From Dusk till Dawn 3: The Hangman's Daughter (1999)

Valitettavasti minulla ei ole enää Hämärästä Aamunkoittoon-sarjan kakkososaa ja oikeastaan valitettavasti-maininta ei pidä paikkaansa, sillä en tuota elokuvaa edes osaa kaivatakaan. En suuremmin muista siitä elokuvasta muuta kuin, että pidin sitä huonona, mutta ainakin muistan elävästi kuinka minua suututti suuresti kun kannessa mainostettu Bruce Campbell kävi vain elokuvan alussa vilahtamassa nopeammin kuin The Flash missä vain. Niinpä tuo elokuva tuli pistettyä pikaisesti kierrätykseen ja jos se tulisi joskus uudelleen hankittua, niin korkeintaan pitämään sarjaa ehjänä.

Alkoholille perso kirjailija Ambrose Bierce (Michael Parks) matkustaa Meksikoon liittyäkseen Pancho Villan armeijaan. Samanaikaisesti luonnevikaista Johnny Madridia (Marco Leonardi) ollaan hirttämässä hänen rikoksistaan, mutta mies pääsee pakenemaan ja nappaa mukaansa pyövelin (Temuera Morrison) tyttären Esmeraldan (Ara Celi), joka ymmärrettävästi on Johnny satunnaisen lemmen kohde.
Luonnollisesti Biercen ja Johnnyn tiet kohtaavat ja kohta molemmat omien seurueidensa kanssa päätyvät aavikolla sijaitsevaan bordellisaluunaan, joka myöhemmin tulee tutuksi Titty Twister-baarina. Ja koska me ensimmäisen osan perusteella tiedämme millainen paikka Titty Twister on, niin tottakai myös lähemmäs 100 vuotta aiemmin henkilökunta koostui friikkisirkuksen vampyyreista ja taas veri ja visva lentävät.
Niin ja tottakai joukkoon liittyy pyöveli-isä jonka pitäisi olla se elokuvan varsinainen pahis, mutta kun lähes kaikki elokuvan hahmot ovat enemmän tai vähemmän (yleensä enemmän) mulkeroita, niin eipä se pyövelikään kovin erilaiselta vaikuta.

Jos en pitänyt kakkososasta edes niin paljoa, että olisin antanut sen olla osana elokuvakokoelmaani, niin eipä tämä kolmas osakaan suuremmin ylistystä saa osakseen. Kuitenkin toisin kuin kakkososa, niin tämä ei ainakaan saanut suuttumaan, että ei se siis mikään täydellinen katastrofi ole.

Kun westernin ja vampyyrien yhdistäminen tuo mieleen elokuvia kuten Billy the Kid vs. Dracula, Bloodrayne 2, Sundown: the Vampire in Retreat ja tämän From Dusk till Dawn kolmosen, niin ehkeivät naskalihampaat vain sovi villiin länteen ilman, että lopputulos olisi komiikkaan päin kallellaan silloinkin kun pyritään olemaan vakavia. Silti se pistää mietityttämään, että miksei vampyyrilänkkäreitä tehdä enempää kun tapahtumapaikkana villi länsi on varsin mukavaa vaihtelua niille hämähäkin peittämille linnoille ja modernille lasiarkkitehtuurille. Toisaalta ehkä se on parempikin ettei niitä vampyyrilänkkäreitä, tai ylipäätään kauhuaiheisia westerneja suuremmin tehdä, sillä niiden pienen määrän ansiosta ne vähät saavat ainakin plussaa siitä, että eroavat muista stetsoneillaan.

