Karvinen Herää Todellisuuteen (Garfield Gets Real, 2007)

Karvinen on hahmo johon ainakin minun on helppo samaistua. Kyynikko joka rakastaa elämän pieniä nautintoja kuten ruokaa ja lepoa. Siispä kohtaamisemme oli rakkautta ensilukemalta ja hieman myöhemmin kiintymys kasvoi mainion Karvinen-animaatiosarjan kautta, jossa veikeästi nimetyn Lorenzo Musicin ääninäytteleminen jäi elämään ainoana oikeana Karvisen äänenä.
Tuohon animaatiosarjaan liittyen, eikö olekin outoa, että vaikka sarjan nimi on oikeasti Garfield And Friends ja alkuteksteissäkin näytetään muita hahmoja kuten Orson-sikaa, niin ainakin suomessa esitetyistä jaksoista oli poistettu Karviseen liittymättömät tarinat. Sama näyttää tapahtuneen Karvisen DVD-julkaisuissa joista ei myöskään löydä Orsonia kavereineen ja siinä vielä Musicin ääninäytteleminenkin tuhottiin pakollisen suomidubbauksen vuoksi. Miksei alunperin muun kuin Suomenkielisissä animaatioissa voi olla vakiona mukana myös alkuperäistä ääniraitaa, vaan se täytyy murhata jotta Suomi, Ruotsi, Norja Ja Tanska saavat olla kukkoina tunkiolla. Ja palauttakaa ne kaverit.

Vuoden 2004 Karvinen-elokuva ei sitten tehnytkään mitään vaikutusta, kuin ehkä korkeintaan käyrää laskemalla. Niin paljon kuin Bill Murraysta pidänkin, niin ei hän tässä tapauksessa pelastanut elokuvaa. Surkeinta elokuvassa oli sen visuaalinen rumuus, jonka vuoksi oksettavan näköinen Karvisika oli yhtä epäaito kuin Breckin Meyer. Väitän että olisi ollut parempi jos Karvinen olisi animoitu oikeiden ihmisten joukkoon perinteisellä piirrostyylillä Roger Rabbitin tavoin.
Jatko-osa Karvinen 2 ei asiaa parantanut, mutta Karvinen Herää Todellisuuteen sentään ainakin kuulosti paremmalta. Kokonaan animaatio ja edesmenneen Lorenzo Musicin korvikkeena toimisi erinomainen Frank Welker. Ehkä tästä olisi johonkin? Näin siis tuumin ennakkoon, mutta tieto siitä että animaatio merkitsi tässäkin tapauksessa tietokoneanimaatiota latisti odotuksia pahasti, kun ajatuksena oli että se näyttäisi yhtä rumalta kuin tuo vuoden 2004 Karvinen.

Tätä se sitten oli ja on.

Karvinen (äänenä Frank Welker) on väsynyt esiintymään päivittäisissä sarjakuvastripeissä, joiden teko esitetään eräänlaisena tv-sarjakuvauksena. Valmis sarjakuva ilmestyy sitten oikean maailman sanomalehtiin ja sarjakuvien hahmot voivat seurata eräänlaisten piilokameroiden avulla ihmisten reaktioita lukemaansa. Karvisen nähdessä tosimaailman, innostuu hän ajatuksesta astua sinne valkokankaan läpi - hieman kuten Last Action Herossa -, vaikka mahdollisuutta palata takaisin sieltä ei olekaan. Karvinen astuu oikeaan maailmaan ja kohta Osku (äänenä Gregg Berger) seuraa perässä.
Karvinen ja Osku hengailevat tosimaailmassa ja tapaavat oikeita eläimiä, kuten vaikkapa Ruby Waxin ja Dame Ednan ristisiitokselta eli Helena Bonham Carterilta näyttävän kissan. Muut eläimet pitävät Karvista harmittomana pipipäänä hänen kertoessaan olevansa sarjakuvista tuttu tähti.
Ei kestä kauaakaan ennen kuin Karvinen saa huomata, että hänen poissaolonsa on aiheuttamassa sarjakuvan lopettamisen ja täten hänen kotinpaluunsa mahdottomuus tuntuu kouriintuntuvalta. Niin ja samalla menisi työ kaikilta Karvisen kollegoilta. Siispä kotiin on päästävä, mutta Karvinen-sarjakuvan korvikkeeksi tarjolla olevan tervehenkisen eläinsarjakuvan eräänlaiset Schwarzenegger-eläimet (ilmeisesti kani ja koira) aikovat pitää huolen etteivät Karvinen ja Osku pääse takaisin pilaamaan heidän suurta mahdollisuuttaan.
Karvinen ja Osku palaavat kotiin ja kaikki on taas hyvin.

