Paholaisen Kuriirit (Thrill Seekers / The Time Shifters, 1999)

Jos on ollenkaan seurannut Suoli24:n elokuvapalstaa/-palstoja, niin on saattanut huomata että siellä kysytään kahden elokuvan nimeä säännöllisen epäsäännöllisesti. Ajan Valtiaat (The Langoliers) ja tämä Paholaisen Kuriirit ovat ne kaksi elokuvaa jotka moni muistaa nähneensä, mutta kukaan ei tunnu muistavan mikä hitto se nyt taas olikaan. Sinänsä unohdus on ymmärrettävää, sillä molemmat kuulostavat paljon paremmilta elokuvilta kuin ovatkaan ja täten ne siis muistaa parempina kuin mitä uusintakatselu paljastaa.

Entisen television tähtitoimittaja Tomin (Casper Van Dien) ajatuksia kiusaa muisto ydinvoimalaonnettomuudesta, jonka uutisoinnin aikana hän tuli aiheuttaneeksi kahden kollegansa kuoleman. Nyt mies on siis päätynyt vain pelkäksi lehtitoimittajaksi ja sehän on rangaistuksista suurin. Hahaha! Kuitenkin, Tomin ajatuksia vaivaa kollegojen kuolemaa enemmän voimalassa nähty mustahattuinen mies joka nostaa jälleen päätään, kun tehtäväksi tulee kirjoittaa artikkeli historian kuuluisimmista onnettomuuksista kuten Titanicin uppoaminen, Hindenburgin tuho ja Perussuomalaisten nousu. Käydessään läpi vanhoja lehtileikkeitä (modernisti tietokoneella), huomaa Tom tuon samaisen mustahattuisen miehen esiintyvän yhdessä jos toisessakin onnettomuuspaikoilta otetuista valokuvissa. Eihän se voi olla sama mies, sillä tapahtumilla saattaa olla kymmeniä ja taas kymmeniä vuosia eroa. Tästähän se onnettomuuksia myyvempi juttu saattaa tulla ja kohta ollessaan lentokonematkalla Tom saa huomata saman mustahattuisen miehen olevan samalla lennolla. Voi juma mikä yhteensattuma! Ei ihmekään, että elokuvan nimi on THRILL Seekers. Mustahattuisen miehen mennessä kepilliselle, Tom vilkaisee hänen paikalleen huolimattomasti jättämäänsä turistiopasta joka esittelee historiallisia onnettomuuksia vierailupaikkoina ja hups, Tom ottaa mustahatun pistoolin puristaakseen tietoja häneltä. Aseen heilutus saa Tomin vaikuttamaan terroristilta, mutta toimillaan hän tulee estäneeksi lento-onnettomuuden ja samalla mustahattuinen mies katoaa paikalta. Maassa Tom saa sitten selitellä tapahtumia viranomaisille, jotka eivät tietenkään usko häntä ja vielä vähemmän kun Tom muistaa nähneensä turistioppaassa mainitun metro-onnettomuuden ja täten Tomin oletetaan järjestelevän uutta terrori-iskua. Kuulustelut keskeytyvät kun paikalle ilmaantuvat sarjamurhaajalta näyttävä mies ja Matrixin muotioppaakseen ottanut nainen ja he kaappaavat Tomin mukaansa, mutta Tom ehtiikin juosta hidastetusti pakoon. Nyt Tom siis pakenee poliiseja ja näitä kaappaajamuukalaisia, saaden apua maailman huonoimmalta vaikuttavalta kollegalta Elizabethilta (Catherine Bell.) Ihan oikeasti, tuntuu kuin töidensä sijaan Elizabeth olisi koko ajan selittämässä ettei ehdi auttaa koska hänellä on kiire olla menemättä minnekään tekemään ei-mitään ja samalla neiti on koko ajan kuin olisi saanut iskun paistinpannusta. On muuten hienoa kuinka Tomia jahtaavat ihmiset pitävät aseet esillä ja kaupunkilaisilla ei edes värähdä ilme, aivan kuin tilanne olisi normaalia arkipäivää. Esimerkiksi se Matrix-nainen kulkee vähän väliä ase esillä ja puf, kukaan ei noteeraa häntä.