Tässä tapauksessa vertaaminen ensimmäiseen osaan on epäreilua siksi, että vaikka tyylillisesti molemmat ovat roskaelokuvia, niin tämä kolmas osa tuskin olisi voinut muuhun yltääkään. Pelkästään tekijöitä ja budjettien kokoja katsomalla on helppo huomata, että ensimmäisellä osalla oli varaa ja aikaa valita mihin suuntaan elokuvaansa viedä, kun taas kolmannessa osassa tehtiin vain se mihin oli mahdollista ja osittain juuri siksi From Dusk till Dawn 3 vaikuttaa ensimmäistä osaa rehellisemmältä.
Siispä näytteleminen on mitä on ja useinmiten heikkoa, dialogiin ja tarinaan ei tunnuta käytettäneen yhtään ylimääräistä aikaa ja visuaalisesti elokuva on todella epäuskottava. Sijoittuakseen 1900-luvun alkuun lopputulos näyttää hyvin harvoin siltä, joten vuoden 1999 nörttilauma roolipelaamassa kaupunginpuistossa pilailupuotiostoksineen on lähempänä annettua mielikuvaa. Mutta ei se mitään, sillä kyseessä kuitenkin on roskaelokuva ja sellaisena se tulee ottaakin. Tylsimmillään elokuva onkin silloin kun se pyrkii tekemään jotain asiallisesti ja vakavasti.

Kaksi asiaa tässä elokuvassa vaivaa minua suuresti:

A. Johnny Madrid on hahmo joka esitellään eräänlaisena suoraselkäisen sankarina joka haluaisi vain olla rakastamansa naisen kanssa, mutta pahat ihmiset eivät anna ja näin Johnny saa paeta kuten Richard Kimble kunnes pystyy todistamaan viattomuutensa ja paljastamaan todelliset pahikset. Sopivasti tätä oletusta korostamaan on tehty kohtauksia joissa Johnny osoittaa hellyyttä ja puhuu kunniasta. Tai tämä on ainakin se miten Johnny esitellään.
Mutta sitten heti nurkan takana Johnny on täysi mulkero joka kiduttaa ystäviään ja potkii suurinpiirtein nunnia naamaan, että tällöin häntä ei tosiaankaan pysty ajattelemaan minkäänlaisena sankarina. Varsinkaan kun lopussa mies ei tunnu edes yrittävän pelastaa rakastettuaan, että ehkä se true love waits Radioheadin levyjä.
Ilmeisesti tarkoitus oli tehdä hänestä samanlainen kuin ensimmäisen osan George Clooneyn Seth Geckosta. Ilkeä rikollinen jonka sydän on lopulta kultaa. Kuitenkin kun Seth Gecko sanoo "i maybe be a bastard, but i'm not a fucking bastard" niin sellainen hän myös elokuvassa onkin, kun Johnny Madrid puolestaan jää vain fucking bastardiksi. Mikä ehkä tasapainoisemmalla toteuksella olisi korjaantunut, mutta nyt ne luonteenpiirteiden erilaisuudet eivät kulje yhdessä vaan erikseen.

Michael Parksin esittämä Ambrose Bierce onnistuu olemaan enemmän bastard but not a fucking bastard.

B. Se että esimerkiksi Johnny Madrid näyttää liian nykyaikaiselta ja muutoinkin elokuvassa on liian moderneja seikkoja onnistuakseen luomaan käsityksen 1900-luvun alusta, niin se ei oikeastaan haittaa tietäen kyseessä olevan halpiselokuvan, mutta ratkaisu tehdä elokuvasta oranssi on tosi ärsyttävä. Toki minä ymmärrän, että värivalinnalla rakennetaan käsitystä tapahtumajasta ja polttavasta aavikosta, mutta tässä elokuvassa se näyttää vain siltä kuin joku olisi pistänyt oranssin kalvon linssin eteen ja siksi halpiselokuva näyttää liian halvalta.

Ja se Esmeralda-paljastuksen yhdistäminen ensimmäiseen osaan oli hieman tarpeeton.

Elokuvan loistavin idea on Ambrose Biercen hahmon käyttäminen, sillä hän oli todellinen henkilö, kirjailija joka oikeastikin matkusti Meksikoon liittyäkseen Pancho Villan joukkoihin ja sittemmin katosi jälkiä jättämättä. Kenties hän sitten taistelikin vampyyreja vastaan?

Tähdet: **
From Dusk till Dawn 3: The Hangman's Daughter