Kuoleman Rekat (Trucks, 1997)

Hope (Brenda Bakke) järjestää pienen Lunarin kaupungin, tai pikemminkin tienvarsikuppila-motellin luona retkeilyretkiä ufointoilijoille ja jos kummia kaivataan, niin kummia tarjotaan kun rekat heräävät henkiin ja aloittavat hyökkäyksen poliisiasemalle. Tai siis, hyökkäyksen kuppila-motellille.
Sitten katsellaan kuinka kliseesanakirjan kliseehahmot puhuvat kliseitä. Yksinhuoltajaisä jolla on kapinoiva lapsi? Bring it on! Entäpä yksinhuoltajaisä joka lähti suurkaupungista, jotta oma poika ei ajautuisi jengiin? Alue 51:llä työskentelevä henkilö (joka itse asiassa on se edellinen yksinhuoltajaisä) joka vannoo ettei siellä ole mitään ufojuttuja, mutta myöhemmin myöntää että onpas. etc.
Ilmeisesti suurin osa elokuvan hahmoista kärsii jonkinlaisista kuulo-ongelmista, koska vähän väliä rekka tai vastaava ajaa jonkun päälle, eikä tämä uhri tajua edes vilkaista mikä lähestyvän kovan metelin aiheuttaa.
Sitten pyöritellään peukaloita kunnes elokuva loppuu.

Carriesta on olemassa se tunnettu Brian De Palman leffaversio, kuten myöskin 2002 tehty tv-elokuva.
Hohdosta on olemassa Stanley Kubrickin mestariteos, että myöhemmin tehty tv-elokuva jossa on hölmön näköinen lapsi.
The Dead Zone on olemassa elokuvana, että myöskin tv-sarjana.
Salem's Lot on ilmestynyt kahtenakin tv:n minisarjana, joista Tobe Hooperin vanhempaa versiota usein luullaan elokuvaksi.
Niinpä koska yksi huono versio Stephen Kingin elävien kuolleiden rekoista ei riittänyt, piti siitäkin saada toinen ja näin Maximum Overdrive sai seurakseen Kuoleman Rekat. Ja niin hassulta kuin se kuulostaakin, tässä tapauksessa toinen versio on oikeastaan aika perusteltu. Esimerkiksi Kubrickin Hohto eroaa alkuperäiskirjasta sen verran, että pidin loogisena siirtona sen tv-minisarjaa, sillä vaikka ehkei mahdollisuuksia parempaan ollut, niin ainakin erilaiseen. Samoin koska Maximum Overdrive on niin naurettava elokuva kuin onkaan, oli ymmärrettävää että joku ajatellisi "mä teen sen nyt oikein" ja näin perusteltaisiin toinen versio. Ei onnistunut, sillä kyseessä on vähintään yhtä huono elokuva kuin Kingin omakin ohjaustyö, sillä erotuksella että Kuoleman Rekat on oikeastaan huonompi. Molemmat ovat sellaisia elokuvia, että niitä katsoessa tuntee myötähäpeää, mutta Maximum Overdrive sentään on kaikessa amatöörimäisyydessään niin täynnä sellaisia hölmöyksiä, että niitä katsoessa ei voi kuin nauraa ja näin ollen sen huonous kääntyy eduksi. Kun taas Kuoleman Rekat on toki kehnosti näytelty, ruman näköinen ja kaikkiaan ns. huono elokuva, niin se on hieman liian tosikkomainen alittaakseen taikka ylittääkseen pelkkänä huonona olemisen ja niin typerältä kuin se kulostaakin, olisi tämä elokuva todellakin kaivannut avukseen Vihreä Menninkäinen-rekkaa ja tappavaa limpsa-automaattia. Tappava lelurekka pääsee kyllä aika lähelle, mutta lopputulos on silti enemmn kuin vähemmän tylsä.

Jonkinmoisena plussana mainittakoon se, että tässä elokuvassa näytetään sellaisia pikkujuttuja (no, täsmälleen yhden ainoan kerran) kuin esimerkiksi ajoneuvojen Christine-tyylistä itsekorjaantumista ja se tuo edes pientä osoitusta siitä, että koneet ovat elossa. Maximum Overdrivessahan koneet vaikuttivat edelleen elottomilta ollessaan niin sanotusti elossa. Tosin Overdriven epäloogisuus sen suhteen, että mitkä koneet heräävät henkiin on edelleen läsnä, vaikka yhtä kirjava ei konevalikoima olekaan, vaan ne ovat kaikki ajoneuvoja.

Pakko myöntää, että kun joukko ihmisiä on jäämässä rekan alle ja Bakken hahmo kysyy kuka sitä ajoi, johon toinen henkilö toteaa "se ajaa itsekseen. Hullu", niin koska tuo hullun mainitseminen on osoitettu sille rekalle, kuulostaa se tosi hauskalta ottaen huomioon henkilön siis toteavan itse rekan olevan hullu. 

Tähdet: *
Kuoleman Rekat