Ensimmäiseksi on annettava plussaa siitä, että vaikka kyseessä on tietokoneanimaatio niin varsinkin Karvinen itse on toteutettu aika samannäköisenä kuin sarjakuvassa, kun taas esimerkiksi Esko on ihan perseestä, näin vain hienovaraisesti asian ilmaistakseni. Esko näyttää siltä kuin joku olisi hakannut hänen hampaansa sisään. Eli hieman oudosti tuntuu kuin osa hahmoista olisi animoitu sarjakuvasta mallia katselemalla, kun taas osa oli vedetty ihan hatusta, vaikka toki osa näistä Karvisesta irrallaan olevista hahmoista on erityylisiä niiden viitatessa eri sarjakuviin. Tosin se Karvisen onnistuneisuuskin karisee pois heti kun hän astuu todelliseen maailmaan, jolloin hän muistuttaa enemmän sitä vuoden 2004 Karvista ja se ei ole hyvä asia.
Ja sitä minä en oikein tajua, että okei, Karvisen oma maailma on ns. fantasiaa, mutta koska se on olevinaan se sarjakuvistakin tuttu maailma niin miksi siitä on pitänyt tehdä eräänlainen Teletappihuvipuisto joka ei mitenkään tuo mieleen Karvista ystävineen. Tämä ei niinkään tunnu Karvisen todellisuudelta, vaan vähän samanlaiselta kuin siinä Simpsonien halloweenjaksossa jossa Homer eksyy 3d-tietokonetodellisuuteen. Eli on aivan sama missä maailmassa Karvinen tässä elokuvassa on, hän ei silti tunnu olevan oikeassa paikassa.

Lisäplussaa tulee siitä, että Frank Welker on hyvin osannut imitoida Lorenzo Musicin ääntä ja täten Karvinen kuulostaa "oikealta".

Mutta suurin plussa tulee elokuvan mainiosta ideasta jossa Karvinen on kyllästynyt menemään joka päivä töihin esiintymään sarjakuvaan ja päättää astua oikeaan maailmaan. Ei ihan maata mullistava idea, sen ollessa tuttu jo Cool Worldistakin, mutta varsin mainio se on. Erityisen hauskaksi seikan olisi tehnyt se, jos Karvisen oma todellisuus olisi esitetty 2d-piirrosanimaationa jotta se kunnolla muistuttaisi sitä maailmaa jonka me sarjakuvissa näemme. Sopivasti tästä muistuttaakin se, että väreissä kuvattu 3d-sarjakuvastrippi on elokuvassa valmiina ollessaan mustavalkoinen tavallinen kolmiruutusarjis.

Karvisen Truman Show on mainiolla idealla tehty valitettavan keskitason tietokonepeliltä näyttävä animaatio, jonka huumori on sen verran laimeaa että siitä on aika vaikea löytää sarjakuvista tuttua pikkuilkeää sarkasmia.
Joten lopulta hienoa on, että elokuva on hyvin lupaavan oloinen, mutta ikävästi se jää liiaksi pelkkien lupauksien tasolle.

Tähdet: **
Karvinen Herää Todellisuuteen