Red Planet (2000)

Hei, Val Kilmer on avaruustalonmies!

Vuonna 2025 Maapallo on ihan kakassa kun happi loppuu ja väkeä on liikaa. Siispä matkaan lähetetään Mars1-avaruusalus minnekäs muualle kuin Marsiin, tutkailemaan mahdollisuutta asuttaa se. Aluksen kapteeni ja elokuvan kertoja Bowman (Carrie-Anne Moss) esittelee elokuvan tarinan lisäksi miehistön ja voi pojat kuinka sitä sanoo "voi pojat" kun kuulee kuinka lentäjä Santen (Benjamin Bratt) on paras ammatissaan ja ylimielinen, kuinka joku toinen on nero ja antisosiaalinen, kuinka joku on mestari ja ilkeä. Eli jokainen miehistön jäsen esitellään samalla tavalla, että kerrotaan hänen olevan juuri oman alansa paras, mutta mulkero. Hei, tämä tapa ei tee hahmoista syvällisempiä ja mielenkiintoisempia persoonia, vaan nolostuttavia kun jokaisen kohdalla pitää erikseen huomauttaa millaisia he ovat eikä katsoja saa nähdä sitä esiintymisen kautta. No kuitenkin, siispä aiemmin mainittujen henkilöiden lisäksi siellä ovat myös Chantilas (Terence Stamp), Pettengill (Simon Baker), Burchenal (Tom Sizemore) ja Gallagher (Val Kilmer) jonka kohdalle meille tyrkytetään ajatusta että hän tulee sitten olemaan se elokuvan pahis, joka hän ei ole eikä se ole edes yllätys. Ihmisten lisäksi siellä on eräänlainen koiramainen ja Hal9000-silmäinen AMEE-robotti.
Tietenkin kun Mars saavutetaan päättää avaruusalus mennä epäkuntoon ja Bowman jää uppoamaan laivansa kanssa avaruuteen kun laskeutumismoduulit muun miehistön kera päätyvät planeetalle. Viinirypäleterttu putoaa maahan ja sen pomppimista katsellaan varmaan joku 23 minuuttia.
Avaruusaluksessa Bowman tyrkkää johdon oikeaan reikään ja taas on alus ihan kunnossa, kun taas Marsissa olevat haaksirikkoutuneet miettivät mitä tehdä ja olisiko mahdollista löytää tie aiemmin planeetalle rakennetulle tukiasemalle ennen kuin happi loppuu. Niin ja toisaalla planeetalla samoilee AMEE-robotti joka on roboteille tyypilliseen tapaan kilahtanut ihan hitsisti ja aikoo nyt silpoa ja pilkkoa Marsin muukalaiset.
Chantilas kuolla kupsahtaa törmäyksestä aiheutuneisiin pernavaurioihin ja kollegani antoi minulle tänään viisi senttiä liian vähän vaihtorahaa takaisin Pepsi Max-pullosta joka tuntui varmasti samalta kuin mitä Chantilas tunsi kuolemansa hetkellä.
Ilmenee että tukiasema on tuhoutunut ja loppu on väistämätön. Vai onko? No ei tietenkään sillä elokuvaa on vielä päälle puolet jäljellä.
Pettengill kiukustuu bullymaiselle Santenille ja kopauttaa tämän rotkoon kuolemaan. Elossa olevat ovat tukehtumassa happivarantojen loputtua, kunnes epätoivoinen Gallagher avaa kypäränsä huomatakseen Marsissa olevan ihmiselle hengitettävä ilmakehä. Siispä Gallagher, Burchenal ja Santenin tappoa salaileva Pettengill ovat kunnossa ja turvassa kunnes AMEE tulee kungfuilemaan. Sitten seuraa kohtaus jossa pojat virtsaavat Marsissa ja kertovat sen myös katsojille.
Kiertoradalla Bowman valmistelee alusta kotimatkalle tietämättä Three Amigosin olevan elossa Marsissa. Onneksi Gallagher ja kumppanit vetävät MacGyveriksi ja rakentavat radion jolla saadaan yhteys Bowmaniin ja sitten mietitään kuinka pojat saadaan pois planeetalta ja kotimatkalle. Poikien pitää ehtiä löytämään kilometrien päässä oleva vanha Venäläinen romuluotain ja saada se toimimaan jotta he pääsisivät Mars1-alukselle ennen kuin sen on polttoainepulan vuoksi lähdettävä kohti Maata. Niin ja jos tämän lisäksi ei haittaa se, että AMEE kiusaa poikia, niin tottakai siihen Venäläiseen luotaimeen mahtuu vain kaksi henkeä ja Marsissa liikkuu samanlaisia ötököitä kuin Äärirajoilla-sarjan Hiekkakuninkaissa, jotka muuten olivat ötököitä avaruudesta ja olisivatko muuten olleet juuri Marsista. Vautsi vau!
Pettengill päättää muuttua kilikilipääksi ja koettaa lähteä yksin matkaan, mutta AMEE viipaloi hänet.
Marsin ötökät syövät Burchenalin joka ennen kuolemaansa polttaa kaiken poroksi.
On siis enää vain Gallagher joka löytää Venäläisen luotaimen, pistää sen kondikseen ja sinkoaa itsensä Mars1-alukselle Bowmanin seuraksi. Siinä välissä Gallagher ehti myös possauttaa AMEEn rikki.
Kotimatkalle pääsivät siis Bowman, Gallagher ja heistä jälkimmäisen mukaansa ottamat Mars-ötökät jotka sopivasti tuottivat planeetan hapen ja voisivat tehdä saman myös Maassa, ja todennäköisesti ennemmin tai myöhemmin myös syödä kaikki ja kaiken täällä kotoisalla Maa-planeetalla. Oh joy!
Se mainitsemani Äärirajoilla-sarjan jakso on todella mainio.