Tom ja Elizabeth lähtevät estämään metro-onnettomuutta ja varmistuvat oikeassa olemisesta nähdessään mustahattuisen miehen yhtenä matkustajista. Tom kurmoottaa mustahattuista miestä, tai tuttavallisemmin Murrayta (Julian Richings) saaden selville, että Murray on aikamatkustaja joka on Thrill Seekers-matkatoimiston reissulla katselemassa historian tunnetuimpia onnettomuuksia. Sarjamurhaaja ja Matrix-nainen ovat Thrill Seekersin työntekijöitä estämässä Tomia saamasta totuutta selville sen kuuluisan teorian vuoksi joka toteaa, että menneisyyden muuttaminen muuttaa tulevaisuutta ja tällä tavoin Tom vaarantaa tulevaisuuden ihmiset ja Thrill Seekersin bisnekset.
Metro-onnettomuus vaatii vain Murrayn hengen.
Myöhemmin Tom tutkii Murraylta nappaamaansa eräänlaista iPadia ja näkee siitä Thrill Seekersien mainoksen jossa kerrotaan myös vielä tulevasta tulipalosta jääkiekkohallissa, jonne sopivasti Tomin poika Kevin (Marc Donato) on menossa isäpuolensa kanssa. Tom miettii miten estää onnettomuus, sillä pommiuhkauksen soittaminen ei esimerkiksi toimisi koska näemmä niitä ei oteta vakavasti jos vaihtoehtona on jääkiekon katseleminen. Välillä puntaroidaan sitä onko oikein muuttaa tulevaisuutta edes pelastaakseen Tomin pojan hengen, kun ei voida tietää aiheuttaako perhosen siipien lyönti pyörremyrskyn maailman toisella laidalla.
Sarjamurhaaja ja Matrix-nainen aiheuttavat Elizabethin kuoleman ja päättävät varmistaa jääkiekkohallipalon viemällä sinne pommeja. Mikä on hieman hassua, koska ymmärrän että näiden henkilöiden tehtävänä on varmistaa historian toteutuminen, mutta kun he eivät kerran synnytä sitä alkuperäistä tulipaloa, niin eikö pommien pitäisi toimia vain varasuunnitelmana jos Tom onnistuu aikeissaan ja muutoin normaalisti syttyvän palon pitäisi tehdä tehtävänsä ilman apua. Nyt kuitenkin näytetään että jossain hot dog-kopissa alkanut tulipalo tulee sammutetuksi paikallisen pelastushenkilökunnan ansiosta ja se palo oli muka koko hallin polttava. Mutta se palohan sammui ilman Tomiakin ja ei olisi ollut siis mitenkään historiallinen. No kuitenkin, Sarjamurhaaja ja Matrix-nainen räjäyttävät koko roskan, eikä Tom ehtinyt ajoissa paikalle. Siellä on muuten ainakin kolme tai neljä palomiestä sammuttamassa isoa jääkiekkohallia. Liekö määrärahoja supistettu liikaakin ja onneksi Kevin kuolee, sillä hän on taatusti yksi historian suurimmista onnettomuuksia itse, kiitos näyttelijälahjojensa.
MUTTA!
Sitten Tom käyttää Murrayn iPadia matkustaakseen aikaan ennen jäähallipaloa ja samalla myös Elizabeth palautuu henkiin.
Sarjamurhaaja tulee tunnontuskiin ja pamauttaa Matrix-naisen hengiltä, ja tekee sen vain hetkeä sen jälkeen kun Matrix-nainen ehtii räjäyttää pommit. Onneksi vaikuttaa siltä, että suurinpiirtein vain Sarjamurhaaja jää sortuvan rakennuksen uhriksi, mutta hän ehtii silti vielä viime hetkellä manaamaan erästä FBI-agenttia joka sitten sopivasti onkin se aikasiirtimen keksijä. Jukra! Ja arvatkaapa mitä, se FBI-agentti keksii aikasiirtäjänsä juuri Sarjamurhaajan jälkeensä jättämän iPadin avulla. Tuplajukra!
Nyt kukaan ei enää välitä terroristiepäilyksistä, etc. ja vaikka viranomaisilla ei ole mitään,,, ei mitään syytä antaa Tomin kulkea vapaalla jalalla, niin Suomen lainsäädäntöjä mukaillen Tom saa tehdä mitä haluaa.
Loppuun vielä osoitus siitä, että Thrill Seekersin tilalle syntyy The Time Shifters-aikamatkatoimisto.

