Conan the Lapsen (Arnold Schwarzenegger) koko perhe ja kylä tuhotaan ilkeän käärmekulttijohtajan Thulsa Doomin (James Earl Jones) voimannäytössä ja nuori poika viedään kirjaimellisesti kiertämään kehää vuosikausiksi, aina siihen asti kunnes hän on kasvanut ja kehittynyt tarpeeksi voidakseen ottaa paikkansa gladiaattorina joka tekisi Maximus Decimus Meridiuksesta minimuxen. Jossain vaiheessa tulee kuitenkin aika paeta ja itsenäistyä, joten edessä on ura varkaana, jolloin seuraksi liittyvät barbaaritar Valeria (Sandahl Bergman) ja surffari Subotai (Gerry Lopez). Yhdessä he varastavat kamaa, kunnes huomaavat, että vastentahtoinen sankaruus häämöttää vääjäämättä edessä, kun Thulsa Doomin luotsaama käärmekultti tulee pyyhkiä pois maan kamaralta ja samalla voidaankin kostaa aiemmin koettuja vääryyksiä.
Ensimmäisen Terminatorin ohella ensimmäinen Conan on mielestäni parasta mitä Schwarzenegger on urallaan saanut aikaiseksi ja tämä mitenkään vähättelemättä sellaisia nykyklassikkoja kuten Isäni on Turbomies. "Put that cookie down!"
No kuitenkin.
Heti alkumetreiltä, Nietzsche-sitaatista alkaen Conan Barbaari on niin massiivista vyörytystä, että elokuvan jälkeen tuntuu kuin olisi jäänyt höyryjyrän alle ja kun jonkin elokuvan sanoo olevan testosteronipommi, niin tämä elokuva on sitä lihavoiduilla kirjaimilla. Hauskaa on kuitenkin se, että vaikka meillä on tässä selvästikin koomisia aineksia sekä tarkoituksella (esim. korppikotkan pureminen ja kamelin turpaanveto), että vahingossa (esim. juuri edellä mainittu Nietzsche-siteeraus), niin Conan ei ajaudu Lou Ferrigno-Herculeksien tyylisen noloksi kertaakaan (ne ovat tosi hauskoja). Sillä kun kyse on ajasta jolloin "the oceans drank Atlantis", niin John Miliuksen tuttu machoilu, Schwarzeneggerin lihaksisto, käärmekuninkaan pään irti lyöminen, jättivasarat jotka saavat Thorin pissimään alleen ja Basil Poledouriksen massiivinen pakanasinfonia ovat aivan normaalia ja odotettua, ja toteutettu hyvin vahvalla uskolla tekemäänsä. Kun Conan kertoo mikä on tärkeintä maailmassa, niin opetus kuulostaa vakuuttavalta sen kyseenalaisesta sisällöstä huolimatta. Tämä kaikki on osoitus siitä, että typeräkin asia voidaan tehdä tehdä lyöden yli ja silti kentällä pysyen.
Schwarzenegger on aivan täydellinen valinta Conaniksi, vaikka osoittaakin enemmän pilkettä silmäkulmissaan kuin Robert E. Howardin luomus tekee, mutta Ahnuldin rajallisille näyttelijäkyvyille tälläinen barbarismi on kuin luotua. Toki Ahnuld on hieman jäykkä liikkeiltään verrattuna myöhemmin saman roolin tehneeseen Jason Momoaan, mutta siitä enemmän Conan Hävittäjän jälkeen.
Ja jos Schwarzenegger sopii rooliinsa, niin sitäkin enemmän omat saappaansa täyttää James Earl Jones Thulsa Doomina joka kaikessa hypnoottisessa pahuudessaan onkin mahdollisesti kaikkien aikojen parhain pahishahmo, ainakin jos allekirjoittaneelta kysytään. Kohtaus jossa Thulsa Doom houkuttelee yhden alaisistaan itsemurhaan on erittäin vaikuttava ja onhan miehellä aivan järkyttävän cool nimi.
Sandahl Bergman on myös erittäin hyvä vastapeluri Schwarzeneggerille. Itse asiassa koko Bergman-Schwarzenegger-Lopez-kolmikko pelaa sen verran hyvin yhteen, että mikä tahansa joukkue olisi tyytyväinen saadessaan heidät vahvuuteensa.
Tuon Thulsa Doomin vaikutusvallan osoituksen lisäksi Conan Barbaari sisältää joukon muita kohtauksia jotka ansaitsevat vaikuttavuudessaan paikkansa kaikkien aikojen melkein parhaimpien joukossa:
- Parasta elämässä-puhe.
- Conan löytää miekkansa ja suuri luuranko vihjaisee olevansa elossa, kunnes romahtaa antaen osoituksen valtikan siirtymisestä uudelle sukupolvelle.
- Koko se jättiläiskäärmeen herääminen ja kuolema on todella tehokas kaikessa hiljaisuudessaan.
- Conan jää portaille odottamaan ja miettimään tulevaa.
Ja se käärmenuoli on pirun hyvä idea. Kuten myös se lopun valtaistuimella patsastelu, joka liikkumattomuudessaan on suurenmoisen jylhää.
Conan Barbaari on iso ja raaka elokuva joka osoittaa että vaikka kaikenmaailman Beastmastersit ja Hawk the Slayerit saattavat tuntua myötähäpeälliseltä miekka ja magia-roskalta, joista suurimman nautinnon saa niiden kömpelyydestä, niin teräksen salaisuus voidaan toteuttaa myös uskottavan fantastisesti.
Ja jos tämän elokuvan jälkeen ei tee mieli repiä paitaa irti, ulvoa kuulle ja juosta puremassa antilooppeja hengiltä, niin ei sitten minkään.
Muistinko kehua Basil Poledouriksen musiikkia?
On erittäin ahkerasti soitettu levy tässä taloudessa.
Tähdet: *****
Conan Barbaari
5 kommenttia:
Mites Red Sonja ja/tai Kull the Conqueror? Kuuluvatko nämä läheltä Conania liippaavat teokset myös tulevien arvostelujen joukkoon?
Kull the Conqueria minulla ei valitettavasi ole, mutta muutoin viikko on pyhitetty miekka ja magia-elokuville, joten ainakin Conan Hävittäjä, Red Sonja ja Conan 2011 ovat tulossa.
Kuten myös muita ns. historiallisia seikkailuja kuten Legenda Haukasta.
Amen!
Otatko arvosteluun myös klassikon nimeltä Ator - taisteleva kotka?
Conan Barbaari on yksi lempielokuvistani. Se on vaan niin...eeppinen.
Ator on tulossa, mutta vasta joskus tulevaisuudessa. Tämän putken elokuvat ovat jo valittu ja suurelta osin jo käytykin läpi, ja niiden jälkeen kaipaan kyllä jotain muuta kuin miehiä painimassa keskenään.
Lähetä kommentti