Vuosituhannen vaihde ei ollut futuristisesta toivekkuudestaan kovinkaan otollista aikaa isojen (tai vähintäänkin tunnistettavien) nimien avaruusmatkailulle, kun Supernovan (2000) kohdalla yksikään kolmesta ohjaajasta (Walter Hill, Francis Ford Coppola, Jack Sholder) ei halunnut nimeään yhdistettävän siihen, Mission To Mars (2000) eksyi reitiltään Brian De Palmasta ja hyvästä näyttelijäkaartista huolimatta ja Red Planet olisi vakuuttanut enemmän Maa 2-sarjan jaksona kuin tähtisikermäelokuvana.

Red Planet tarjoaa katsojalle:
- Paljon tietokonepeliltä näyttävää efektointia.
- Lahjakkaita näyttelijöitä ja Carrie-Anne Moss puhumassa pehmeitä.
- Toiveen siitä, että tutut näyttelijät nostaisivat elokuvan tasoa, mutta vaikka kukaan ei varsinaisesti ole missään nimessä surkea, niin aika vasemmalla kädellä roolit on vedetty läpi.
- On kivikkoa ja nättiä punaista väriä.
- Robotti joka osoittaa kuinka teknologia on hyvä renki mutta huono isäntä.
- Teologiaa.
Joten kaikki kliseisyydessäänkin tarpeellinen on mukana, mutta koko elokuvaa vaivaa jykevä keskinkertaisuus joka ei edes anna mahdollisuuksia murtaa juuriaan ja tehdä mitään kovin erikoista. Siis elokuva ei jaksa nousta miksikään erinomaisuuden esikuvaksi, mutta ei valitettavasti onnistu olemaan myöskään huonoudessa hyvä.

Elokuvan ainoana oikeasti hyvänä ideana pidin sitä miten paljastetaan Marsissa olevan happea.
Oli jotenkin kiintoisaa kuinka Kilmer ja kumppanit olivat tukehtumassa hapen puutteeseen avaruuskypäröissään, tietämättä ilmaa olevan tuhkahduttavan puvun ulkopuolella. Vähän niin kuin hukkuisi kuivalla maalla. Tai hikoilisi ilman kosteutta.

Ihan kiva, siedettävä, paremman puutteessa, vessatauot luvallisia.

Tähdet: **
Red Planet