Huomaa että elokuva on televisiolle tehty, kun lopputekstit sujahtavat ohi jossain kymmenessä sekunnissa.

Tämän elokuvan idea turismiaikamatkoista onnettomuuspaikoille on mainio ja elokuva on ehdottomasti parempi kuin samankaltaista teemaa hyödyntävä A Sound Of Thunder, mutta ollaanpa rehellisiä, mikäpä elokuva ei olisi parempi kuin A Sound Of Thunder? Hitto, jopa Beethoven on parempi aikamatkaelokuva kuin A Sound Of Thunder.
Paholaisen Kuriirit on kuitenkin tehty niin huolimattomasti, että vaikka se saattaa olla parempi kuin jokin toinen saman lajityypin edustaja, niin se ei silti ole kovinkaan hyvä elokuva.

Näyttelijät esiintyvät joko siten, että luulevat kyseessä olevan komedia, tai toisessa äärilaidassa vakavaakin vakavammin, molempien tapojen ollessa tahattomasti huvittavia.

Aikamatkustustarinana se myös kompuroi juonenkäänteissään, mikä ei ole kovinkaan harvinaista lajityypille, mutta tässä tapauksessa erityisen huvittavaa on se, että tulevaisuudesta tulleet Thrill Seekersin tappajat ovat yhdeydessä tulevaisuuteen vaikka eräässä kohtauksessa tulevaisuudesta viestivä pomo (itseään nolaava Martin Sheen) kertoo ettei laitetta joka mahdollistaa aikamatkailun ole ollut olemassakaan Tomin aiheuttamien muutosten vuoksi. Jos aikamatkustuslaitetta ei ole, niin miksi Thrill Seekers-yritys olisi olemassa ja miten siis tulevaisuudesta kukaan voisi olla yhteydessä historiaan jos Martin Sheenin esittämä henkilö ei olisi koskaan edes tutustunut historiaan lähettämiinsä tappajiin, saati sitten mihinkään aikamatkustusmahdollisuuteen? Muutenkin tässä samaisessa Sheenin puheessa kerrotaan kuinka tulevaisuus on muuttunut radikaalisti ja samalla hän tavallaan todistaa ettei mitään aiempaa tule enää tapahtumaan tai olemaan. Oh mercy!

Ja jos unohdetaan juonelliset aukot, niin silti ei voida välttyä yksinkertaisilta ongelmilta, kuten se että miksi kukaan ei muka välitä jos ihmisiä juoksee aseet käsissään kaupungilla? Okei, valtaosa kuvassa olevista on tietenkin ohjeistettua esiintyjiä, mutta eikö heitä olisi kannattanut ohjeistaa olemaan muutakin kuin eleettömiä robotteja. Erityisen huvittavaa tämä on silloin, kun henkilöt simppelistä kävelevät aseet esillä ja siltikään kukaan ei välitä.

Kömpelyydestä huolimatta Paholaisen Kuriireissa on sen verran kiintoisa perustarina, että se on sen vuoksi katsomisen arvoinen. Elokuvan toteutuksessa on kuitenkin niin paljon toivomisen varaa, että kannattaa varautua pahimpaan, niin silloin voi yllättyä vain positiivisesti.

Tähdet: **
Paholaisen Kuriirit