, taikka Wendigokulmakarvaisen teini-idolin syliin. Joten Bellan ajoittainen ihmismäinen omiin jalkoihin kompurointikin on aina suunnitelmallista ihanuutta. Ja koska naishahmon ei tule olla vain pelkästään miesten pelastamaksi joutuva esine, on Bella myös tarpeen vaatiessa sankaritar joka on valmis uhraamaan oman henkensä, mutta sekin tehdään hirveällä paatoksella että katsokaa nyt mikä marttyyri olen joka kuolee ja vain rakkauden vuoksi joka pelastaa kaiken. Mutta hei, onhan Bella aika hurja samaan tapaan kuin Lapinlahden Lintujen sketsissä ollaan, eli hetki ajetaan mopolla ihan niin kuin ne illalla kaupan pihalle kerääntyvät nuoret.
Kenties huvittavinta kuitenkin on se miten Bellalla esitetään seksiä. Väitetään että on tärkeää säästää itseään sitä oikeaa varten, mutta koska murrosikäisillä faneilla on herääviä haluja, niin Bellakin on koko ajan osoittamassa haluaan muhinoimiseen ja sitten kuitenkin toruu että hyi hyi ei näin saa tehdä, naidaan, eikä koska muuten kasvaa karvoja käteen, hässitään, se on tuhmaa ja enkelit itkevät, kiimaiset poliisit, eskimopusu, vain vaatteet päällä, neitseellinen raskaus.

Yksinkertaisesti Bella on liian tarkkaan laskelmoitu hahmo. Kuin jonkin mainostoimiston tuote jossa on pyritty miellyttämään jokaista mahdollista ihmistä missä päin maailmaa tahansa ja tekemällä hahmosta sellainen jolla on virheitä joita ei olekaan, on menetetty kaikki mahdollinen persoonallisuus joka tulee esille jo näistä tunteita herättävistä ilmeistä

Suositeltavampaa olisi löytää sankarinsa vaikkapa siitä Megan Foxin Megan Fox-hahmosta jota hän esitti Transformerseissa. Toki sellaiset ovat onttoja seksiobjekteja, mutta ainakin he ovat rehellisiä hahmoja ollessaan vain ja ainoastaan sitä miltä pinnalta näyttävätkin.
Samalla tavalla tekonokkela Juno on kaikesta itsemurhahaluja itsessäni herättävistä tunteista huolimatta miellyttävämpi hahmo kuin Bella, sillä ainakin hänellä on persoona. Toki äärimmäisen ärsyttävä sellainen, mutta kuitenkin.

Minä koetin oikeasti keksiä jotain mistä pitäisin Bellassa, jotta hän sopisi jokaiseen haasteen asiakohtaan, mutta valitettavasti en pystynyt.
Bella on vain ja ainoastaan Stepfordin vaimo, johon on ohjelmoitu pumpulin pehmeää turvallista angstia joka voidaan tarpeen vaatiessa kääntää pois päältä.