Pandorum (2009)

Se Ruotsalainen poptähti on Pandora, ei Pandorum. Sori.

On vuosi 2174 ja arvatkaapa vain onko Maapallon vesi- ja ruokavarannot vähissä ja väestönkasvu lähtenyt lapasesta. Siispä matkaan on lähetetty avaruusalus Elysium asuttamaan muuta maailmaa ja kohta siirrymmekin hetkeen kun miehistön jäsenistä Bower (Ben Foster) herää kryounesta kesken matkan muistinsa menettäneenä. Aluksen laitteet eivät tunnu toimivan ja miehistön muut jäsenet loistavat poissaolollaan, lukuunottamatta luutnantti Paytonia (Dennis Quaid), joka hänkin herää pian samanlaisessa tilassa. Bowerin ja Paytonin miettiessä miten saada tietoonsa keitä ovat, minne matkalla ja miksi, on syytä myös rasittaa pääkoppaa sillä mihin muut miehistöstä ovat kadonneet, miksi laitteisto toimii kuin maailmalopun meininki ja miksi ovissa on raavintajälkiä. Siispä kaksikko rupeaa tutkimaan aluksen synkkiä, kosteita syövereitä ja pian alkaakin löytymään mätäneviä silvottuja ruumiita, kuten myös Resident Evilin Alicea, Milla Jovovichin ulkonäköä myöten muistuttava Nadia (Antje Traue) joka piileskelee aluksessa olevaa uhkaa, joka puolestaan on lauma eräänlaisia mitä lie piikkisikaihmishirviöitä. Lähemmässä kuvassa ne paljastuvatkin olevan enemmänkin Duran Duranin Wild Boys-videon ihme riikinkukkoihmisiä.
Selviää että Elysiumin lastina on 60 000 ihmistä jotka ovat matkalla planeetalle nimeltä Tanis ja tuon planeetan pitäisi kelvata ihmisten uudeksi kotipaikaksi. Elysium on ensimmäinen, eräänlainen kokeilu, mutta alkaa vaikuttamaan siltä että kohta alus on lentävä mausoleum.
Välillä löydetään joitakin elossa olevia ihmisiä jotka koettavat piileskellä Wild Boys-olennoilta jotka ovat vähän kuin Predatorit, eli metsästämässä ihmisiä, mutta he käyttäyvät eläimellisemmin kuin Predatorit, ehkä hieman enemmän kuten Alienit. Nyt pitäisi saada elossa olevat toimimaan ryhmänä ja sitten juostaan pitkin käytäviä. Mukaan laitetaan tarinaa siitä, että Maapallo on ehtinyt räjähtää tuusannuuskaksi, että osa aiemmin heränneistä ihmisistä oli sairastunut Pandorum-nimellä tunnettuun avaruushulluuteen ja tappanut toisiaan ja että tietenkin aluksen reaktori on räjähtämispisteessä. Ja ne Wild Boysit ovat ihmisten jälkeläisiä. Hei c'mon, pieni on kaunista.
Nyt payton rupeaa sekoilemaan ja kuvittelee olevansa sekä oma itsensä, että Cam Gigandetin esittämä kiiluvasilmäinen kilikilipää Gallo. Sitten twistataan niin, ettei Payton olekaan Payton vaan Gallo, joka on oikeasti nuorempi kuin Bower sillä toisin kuin muut, on Gallo ollut oikeasti koko ajan hereillä ja ikääntynyt normaaliin tahtiin. Sitten onkin vuorossa Event Horizonia hyvin läheltä liippaava kohtaus jossa Quaid kanavoi Sam Neillia siinä vaiheessa kun hän ammuskeli naulapyssyllä. Hei, mitä jos otettaisiin mukaan lisää twistausta! No, kerrotaanko vaikka että Elysium olikin jo ajat sitten saapunut Tanisille, mutta uponnut siellä olevaan mereen luokse neonvalaiden. Sitten voitaisiin paljastaa vaikkapa se, että ettei siellä ehkä olekaan mitään Wild Boyseja, vaan kaikki oli Pandorum-sairauden aiheuttamaa harhaa, minkä miettiminen aiheuttaa aika pahoja logiikkaongelmia edeltävään osaa elokuvasta. Lopuksi Elysium hajoaa meren pohjaan ja pelastuskapselit sinkoutuvat pinnalle. 1213 ihmistä selvisi hengissä, mutta jos katsoo elokuvan poistetut kohtaukset niin Dennis Quaid aikoo pitää huolen siitä että ihmislukumäärä pienenee, mutta kenties onneksi suunniteltuja jatko-osia ei aiota kuulemma tehdä.

Kyllä, tämä elokuva tuo ideoiltaan ja tunnelmaltaan mieleen monia aiemmin nähtyjä elokuvia, eikä vähiten Event Horizonin jonka ohjaaja Paul W.S. Anderson toimii tämänkin elokuvan tuottajana. Mikä myös selittää sen miksi yksi elokuvan hahmoista on lähes yhtä kuin mainitsemani Resident Evilin Alice. Edellä mainittujen lisäksi Alienit ja Predatorit on selvästi tullut nähtyä, mutta aivan kaikki ei tunnu ihan pelkältä apinoinnilta, joskin aika suuri osa Pandorumista aiheuttaa liiankin vahvoja "enkös mä oo jo nähny tän"-fiiliksiä.

Plussaa elokuvalle on tyylikkään kylmäksi designattu Elysium-alus jonka tehdasmaisuus ja moninaiset letkut ja putket olivat supercoolia shittiä, jota vihreä ja sininen synkkä valaistus nuolevat kauniisti.
Äänimaailma toimii myös ajoittain erittäin hyvin.
Alkupuoli elokuvasta toimii jopa loistavasti ja tietämättömyyden tunne on sopivan ahdistavaa, mutta siinä vaiheessa kun ne Wild Boysit rupeavat riehumaan ja koko ajan rupeaa löytymään lisää elossa olevia niin elokuvasta tulee tyypillistä Paul W.S. Anderson-kamaa, eli ihan hirveää meteliä ja Resident Evil-hyppypotkimista joka kovasta vauhdistaan huolimatta on tylsää ja pilaa koko aiemman raukean kauhutunnelman. Lisäksi elokuva koettaa tunkea aivan liian paljon käänteitä ja vaaroja aiheuttavia uhkia liian pieneen koppiin ja siitä tulee hieman tahattoman hupsua. Yksi pelkohiiri riittää täyttämään talon.

Elokuvan näyttelijät tekivät varmasti parhaimpansa, mikä ei nyt ikävä kyllä ole kovinkaan paljoa.
Erityisen huvittavaa oli, että Cam Gigandet oli aivan kauhean huono ylinäyttelemisessään, mutta käytännössä täysin samaa hahmoa esittävä Dennis Quaid osasi pitää (kenties pidemmän kokemuskaarensa ansiosta) sekoavan hahmonsa sopivissa rajoissa jotta siitä ei tullut noloa.

Pandorum on kuitenkin ihan kelpo tieteiskauhistelu joka maittanee paremmin heille jotka eivät ole lajityypin edustajia pahemmin nähneet, mutta hekään eivät voi olla huomaamatta elokuvan sortuvan turhan liian usein ylenpalttiseen mekastukseen ja kärsivän loppupuolella liian nokkela jotta ei ole nokkela-oireilusta.

Tähdet: ***
Pandorum